laatiessaan sääntöjä, jotka ohjaavat sitoutumista demokraattiseen prosessiin—mukaan lukien vaaleihin, kampanjarahoitukseen ja lobbaukseen liittyvät lait-ammattiliitot ja yhtiöt on usein niputettu yhteen sen virheellisen olettamuksen mukaan, että nämä kaksi järjestötyyppiä ovat suurin piirtein samanarvoisia, joten niihin pitäisi soveltaa samanlaisia sääntöjä. Esimerkiksi ennen korkeimman oikeuden Citizens United v. Liittovaltion vaalikomission päätös, ammattiliitot ja yritykset olivat samat rajat niiden kyky käyttää yleistä valtiovarainministeriön varoja liittovaltion vaaleissa, ja koska päätös on ollut yhtä vapaasti käyttää yleisiä varoja poliittisiin menoihin.1
yritykset rinnastaa yritysten ja ammattiliittojen Poliittinen toiminta juontavat juurensa ainakin 1940-luvulta vuoden 1943 Smith-Connally Act-lain, joka kielsi liittoja antamasta lahjoituksia liittovaltioehdokkaille yhdenvertaisuuden hengessä Tillman Act-lain,2 ja vuoden 1947 Taft-Hartley Act-lain, joka kielsi yritysten ja ammattiliittojen riippumattomat menot.3 American University REP: n entinen valtiosääntöoikeuden professori Jamie Raskin (D-MD) selittää, että väärä vastaavuus ammattiyhdistysten ja yritysten välillä ”on uponnut syvälle amerikkalaiseen oikeudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen tietoisuuteen, heikentäen tunnetta ammattiliitoista orgaanisina demokraattisina instituutioina kansalaisyhteiskunnassa … samalla kun se kasvattaa suurten yritysten toimitusjohtajien poliittista valtaa, joita kohdellaan yhä enemmän, jos oudosti, kansalaisjäsenyhdistysten johtajina.”4
laki ei kuitenkaan aina kohtele ammattiyhdistyksiä ja yhtiöitä tasapuolisesti. Esimerkiksi liittoihin sovelletaan tiukempia tiedonantovaatimuksia poliittisista ja muista rahankäytön muodoista.5 Lisäksi työehtosopimuksen piiriin kuuluvat työntekijät voivat kieltäytyä rahoittamasta poliittista toimintaa, kun taas yritysten osakkeenomistajat eivät voi.6 Tämän seurauksena ammattiliitot osallistuvat poliittiseen prosessiin rajoitetummin.7 samaan aikaan yrityksillä on huomattavasti suuremmat taloudelliset resurssit käytettäväksi poliittiseen vaikuttamiseen.8
on monia syitä arvostella ammattiyhdistysten ja yritysten poliittisen osallistumisen vertailevaa sääntelyä, ja yksi ilmeisimmistä mutta suhteellisen kehittymättömistä kysymyksistä on se, että ammattiliitot ja yhtiöt ovat pohjimmiltaan erilaisia organisaatioita. Ne ovat rakenteeltaan erilaisia, niillä on erilainen tarkoitus ja ne sitoutuvat Yhdysvaltain demokratiaan eri tavoin.
tässä numeromuistiossa keskitytään ammattiliittojen ja yritysten johtajavaaleihin. Liittojohtajavaalit muistuttavat hyvin toimivan poliittisen demokratian vaaleja: Ne noudattavat yhden henkilön, yhden äänen perusnormia, tarjoavat ehdokkaille yhtäläiset mahdollisuudet kampanjoida ja varmistavat salaisen lippuäänestyksen. Tämän vuoksi liittoja pidetään usein demokratian koulukuntina, jotka opettavat jäsenilleen vaalidemokratiasta ja tarjoavat heille osallistumismahdollisuuksia.
