Barokkimusiikki kuvaa aikakautta ja eurooppalaisen klassisen musiikin tyylisuuntien joukkoa, jotka olivat Laajassa käytössä noin 1600-1750-luvuilla keskusteltaessa alku-ja loppupisteiden määrittelyyn liittyvistä ongelmista). Aikakauden sanotaan alkaneen musiikissa renessanssin jälkeen ja sitä seuranneen klassisen musiikin aikakauden. Koska barokin kuulijat eivät halunneet enää renessanssiajan ”vanhanaikaista” musiikkia, säveltäjät ja muusikot ymmärsivät musiikin merkityksen pääasiallisena viihteen lähteenä ja loivat näin taideteoksia, jotka olivat merkittävä panos heidän yhteiskunnalleen. He olivat toteuttamassa elämän perustavoitetta, joka oli oppia palvelemaan lähimmäisiään.

Barokkisäveltäjät ja filosofit (toisin kuin muinaiset Kiinassa ja Kreikassa) pitivät kiinni ajatuksesta, että musiikilla, matematiikalla ja tieteellä oli kosmisia suhteita. Pythagoraan löytö overtone-sarjasta matemaattisine ominaisuuksineen oli ehkä vaikutusvaltaisin löytö länsimaisen musiikin teoreettisten näkökohtien määrittelyssä. Ajatus jumalallisesti järjestetystä taivaallisesta harmoniasta juontui kreikkalaisesta filosofiasta ja varhaiskristillisten filosofien, merkittävimpänä Severnius Boethiuksen, kirjoituksista. Näiden kosmisten periaatteiden ajateltiin lähteneen Jumalasta, ja niillä oli sellaisina syviä uskonnollisia ja hengellisiä mielleyhtymiä. Johann Sebastian Bach väitti: ”figured-Bassin ainoana ja päämääränä ei pitäisi olla mitään muuta kuin Jumalan kunnia ja mielen virkistys. Jos tätä esinettä ei pidetä näkyvillä, ei voi olla todellista musiikkia, vaan ainoastaan helvetillistä raapimista ja itkemistä.”

myös Barokkisäveltäjät kiinnostuivat yhä enemmän inhimillisistä tunteista (intohimoista ja kiintymyksistä) ja loivat musiikin ”jäljittelemään” näitä tunteita tonaalisen järjestelyn kautta. Viitaten Descartesin ja Sauveurin kirjoituksiin, jotka tutkiessaan ihmisen psykologista rakennetta alkoivat ”esineellistää” tiettyjä tunteita, Barokkisäveltäjät aloittivat tavan ilmaista tiettyjä tunteita musiikillisin keinoin.

”barokin” alkuperäinen merkitys on ”epäsäännöllinen helmi”, joka on silmiinpistävän osuva tämän aikakauden arkkitehtuurin ja muotoilun Luonnehdinta; myöhemmin nimeä alettiin soveltaa myös sen musiikkiin. Barokkimusiikki muodostaa merkittävän osan klassisen musiikin kaanonista. Sitä esitetään, tutkitaan ja kuunnellaan laajasti. Se liittyy säveltäjiin ja heidän teoksiinsa, kuten J. S. Bachin Fuugoihin, George Friedrich Händelin Hallelujah-kuoroon, Antonio Vivaldin The Four Seasonsiin ja Claudio Monteverdin Vespersiin vuodelta 1610 sekä Johann Joachim Quantzin merkittävään tutkielmaan huilutekniikasta vuodelta 1752.

aikana kehittyivät Musiikin teoria, diatoninen tonaalisuus ja jäljittelevä kontrapunkti. Myös taidokkaampi musiikillinen ornamentiikka sekä nuottikirjoitusten muutokset ja edistys soitinten soitossa ilmenivät. Barokkimusiikissa nähtäisiin esitysten koon, valikoiman ja monimutkaisuuden laajeneminen sekä oopperan vakiinnuttaminen musiikkiesitysten tyyppinä. Monet musiikilliset termit ja käsitteet tältä aikakaudelta ovat yhä käytössä. Siinä on yleisiä piirteitä, tunteen yhtenäisyyttä, ornamentiikkaa ja vastakkaista rytmiä improvisaation kanssa. Sen melodioissa oli yleensä jatkuva viivan siirto, terassidynamiikka ja laajennukset (joko musiikin lisääminen tai vähennys.)

