tohtori Oliver Tearlen
A. E. Housman (1859-1936 a Shropshire Lad (1896), valtavan suosittu runoilija.
Thomas Hardyn tavoin suurin osa hänen runoistaan on kirjoitettu niin suorasukaiseen ja suorasukaiseen tyyliin, että tarkempi analysointi tai kriittinen tulkinta voi tuntua tarpeettomalta; mutta kuten aina, on syytä tutkia, miten Housman luo runonsa kantaman tunteellisen iskun.
neljäskymmenes runo A Shropshire Lad, joka alkaa ”Into my heart an air that kills”, on hänen tunnetuimpia runojaan, lyhyt Lyriikka nostalgiasta ja vanhenemisesta.
into my heart an air that kills
from yon far country blows:
What are those blue Remember hills,
What spires, what farms are that?
tuo on kadotetun sisällön maa,
näen sen hohtavan tasankoa,
onnelliset valtatiet, joilla kuljin
enkä voi enää tulla.
runo voidaan tiivistää pariin lyhyeen lauseeseen. Puhuja katselee kaukaista maata ja muistelee tietyllä melankolisella nostalgialla kotimaansa kukkuloita ja torneja. Hän tunnustaa, että vaikka hän oli onnellinen asuessaan siellä, hän ei voi palata sinne nyt, kun hän on vanhempi ja jättänyt tuon maan taakseen.
runon perinteistä nelisäe-muotoa abab-riimittelyineen käytetään monissa Housmanin runoissa, ja tässä muoto palvelee häntä hyvin, antaen hänen pohtia ajan kulumista (ja turhuutta kaivata maata ja aikakautta, joka on kuollut ja mennyt) kireässä, säännöllisesti rytmitetyssä säkeistössä:
sydämeeni ilma, joka tappaa
Yon far country puhaltaa:
mitkä ovat nuo siniset muistetut kukkulat,
mitkä tornit, mitkä maatilat nuo ovat?
sanavalinnoissa on kuitenkin hienoisuutta: tämä ’ilma, joka tappaa’, on esimerkiksi tuuli, joka puhaltaa pahan melankolisen paineen puhujan sydämeen, ikään kuin mielen malariaa; mutta kun otetaan huomioon tämän ’sydämen’ tunneperäinen paino, se sisältää myös musiikillisten ilmeiden, kummittelevien sävelten ja synkkien kadenssien mielleyhtymiä.
Huomaa myös 
että ’blue Remember hills’ ei ole väliviivattu, joten tarkoittaako Housman, että kukkulat ovat kirjaimellisesti sinisiä (epätavallisia, mutta eivät ehkä mahdottomia ottaen huomioon kukkuloiden ulkonäön) vai pitäisikö meidän analysoida ’blue’ tarkoittavan melankolista nostalgiaa?
väliviivan puuttuminen herättää jonkin verran epäilystä: ”sinisten muistamat kukkulat” viittaisi siihen, että puhuja muistelee nuoruuttaan ja lapsuuttaan sävyltään ’sinisen’ surumielisesti, mutta ilman meitä ohjaavan väliviivan hyötyä emme voi olla täysin varmoja.
alliteraation käyttö toisessa säkeistössä – ”kadotetun sisällön maa”, ”onnelliset maantiet”, ”eivät voi tulla” – toistaa taidokkaasti tätä haikeutta, kun ”onnellisten valtateiden” hengittävät ” h ”- äänet, jotka heijastavat puhujan omia turhia pyrkimyksiä saada menneisyys takaisin, väistyvät ”ei voi tulla” – äänen karun äänen tieltä.
tuo on kadotetun sisällön maa,
näen sen hohtavan tasankoa,
onnelliset valtatiet, joilla kuljin
enkä voi enää tulla.
”ei voi tulla” – kappaleen alliteraatio sointuukin ”onnellisten valtaväylien” kanssa, mutta siihen liittyy yllättävä väistyminen odotetusta: Housman kirjoittaa ”ei voi tulla ”eikä” ei voi mennä”, mutta hän oli kuitenkin kirjoittanut ”tuo on kadonneen sisällön maa”, Ei ”Tämä”.
vaikka hän katselee kaukaisuuteen ruusun sävyttämää menneisyyttä, tuo yksinkertainen ja yllättävä sana ’tule’ vapauttaa paitsi muistutuksen siitä, ettei menneisyys voi tulla uudelleen, myös haikean kaipuun siitä, että hän voisi olla taas siellä noiden onnellisten valtateiden keskellä.
hän ei pysty täysin kohtaamaan sitä tosiasiaa, että hänen kohtalonaan on aina katsella kadotetun sisällön maata etäältä, ja tämä kyvyttömyys myöntää asian täyttä suorasukaista totuutta koodataan pehmeästi ja hienovaraisesti, kun valitaan ”tule” sanan ”Mene” sijaan.
kummitteleva runo, tämä, heti alkuriviltään. ’Sydämeeni ilma, joka tappaa’: se on myös tuon Ankaran sanan ’tappaa’ yllätys sekä sen lähes paradoksi (ilmaa pidetään yleensä elämää antavana sen sijaan, että se tuottaisi meille kuolemaa, vaikka se tosin riippuu siitä, millaisen ilman ihminen valitsee hengittää).
voit analysoida tämän runon piirteitä ikuisesti ja silti tulla ihmettelemään repliikkien yksinkertaista kauneutta, tapaa, jolla Housman esittää nostalgiaa meille kahdessa lähes täydellisessä nelisäkeistössä.
Jatka Housmanin runouden tutkimista poimimalla hänen parhaita runojaan ja löydä lisää englantilaista nostalgiaa Edward Thomasin ihmeellisestä runoudesta. Housmanin runouden edullisin painos on kootut runot ja valittu Proosa (Twentieth Century Classics).
tämän artikkelin kirjoittaja tohtori Oliver Tearle on kirjallisuuskriitikko ja englannin kielen lehtori Loughboroughin yliopistossa. Hän on kirjoittanut muun muassa kirjan salainen kirjasto: Kirjanystävän matka historian Kuriositeettien läpi
Image: View west to the Shropshire Hills (kuvan luotto: Mat Fascione), via Geograph.org.uk.