Athens, Greece, kuuluisa Akropolis, on alkanut symboloida koko maata kansan mielikuvissa, eikä syyttä. Kaupungissa ei ole ainoastaan sen ikonisia raunioita ja kuuluisa Pireuksen satama, vaan antiikin kirjailijoiden ansiosta sen historia on paremmin dokumentoitu kuin useimpien muiden antiikin kreikkalaisten kaupunkivaltioiden.

kaupunki sai alkunsa mykeneläisen kulttuurin (n. 1700-1100 eaa) ja kasvoi kaupungiksi, joka suurimmillaan liittyi demokratian, filosofian, luonnontieteiden, matematiikan, draaman ja kirjallisuuden, taiteen ja monien muiden maailman kulttuurin ja sivistyksen osa-alueiden, kuten olympialaisten, kehitykseen. Kaupunki poltettiin Persian hyökkäyksessä 480 eaa., jonka valtiomies Perikles (l.495-429 eaa.) rakensi uudelleen, ja siitä tuli muinaisen maailman suurvalta sen valtavan sotilaallisen ja vaurauden ansiosta.

se kukistui Spartalle toisen peloponnesolaissodan (413-404 eaa) jälkeen, mutta elvytettiin jälleen ottamaan merkittävä johtoasema kaupunkivaltioiden keskuudessa senkin jälkeen, kun Makedonian Filippos II (k. 359-336 eaa.) valloitti sen vuonna 338 eaa Chaeroneian taistelussa saamansa voiton jälkeen. Kaupunki otettiin Rooman provinssiksi Aktiumin taistelun jälkeen vuonna 31 eaa. ja siitä tuli useiden Rooman keisarien suosikki, erityisesti Hadrianuksen (k. 117-138), joka lahjoitti varoja ja rakennushankkeita sen kaunistamiseksi. Apostolien teoissa apostoli Paavali kuvataan saarnaamassa ateenalaisille, ja siitä kehittyi myöhemmin tärkeä kristillisen teologian keskus.

sen jälkeen kun Osmanien valtakunta valloitti Kreikan vuonna 1458, Ateena joutui pitkään taantumaan, joka kääntyi vasta 1800-luvulla maan voitettua itsenäisyytensä turkkilaisilta vuonna 1821. Tunnustaen menneisyyden merkityksen kansallisen identiteetin säilyttämisessä hallitus keskittyi ponnisteluihin Parthenonin kaltaisten monumenttien ja temppelien sekä Agoran kaltaisten muinaisten paikkojen palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Nykyään Ateena on Kreikan pääkaupunki ja yksi maailman suosituimmista ja arvostetuimmista kulttuurikeskuksista.

varhainen asutus & legenda

todisteet ihmisasutuksesta Akropoliilla ja alla Agoran ympäristössä ovat peräisin neoliittiselta kaudelta, jossa kehittyneempi kulttuuri kehittyi selvästi noin 5000 eaa ja todennäköisesti jo 7000 eaa. Legendan mukaan Ateenan kuningas Kekrops halusi kaupungin nimetyn itselleen, mutta Jumalat näkivät, kuinka kaunis se oli, ja katsoivat sen ansaitsevan kuolemattoman nimen. Akropoliilla pidettiin jumalten kesken kilpailu, jossa Kekropit ja kansalaiset katselivat, missä ratkaistiin, mikä jumaluus voittaisi kunnian.

Poseidon iski atraimellaan kiveen, ja veden tihkuessa hän vakuutti kansalle, että nyt he eivät koskaan kärsisi kuivuudesta. Athene oli seuraavana vuorossa ja pudotti maahan siemenen, joka orasti nopeasti kuin öljypuu. Ihmiset pitivät oliivipuuta arvokkaampana kuin vettä (koska joidenkin tarinan versioiden mukaan vesi oli suolaista, kuten Poseidonin valtakuntakin), ja Athene valittiin suojelijaksi ja kaupunki nimettiin hänen mukaansa. Tutkija Robin Waterfieldin mukaan:

tämä myytti saattaa paljastaa kauan sitten unohdettuja historiallisia tapahtumia. Antiikin kreikkalainen nimi Ateenalle on monikkomuoto, koska aikoinaan oli useita kyliä, jotka yhdistyivät Athene – jumalattaren suojeluksessa – ”Athenen yhteisöt” – ikään kuin. Jos jonkin näistä alkuperäisistä kylistä pääjumala oli Poseidon, myytti kertoo hänen hävinneen Athenelle. (36)

myyttiä käytettiin myöhemmin myös oikeuttamaan ateenalaisten naisten toisen luokan asema, koska juuri Ateenan naiset valitsivat Athenen lahjan Poseidonin lahjan sijaan ja, niin tämä perustelu menee, kääntämään Poseidonin vihan pois kaupungista, naisten nimiä ei kirjattu syntymäkertomuksiin äiteinä (naisen isän nimi annettiin) ja naisilta evättiin poliittinen ääni ja kansalaisoikeudet heidän uskonnolliseen toimintaan osallistumisensa ulkopuolella.