sen sijaan valtionyhtiöiden vaalit perustuvat omistettujen osakkeiden lukumäärään tai tyyppiin. Lisäksi kampanjointimahdollisuuksia rajoitetaan ja yksittäisiä äänestyksiä julkistetaan. Vaikka yhtiöitä kutsutaan joskus ”osakkeenomistajademokratioiksi”, julkiset yhtiöt eivät kykene toteuttamaan demokratian perusperiaatteita edes silloin, kun ne harkitsevat vain osakkeenomistajia.9 lisäksi tärkeillä sidosryhmillä, kuten työntekijöillä ja asiakkailla, ei yleensä ole sananvaltaa yritysten johtajavaaleissa.10
sisäisten rakenteellisten erojen lisäksi ammattiliitot ja voittoa tavoittelemattomat yritykset eroavat myös sen suhteen, miten ne vaikuttavat demokratiaan. Esimerkiksi ammattiliitot lisäävät äänestysaktiivisuutta poliittisissa vaaleissa, ei vain omien jäsentensä vaan myös unionin ulkopuolisten työntekijöiden keskuudessa.11 äänestysaktiivisuuden kasvu on voimakkainta vähemmän koulutetuilla ja pienituloisilla.12 lisäksi tutkimukset osoittavat, että ammattiliitot kannattavat yleensä politiikkaa, jota suuri yleisö tukee, kun taas yritykset kannattavat yleisesti politiikkaa, jota enemmistö kansalaisista vastustaa.13 Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö voittoa tavoittelevat yhtiöt hyödyttäisi yhteiskuntaa, koska ne voivat tuottaa merkittävää taloudellista hyötyä ja edistää yhteisöä. Yritysten osallistuminen demokraattisiin ja poliittisiin prosesseihin on kuitenkin eri asia kuin ammattiliittojen osallistuminen ja sillä on erilainen vaikutus.
poliittisen demokratian edistämiseksi päättäjien tulisi kannustaa liittojen muodostamista säätämällä Järjestämisoikeutta ja julkisen palvelun Neuvotteluvapautta koskeva laki.14 yleisemmin, kun harkitaan uudistuksia sääntöjä, jotka koskevat poliittista osallistumista, päättäjien pitäisi kääntää politiikkaa, joka sääntelee ammattiyhdistyksiä rajoitetummin kuin yritykset, lopettaa laiminlyönti yleissopimuksia, jotka olettavat ammattiyhdistykset ja yritykset ovat vastaavia järjestöjä, ja pyrkiä edistämään poliittista osallistumista ammattiyhdistysten ja muiden demokraattisesti järjestäytyneiden ryhmien. Säännökset, joissa ammattiyhdistyksiä ja yhtiöitä kohdellaan samalla tavoin, voivat olla tarkoituksenmukaisia joissakin tapauksissa, mutta eivät kaikissa tapauksissa.
liitoilla on vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit johtajapaikoista
tutkijat, toimittajat ja kansainväliset järjestöt ovat tunnistaneet useita periaatteita ja arvoja poliittisen demokratian olennaisiksi osiksi.15 yksi demokraattisesti järjestetyn järjestelmän perustekijöistä on asiaankuuluvien sidosryhmien oikeus osallistua säännöllisesti järjestettäviin vapaisiin ja oikeudenmukaisiin johtajavaaleihin.16 säännölliset, vapaat ja oikeudenmukaiset johtajavaalit ovat olennainen osa mitä tahansa demokratiaa, ja vaaleihin osallistuminen on yksi tärkeimmistä ja tehokkaimmista tavoista, joilla kansalaiset voivat vaikuttaa hallituksensa toimintaan.17
sekä liitot että julkisyhteisöt pitävät säännöllisesti vaalit johtopaikoista.18 kansallista ja kansainvälistä työväenjärjestöä valitsee upseerinsa vähintään viiden vuoden välein, ja paikalliset työväenjärjestöt valitsevat johtajansa vähintään kolmen vuoden välein.19 samoin valtionyhtiöiden on järjestettävä vuosittaiset hallitusvaalit.20 vaikka ammattiliitot ja voittoa tavoittelemattomat yritykset pitävät molemmat säännöllisiä vaaleja, kuitenkin vain ammattiliitot järjestävät vaalit, jotka ovat demokratian perusperiaatteiden ja normien mukaisia.21
