Herra velvoitti seuraajiaan opettamaan katumuksen ja syntien anteeksisaamisen sanomaa ”kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista” (Luuk.24:47). He suhtautuivat vakavasti hänen tehtäväänsä, ja me näemme siitä todisteita Apostolien teoissa. Sykähdyttävä kertomus ensimmäisen vuosisadan opetuslapsista, jotka levittivät pelastuksen hyvää uutista ylösnousseen pelastajan välityksellä, alkaa Helluntaipäivästä (Apt.2) ja päättyy Paavalin Saarnatessa evankeliumia Roomassa (Apt. 28). Tarkastelkaamme nopeasti heidän evankelioimistyötään.

• ketkä osallistuivat evankelioimiseen? Apostolit (AP.T. 5:41,42) yhdessä Filippuksen kaltaisten evankelistojen kanssa (AP. t. 21:8). Samoin tekivät ”tavalliset” kirkon jäsenet. Ankaran vainon alettua Jerusalemissa hajaantuneet opetuslapset saarnasivat sanaa kaikkialla (AP.t. 8:4; 11:19-21). On selvää, että evankelioimistehtävää ei luovutettu ”ammattilaisille.”Epäilemättä jotkut olivat taitavampia kertomaan ilosanomaa kuin toiset, mutta jokaista” Herran palvelijaa ”vaadittiin” opettamaan ” (2.Tim. 2:24).

evankeliset pyhimykset tulivat erilaisista taustoista. Barnabas oli leeviläinen (AP. T. 4: 36). Aquila ja Priscilla olivat teltantekijöitä (AP.t. 18:2,3). Luukas oli lääkäri (Kol. 4:14). Apostolien joukossa oli kalastajia ja veronkantaja. Evankelioiminen oli siis kaikkia pyhimyksiä varten heidän ammatistaan tai menneisyydestään riippumatta.

• miksi Jumalan lapset yrittivät opettaa kadonneille hyvää uutista? Varmasti he tekivät sen täyttääkseen käskyn ”saarnata evankeliumia” (Mark.16:15). He olivat vakuuttuneita siitä, että evankeliumilla on voima pelastaa syntiset (Room.1:15,16). He välittivät ihmisistä. He halusivat, että eksyneet ihmiset siunattaisiin Jeesuksessa olevalla lunastuksella (Room.10:1; 3:24).

entäs sinä ja minä? Kuinka paljon välitämme suuresta komissiosta? Olemmeko todella vakuuttuneita siitä, että evankeliumi pelastaa? Välitämmekö tarpeeksi avataksemme suumme ja opettaaksemme? (Apt.8:35).

• mihin he kylvivät siemenen? Kirkon perustamispäivänä paikalla oli juutalaisia ”jokaisesta kansasta taivaan alla” (AP.T. 2:5). Maantieteellinen edistyminen, jonka Kristus hahmotteli evankeliumin levittämiseksi, täyttyi: ”Jerusalemissa ja koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti” (AP.T. 1:8). Erityisiä kertomuksia on siitä, että Afrikasta (eunukki, Apt.8), Euroopasta (Filippi, Apt. 16) ja Aasiasta (Syyrian Antiokia, Apt. 11) tulleille ihmisille opetetaan evankeliumia. Miten laajalti nykyajan paikallisseurakunnat levittävät evankeliumia siihen verrattuna?

missä paikoissa varhaiskristityt opettivat sanaa? Salomon eteisen alueella (Pietari, AP. T. 3), temppelissä (apostolit, AP.T. 5:20) ja juutalaisissa synagogissa (Paavali, AP. t. 17:1,2). Missä muualla? Vaunuissa (Filippus, AP. t. 8), ihmisten kodeissa (Pietari Korneliuksen talossa, AP. t. 10,11), vankilassa (Paavali Felixille, AP.t. 24) ja torilla (Paavali Ateenassa, AP. t. 17:17).

yleisesti evankelioimispyrkimyksiä tehtiin niin julkisissa kuin yksityisissäkin yhteyksissä (AP.T. 5:42). Nykyaikana voisimme sanoa tätä ” tasapainoiseksi lähestymistavaksi.”Meidän olisi varmasti viisasta noudattaa tuota yksityisen ja julkisen opetuksen yhdistelmää. Lyhyesti sanottuna, kun meillä on yksi tai viisikymmentä kuulijaa, joko yksityisesti tai julkisesti, niin käyttäkäämme hyväksemme edessämme olevat tilaisuudet.

• milloin varhaiset opetuslapset opettivat kadotettuja? He tekivät sen erityisen uskonnollisen juhlan päivänä (Helluntai, Apt.2). He tekivät niin lauantaisin, ts. päivänä, jolloin juutalaiset viettivät sapattia (AP. t. 17: 2). Raamatun kertomus osoittaakin, että ensimmäisen vuosisadan kirkon jäsenet opettivat evankeliumia päivittäin. Apostolit tekivät niin Jerusalemissa (AP.T. 5:42), Paavali Ateenassa (AP. t. 17:17), Ja hän teki samoin Efesoksessa (AP. t. 19:9).

koska Kristuksen seuraajat opettivat niin usein, ei ole yllättävää lukea, että yhtenä ajanjaksona ihmisiä pelastettiin ja lisättiin Herralle joka päivä (AP.T. 2:47). Kun näemme pyhimysten evankelioimistyön, emme myöskään järkyty lukiessamme, että paikallisseurakunnat ”lisääntyivät päivittäin” (AP.t. 16:5). Veljet, hektisestä elämästämme ja kiireisistä aikatauluistamme huolimatta meidän kaikkien täytyy varata aikaa evankelioimiselle. Kadotetut sielut ovat riippuvaisia meistä.

• miten varhaiskristityt levittivät pelastusuutista Jeesuksen kautta? He olivat sinnikkäitä vastustuksen edessä (AP.T. 5:28,29), he olivat rohkeita vaaran edessä (AP. t. 7:51-53), he työskentelivät väsymättä huolimatta omista lihan heikkouksistaan (1. Tim. 5:23), Ja he saarnasivat syntisille puolueettomasti (AP. t. 10:34,35). Luulen, että voimme oppia heiltä jotain, etkö olekin samaa mieltä?

jäljitelkäämme ensimmäisellä vuosisadalla maan päällä vaeltaneiden veljiemme ja sisartemme evankelistaharrastusta. Opettakaamme ja opettakaamme ja opettakaamme, kunnes kurkkumme kohoavat, ruumiimme väsyvät ja vatsamme murisevat, kun olemme niin syventyneet opettamiseen, että jätämme aterian väliin tai lykkäämme sitä, koska olemme kiireisiä kertomaan vanhaa, vanhaa tarinaa. Meidän on korkea aika tehdä evankelioinnista ensisijainen tavoitteemme.

– Roger D. Campbell