koska maaperä ei ollut otollinen laajamittaisille maanviljelysohjelmille, Ateena kääntyi elinkeinokseen ja lähinnä merikauppaan Pireuksen satamansa kautta. Mykeneläisellä kaudella kaikkialla Kreikassa nousi valtavia linnoituksia, eikä Ateena ollut poikkeus. Mykeneläisen palatsin jäänteet ovat nähtävillä Akropoliilla vielä nykyäänkin. Homeroksen Ilias ja Odysseia (8.vuosisata eaa.) kuvaavat mykeneläiset suurina sotureina ja merenkulkijoina, jotka kävivät kauppaa laajalti koko Egeanmeren ja Välimeren alueella, ja tästä tuli ylpeyden aihe ateenalaisille, jotka pitivät itseään suurten Homeeristen sankareiden suorina jälkeläisinä.

noin vuonna 1200 eaa merikansat hyökkäsivät Egeanmeren kreikkalaiseen saaristoon etelästä, kun taas samaan aikaan doorilaiset tulivat pohjoisesta alas Manner-Kreikkaan. Vaikka merikansat tekivät selviä hyökkäyksiä Attikaan (Ateenaa ympäröivälle mantereelle), doorilaiset ohittivat kaupungin, mikä mahdollisti mykeneläisen kulttuurin säilymisen (vaikka, kuten muukin Kreikka, siellä näyttää olleen taloudellinen ja kulttuurinen taantuma näiden hyökkäysten jälkeen pronssikauden romahduksen aikana). Ateenalaiset väittivät jälkeenpäin itselleen erikoisasemaa, koska he puhuivat doorilaisen sijaan joonialaista, kreikkaa ja pitivät kiinni tavoista, joiden he katsoivat olevan muinaisempia ja siksi parempia kuin naapurinsa.

Solon & laki

varakkaat aristokraatit hallitsivat sekä maata että Kreikan hallitusta, ja ajan mittaan köyhemmät maanomistajat joutuivat orjuuteen (tai lähes niin) velkaantumalla varakkaammille kansalaisille. Lisäksi kaupungin muiden lakien koettiin olevan epäjohdonmukaisia. Ensimmäiset näiden ongelmien ratkaisemiseksi kirjoitetut lait toimitti valtiomies Draco (annettu myös nimellä Drakon/Drakon) n. 621 eaa., mutta niitä pidettiin liian ankarina (rangaistus useimmista rikkomuksista oli kuolema), ja niin suuri Lainantaja Solon (l. N.630 – n. 560 eaa) kehotettiin muokkaamaan ja tarkistamaan niitä. Vaikka Solon oli itsekin aristokraatti, hän loi joukon lakeja, jotka tasasivat kansalaisten poliittista valtaa ja tarjosivat näin perustan Ateenalaiselle demokratialle n. 594 eaa.

Solon panosti myös merkittävästi siihen, että Ateenan politiikasta tuli paitsi oikeudenmukainen myös kannattava. Hän laillisti prostituution antiikin Ateenassa ja verotti sekä yksittäisiä prostituoituja että bordelleja. Koska Ateena oli suosittu ja tuottoisa kaupan keskus, monet nuoret miehet saapuivat kaupunkiin ja etsivät prostituoitujen palveluja, kun taas nuorille Ateenalaismiehille, jotka yleensä menivät naimisiin vasta 30-vuotiaina, annettiin keinot saada sukupuolikokemusta ottamatta riskiä, että he raivostuttaisivat Neitsyen isän ja miespuoliset sukulaiset avioliittoa edeltäneillä sukupuolisuhteilla. Rohkaisemalla nuoria miehiä käymään prostituoitujen luona Solon levitti kaupungissa yhtä verikostojen lähdettä, sillä hyvien perheiden nuorten naisten ymmärrettiin olevan kiellettyjä keneltäkään mieheltä, paitsi siltä, joka oli valittu hänen miehekseen.