esimerkiksi liitot noudattavat yhden henkilön, yhden äänen periaatetta. Liiton toimihenkilöitä valittaessa jokaisella hyvässä asemassa olevalla liiton jäsenellä on oikeus yhteen ääneen.22 ja niissä tapauksissa, joissa virkailijat valitsee edustajainkokous—jotka itse on valittava salaisella äänestyksellä Oman jäsenmääränsä mukaan—konventti on vietävä työjärjestön perustuslain ja sääntöjen mukaisesti, kunhan ne ovat liittovaaleja säätelevien liittovaltion yleisten lakien mukaisia.23 unionin perustuslaeissa ja säännöissä säädetään yleensä edustuksellisista vaalimenettelyistä, joissa valtuutetut valitaan yhden henkilön ja yhden äänen periaatteen mukaisesti.24
liitoilla on myös vaaditut prosessit salaisten äänestyslippujen valamiseksi.25 tärkeää on, että liittovaltion työlainsäädäntö nimenomaisesti suojaa jäsenten oikeutta tukea valitsemaansa ehdokasta ilman pelkoa ” rangaistuksesta, kurista tai sopimattomasta puuttumisesta tai kostotoimista.”26 tällaiset säännöt ja prosessit varmistavat, että kaikilla liiton Jäsenillä on yhtäläiset mahdollisuudet saada äänensä kuuluviin.
vankkojen äänioikeuksien lisäksi liittovaalit takaavat kaikille jäsenille mahdollisuuden asettua ehdolle. Jokaisella liiton jäsenellä on oikeus asettaa ehdokkaita,27 Ja jokainen hyvässä asemassa oleva jäsen voi tietyin kohtuullisin rajoituksin toimia tehtävässään.28 Lisäksi Freedom House—kansalaisjärjestö, joka puolustaa demokratiaa maailmanlaajuisesti-arvioi, ovatko vaalit ”vapaat ja oikeudenmukaiset” osittain sen perusteella, voivatko ehdokkaat ”pitää puheita, pitää julkisia kokouksia ja nauttia oikeudenmukaisesta tai suhteellisesta mediayhteydestä koko kampanjan ajan ilman pelottelua.”29 ammattiyhdistystä noudattaa tätä periaatetta: ne eivät saa privilegoida tiettyjä ehdokkaita vaaleissa, ja ne voivat vain käyttää liiton rahoja yleisen vaalitiedon levittämiseen.30
sitä vastoin, vaikka unionin vaalien tarkoituksena on varmistaa jäsenten yhtäläinen äänioikeus ja tuottaa tuloksia, jotka kuvastavat sanonnan ”kansan tahtoa”, voittoa tavoittelevien yhtiöiden järjestämien vaalien tarkoituksena on usein suosia olemassa olevaa johtoa ja antaa tietyille osakkeenomistajille suurempi äänivalta muihin nähden. Yhden henkilön, yhden äänen sijaan oletusperiaate yritysvaaleissa on ” yksi osake, yksi ääni.”31 toisin sanoen äänivalta perustuu sijoittajan omistamien osakkeiden lukumäärään tai tyyppiin, jolloin tietyt osakelajit ilmaisevat enemmän äänivaltaa omistajilleen.32 lisäksi äänioikeus on vain osakkeenomistajilla, jotka ovat omistaneet yhtiön osakkeita tietyn ”täsmäytyspäivän” jälkeen, yleensä 10-60 päivää ennen vaaleja.33
näin ollen vain kourallinen yksityishenkilöitä tai yhteisöjä—toisin sanoen pääomistajia tai määräysvaltaa käyttäviä osakkeenomistajia—voi tehokkaasti määrittää hallituksen kokoonpanon ja vuorostaan yhtiöpolitiikan.34 samaan aikaan sijoittajilla, joilla on hallussaan pieniä määriä osakkeita, on yleensä vain vähän vaikutusvaltaa yritysten valtarakenteisiin.35 lisäksi viime vuosina on yleistynyt kaksiluokkaisia ja moniluokkaisia äänestysrakenteita, joissa tietyillä osakkeenomistajilla-yleensä perustajilla-on enemmän äänivaltaa, vaikka nämä osakkeenomistajat omistavatkin vain pienen osan koko osakekannasta.36 esimerkiksi yritykset voivat laskea liikkeeseen erilaisia osakkeita, joista jotkut ovat arvoltaan 10 ääntä per osake ja toiset vain yhden äänen per osake. Ainakin yksi yhtiö on jopa laskenut liikkeeseen osakkeita, joissa valtionyhtiöiden osakkeilla ei ole ollut äänivaltaa.37
toinen selvä ero ammattiliittojen ja yritysten järjestämien vaalien välillä on se, miten johtajaehdokkaat valitaan ja miten johtajuuskampanjoita toteutetaan. Siinä missä työväenjärjestöt usein vetävät jäsenistään virkailijoita, julkisten yhtiöiden osakkeenomistajia estetään nimittämästä johtokuntia tai asettumasta ehdolle itse.