Solonin erottua julkisesta virasta eri ryhmittymien johtajat pyrkivät kaappaamaan vallan, ja lopullinen voittaja Peisistratos (k. 528 eaa) tunnusti Solonin uudistusten arvon ja piti ne muunnellussa muodossa koko hallituskautensa ajan hyväntahtoisena tyrannina. Hänen poikansa Hippias (k. 528-510 eaa.) jatkoi politiikkaansa veljensä Hipparkhoksen (k. 528-514 eaa.) kanssahallitsijana, kunnes Hipparkhos salamurhattiin rakkaussuhteen vuoksi vuonna 514 eaa.

tyrannien & demokratia

Hipparkhos oli ihastunut nuoreen Harmodios – nimiseen mieheen, mutta hänen lähentelynsä hylättiin, koska Harmodios oli jo tekemisissä toisen miehen, Aristogeitonin, kanssa. Hipparkhos ei suhtautunut torjuntaan hyvin ja poisti siksi Harmodioksen sisaren erittäin näkyvältä ja arvostetulta asemaltaan niiden Athenen kultin naisten joukossa, jotka osallistuivat jumalatarta kunnioittavaan Panathenaialaiseen juhlaan. Kuten tutkija Sarah B. Pomeroy toteaa,” ehdokkaan osallistumisen estäminen tähän tapahtumaan oli hänen maineensa mustamaalaamista ” (76). Hipparkhos poisti tytön väittämällä, ettei hän ollut neitsyt ja loukkasi siten sekä häntä että hänen perhettään. Harmodios ja Aristogeiton murhasivat Hipparkhoksen juhlan aikana, jäivät jälkeenpäin kiinni ja teloitettiin.

tämän jälkeen Hippias muuttui yhä vainoharhaisemmaksi ja epävakaammaksi hallituskaudellaan, joka huipentui ateenalaisten kapinaan 510 eaa., joka oli todellisuudessa Spartan sotatoimi heidän kuninkaansa Kleomenes I: n (k. 519 – n. 490 eaa.) johdolla, jonka ateenalaiset kutsuivat vapauttamaan Hippiaan. Tämän jälkeen ateenalaiset, jotka eivät halunneet olla velvoitettuja Spartaan, kirjoittivat historiansa uudelleen pitäen Harmodiosta ja Aristogeitonia ”tyrannimurhaajina”, jotka olivat iskeneet ensimmäisen iskun vapauden puolesta ja palauttaneet kaupungin demokraattiset ihanteet. Itse asiassa he eivät olleet tehneet kumpaakaan; he vain kostivat henkilökohtaisen loukkauksen.

vallankaappauksen jälkimainingeissa ja selvitettyään asioita eri ryhmittymien kanssa valtiomies Kleisthenes (l. 6. vuosisata eaa.) nimitettiin uudistamaan hallitusta ja lakeja ja, n. 507 eaa., hän perusti uuden hallitusmuodon, joka nykyään tunnustetaan demokratiaksi. Kleisthenestä pidetään ”ateenalaisen demokratian isänä”, mutta tämä hallitusmuoto poikkesi merkittävästi siitä, miten demokratia nykyisin ymmärretään. Ateenalaisessa demokratiassa vain yläluokkaisilla miespuolisilla kansalaisilla oli poliittinen ääni, ja he riistivät äänioikeuden naisilta, ulkomaalaisilta ja tietenkin niiltä monilta orjilta, jotka muodostivat suuren osan Ateenan väestöstä.

tästä huolimatta tämä uusi hallitusmuoto otti kansalaiset suoraan mukaan poliittisiin päätöksiin, ja nekin, jotka eivät saaneet äänestää, ymmärsivät, että päätökset tehtiin nyt valistuneiden kansalaisten enemmistöllä eikä tyrannilla. Ateenalainen demokratia tarjoaisi tarvittavan vakauden, jotta Ateenasta tulisi antiikin maailman kulttuurinen ja älyllinen keskus; maine, joka kestää nykyaikaan asti. Waterfieldin Kommentit:

laajasta osallistumisesta julkiseen elämään seurannut ylpeys antoi ateenalaisille energiaa kehittää kaupunkiaan sekä sisäisesti että suhteessa naapureihinsa. (62)

koska ateenalaiset uskoivat polveutuvansa suurista sankareista ja että heidän keskellään oli tyrannimurhaajien kaltaisia sankareita, he ymmärsivät, että heillä oli nyt paras hallitusmuoto, jota heidän tulisi rohkaista muualla, joten he päättivät yllyttää Vähän-Aasian kreikkalaiset yhteisöt, jotka olivat silloin Persian Akhaemenidien valtakunnan (n. 550-330 eaa.) valvonnassa kapinaan.

persialaissodat

Persian valtakuntaa johti tuolloin keisari Dareios I (suuri, k. 522-486 eaa), joka murskasi kapinan nopeasti ja lähetti sitten joukon Ateenaa vastaan. Persialaiset lyötiin Marathonin taistelussa vuonna 490 eaa ja he menettivät yli 6 000 miestä ateenalaisen kenraali Miltiadesin (l. 554-489 eaa.) nerokkaaseen taktiikkaan, jonka tappiot olivat vain 192 sotilasta. Persian sotajoukkoa pidettiin näihin aikoihin voittamattomana, joten tämä voitto lisäsi ateenalaisten jo ennestään korkeaa mielipidettä itsestään.

vuonna 480 eaa Dareios I: n poika ja seuraaja Kserkses I (k. 486-465 eaa) kokosi kuitenkin suurimman siihen mennessä maailmassa kootun armeijan ja aloitti hyökkäyksen Kreikkaan, jonka pääkohteena oli Ateena, kostaakseen isäänsä kohtaan tehdyn loukkauksen. Spartan kuningas Leonidas (k. 480 eaa.) ja hänen kuuluisat 300 soturiaan pitivät hänen joukkojaan Thermopylaissa, mutta kukistettuaan ja surmattuaan heidät Kreikka oli avoin valloitukselle.

ateenalaisten johtamat joukot kukistivat persialaisen laivaston Salamiin taistelussa, mutta ateenalainen kenraali Themistokles (l. 524-460 eaa.) voitti ja voitti heidät, ja tätä tappiota seurasivat Plataiain ja Mykaleen maataistelut vuonna 479 eaa., jotka ajoivat persialaiset pois Kreikasta ja perustivat Ateenan suurvallaksi. Waterfield notes:

tämä oli Ateenan hienoin hetki. Themistokles oli tunnustettu Kreikan pelastaja, ja kaupunki heilutti nimenomaan panhellenismin lippua sekä ilmaisemalla sitä, mikä oli yhteistä kaikille kreikkalaisille, että jatkamalla taistelua persialaisia vastaan. Hämäristä lähtökohdista pieni ja köyhtynyt kaupunki oli noussut valtaan ja kuuluisuuteen. (72)

Perikleen aikana Ateena muodosti Delian liiton, näennäisesti luodakseen yhtenäisen kreikkalaisen verkoston kaupunkivaltioiden välille torjuakseen persialaisten uudet hyökkäykset. Muut kaupunkivaltiot maksoivat rahaa Delian liiton kassaan ja Ateena suostui suojelemaan niitä vastineeksi Persian hyökkäykseltä. Perikles käytti liiton rahoja Ateenan kaunistamiseen ja linnoittamiseen, ja hänen johdollaan kaupunki kasvoi niin voimakkaaksi, että Ateenan valtakunta saattoi tehokkaasti sanella kaikkien Attikassa ja Egeanmeren saarilla asuvien naapuriensa lait, tavat ja kaupan.

Kulta-Aika

Perikleen aikana Ateena siirtyi kulta-aikaan ja kaupungissa kukoisti suuria ajattelijoita, kirjailijoita ja taiteilijoita. Herodotos (o.s. 484-425 / 423 eaa), ”historian isä”, asui ja kirjoitti Ateenassa. Sokrates (l. n. 470/469-399 eaa.), ”filosofian isä”, opetti torilla. Hippokrates (l. n.460-370 eaa), ’lääketieteen isä’, harjoitti siellä ammattiaan. Feidias (l.480-430 eaa.) loi suuret teoksensa Parthenonille Akropoliille ja Zeuksen patsaan Olympiaan, joka oli yksi antiikin maailman seitsemästä ihmeestä.

Demokritos (l. n. 460 – n. 370 eaa.) visioi atomiuniversumin. Aiskhylos (l. n. 525 – n. 456 eaa.) Euripides (l. n. 484-407 eaa.), Aristofanes (L. n. 460 – n. 380 eaa.) ja Sofokles (l. 496 – n. 406 eaa.) tekivät kreikkalaisesta draamasta, sekä komediasta että tragediasta kuuluisan, ja lyyrinen runoilija Pindar (l. n. 518 – n. 448 eaa.) kirjoitti oodinsa. Tämä perintö jatkuisi, sillä Platon (l. 428/427-348/347 eaa.) olisi löytänyt akatemiansa Ateenan muurien ulkopuolelta vuonna 385 eaa. ja myöhemmin Aristoteles (l. 384-322 eaa) perustaisi Lyseon koulunsa kaupungin keskustaan.