vakiintuneilla johtajilla ja heidän liittolaisillaan on selvä etulyöntiasema yritysten vaalirakenteissa. Esimerkiksi yritysjohtajien vaaleissa virassa olevat johtajat voivat käyttää vakiintuneita varoja vaalimateriaaleihin ja niiden jakeluun. Osakkeenomistajat ja muut sitoutumattomat ehdokkaat sen sijaan eivät voi.38 lisäksi Yhdysvaltain vuoden 2010 Securities and Exchange Commissionin säännön mukaan vain ”merkittävät, pitkäaikaiset osakkeenomistajat”-osakkeenomistajat, jotka ovat omistaneet vähintään 3 prosenttia yhtiön osakkeista yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta ennen vaaleja—voivat sisällyttää ehdottamansa hallituksen ehdokkaat valtakirjamateriaaleihin, jotka lähetetään muille osakkeenomistajille ennen vaaleja.39 helmikuusta 2020 alkaen oikeus sisällyttää ohjaajaehdokas valtakirjamateriaaleihin on ollut Yhdysvalloissa käytössä vain kerran.40
lisäksi, vaikka osakkeenomistajat saavat antaa kannatusilmoituksia hallituksen ehdokkaille, heihin sovelletaan usein pituusrajoituksia.41 vakiintuneiden johtajien vastaavissa lausunnoissa ei sitä vastoin ole tällaisia rajoituksia. Nämä osakkeenomistajien nimitysoikeuksia koskevat rajoitukset merkitsevät usein sitä, että yritysvaalit eivät välttämättä heijasta kuin kumileimasimen pitkäaikaisten osakkeenomistajien ja nykyisen johdon tekemiä valintoja osakkeenomistajien enemmistöjen sijaan.42
todennäköisesti jo yritysvaalien suunnittelu estää joidenkin osakkeenomistajien osallistumisen. Yksityisomistajat ja osakkeenomistajat, joilla on pieni määrä osakkeita tai vähäarvoisia osakkeita, pidättyvät usein osallistumasta vuosikokouksiin tai vaaleihin, koska he eivät tunne pystyvänsä realistisesti kilpailemaan määräysvaltaa käyttävien osakkeenomistajien ja vakiintuneiden johtajien kanssa.43 näiden politiikkojen seurauksena yritysvaalien tulokset heijastavat yleensä nykyisten vallanpitäjien tahtoa ja pientä määrää erittäin vaikutusvaltaisia osakkeenomistajia verrattuna muiden osakkeenomistajien tahtoon, sillä näiden määrä voi itse asiassa olla määräysvaltaa käyttävien osakkeenomistajien määrää suurempi. Kun suositaan henkilöitä, joilla on eniten valtaa ja yritysrikkauksia, yritysten vaaliprosessit ovat luonteeltaan enemmän plutokraattisia kuin demokraattisia.
Taulukko 1