Ateenan valtakunnan mahti rohkaisi silloisissa päättäjissä ylimielisyyttä, joka kasvoi naapureilleen sietämättömäksi. Kun Ateena lähetti joukkoja auttamaan Spartaa Heloottikapinan kukistamisessa, spartalaiset kieltäytyivät eleestä ja lähettivät ateenalaiset joukot takaisin kotiin häpeissään, mikä provosoi pitkään kyteneen sodan. Kun Ateena myöhemmin lähetti laivastonsa auttamaan liittolaisensa Korcyran (Korfu) puolustamisessa Korintin hyökkäystä vastaan Sybotan taistelussa vuonna 433 eaa, Sparta tulkitsi heidän toimensa avunannon sijaan aggressioksi, sillä Korintti oli Spartan liittolainen.

johtopäätös

ensimmäinen Peloponnesolaissota (431-404 eaa) Ateenan ja Spartan välillä (vaikka se koskikin suoraan tai välillisesti koko Kreikkaa) päättyi osapuolten väliseen aselepoon, mutta Ateena kärsi tappion toisessa peloponnesolaissodassa ja putosi valtansa huipulta. Valtakunta ja kaupungin rikkaudet hävisivät, muurit tuhoutuivat, vain sen maine suurena oppineisuuden, kreikkalaisen filosofian ja kulttuurin tyyssijana esti kaupungin erottamisen ja väestön orjuuttamisen. Ateena pyrki luopumaan tästä tilasta alamaisena ja jokseenkin menestyksellisesti, kunnes Filippos II: n johtamat makedonialaiset joukot kukistivat heidät Chaeroneassa vuonna 338 eaa.

Ateena oli tämän jälkeen Makedonian vallan alla, kunnes roomalaiset hävisivät sen vuonna 197 eaa.Cynoskefalaen taistelussa, jonka jälkeen Rooman valtakunta valloitti Kreikan järjestelmällisesti. On kunnianosoitus Ateenan kestävälle maineelle kulttuurikeskuksena, että roomalainen kenraali Sulla, joka erotti kaupungin vuosina 87-86 eaa., teurasti ihmisiä, tuhosi Agoran ja poltti Pireuksen sataman, säilytti aina syyttömyytensä ja väitti määränneensä miehensä kohtelemaan kaupunkia hyvin, eivätkä he yksinkertaisesti olleet kuunnelleet häntä.

Raamatun Apostolien tekojen mukaan Pyhä Paavali saarnasi ateenalaisille Areiopagilla (Marsin kukkulalla), ylisti heidän kiinnostustaan uskontoon ja kertoi heille uudesta Jumalasta Jeesuksesta Kristuksesta. Kun nousu kristinuskon jälkeen sen hyväksymisen Rooman valtakunnan, Ateena tuli tärkeä keskus uuden uskon ja, 6-luvulla CE, pakanallisia kouluja suljettiin ja temppeleitä joko tuhottu tai muunnettu kirkoiksi.

monet niin sanotut ”barbaariheimot” ryöstivät kaupungin myöhäisantiikin aikana läpi keskiajan, kunnes se neljännen ristiretken (1202-1204) jälkeen perustettiin Ateenan herttuakunnan (1205-1458) Ristiretkivaltioksi. Ateena pärjäsi tänä aikana hyvin, kunnes Osmanien valtakunta valloitti sen vuonna 1458. Osmaniturkkilaiset eivät kunnioittaneet antiikin aikaista kaupunkia, ja se taantui tasaisesti heidän hallinnassaan.

Kreikan voitettua itsenäisyytensä turkkilaisilta vuonna 1821 Ateena elpyi jälleen aivan kuten se oli tehnyt monta kertaa aiemminkin. Restaurointi-ja suojelupyrkimyksistä tuli uuden hallituksen painopistealueita, ja kaupunki palautettiin jonkinlaiseen muinaiseen loistoonsa. Vielä nykyäänkin Ateenan nimi loihtii mielikuvia klassisesta maailmasta ja älyllisen ja runollisen luovuuden korkeuksista, kun taas Akropoliilla sijaitseva Parthenon symboloi edelleen antiikin Kreikan kulta-aikaa ja sen parasta, mitä se edusti.