yleiskatsaus

tyyli ja suuntaukset

barokiksi perinteisesti kuvattu musiikki käsittää laajan kirjon tyylejä laajalta maantieteelliseltä alueelta, lähinnä Euroopasta, noin 150 vuoden ajalta. Termi ”barokki”, sellaisena kuin sitä on käytetty tähän aikaan musiikissa, on suhteellisen tuore kehitys, ensimmäisenä sitä käytti Curt Sachs vuonna 1919, ja vasta 1940-luvulla se hankki valuutan englanniksi. Vielä vuonna 1960 akateemisissa piireissä kiisteltiin melkoisesti siitä, oliko mielekästä niputtaa yhteen yhtä monimuotoista musiikkia kuin Jacopo Perin, Domenico Scarlattin ja J. S. Bachin musiikkia yhdellä termillä, mutta tästä laajasta musiikkivalikoimasta on kuitenkin tullut laajalti käytetty ja hyväksytty. Voi olla hyödyllistä erottaa se sekä musiikin historian edeltävästä (renessanssista) että seuraavasta (klassisesta) kaudesta. Pieni joukko musiikkitieteilijöitä on sitä mieltä, että se pitäisi jakaa barokin ja Maneerin kauteen, jotta se noudattaisi niitä jakoja, joita kuvataiteessa joskus sovelletaan.

barokki vs. renessanssi tyyli

barokki-ja jazzmusiikin samankaltaisin puoli on lyijysoittimen improvisointi. Esimerkiksi useimmissa Barokkisoolokappaleissa on kaksi säkeistöä. Kappale soitetaan / lauletaan kerran läpi, suoraan läpi ja sitten toistetaan toinen kerta, jolloin vokalisti improvisoi ornamentteja, armonuotteja ja ei-harmonisia sävyjä. Toisin kuin Jazzissa, alkuperäistä rytmiä tai alkuperäisiä nuotteja/melodiaa ei kuitenkaan muuteta. Sen sijaan ne liitetään improvisaatioon sen sijaan, että niitä muutettaisiin improvisaatiolla. Valitettavasti taide improvisaatio oli menetetty aikana klassisen, romanttisen ja 20-luvulla aikakausina taidemusiikin, mutta ne olivat ”re-löysi” (kuten kirkon tilat) jazzmusiikin, erityisesti Louis Armstrong, jotka jotkut kutsuvat ”isoisä jazz.”

luettelo barokin tyylilajeista

laulu

• Ooppera
  • Zarzuela
  • Opera seria
  • Opera comique
  • Ooppera-baletti
• Masque
• Oratorio
• Passio (musiikki)
• kantaatti
• Messu (musiikki)
• hymni
• Monody
• koraali

Instrumentaali

• Concerto Grosso
• fuuga
• Suite
  • allemande
  • courante
  • Sarabande
  • Jigs
  • Gavotte
  • Menuet
• Sonata
  • Sonata da camera
  • Sonata da chiesa
  • Trio sonata
• Partita
• Canzona
• Sinfonia
• Fantasia (Musiikki)
• Ricercar
• Toccata
• Preludi
• Chaconne
• Passacaglia
• Koraalipreludi

sävelet

ReferencesISBN links support NWE Through referral fees

• Blume, Friedrich. Renessanssi ja Barokkimusiikki: laaja tutkimus. NY: W. W. Norton, 1967. OCLC 325605
• Buelow, George J., A history of Baroque music. Bloomington, julkaisussa: Indiana University Press, 2004. ISBN 0253343658
• Gaines, James R. Ilta järjen palatsissa. New York: Harper / Collins, 2005. ISBN 0007156588
• Palisca, Claude V. Barokkimusiikki. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall, 1968. OCLC 437181
• Schulenberg, David. Barokin musiikkia. New York: Oxford UP, 2001. ISBN 0195122321
• Taruskin, Richard ja Piero Weiss. Music in Western World: a History in Documents. Belmont, CA: Wassworth Group, 1984. ISNB 053458599x

kaikki linkit haettu 12.5.2016.

• Monteverdin neljännen Madrigaalikirjan (Quarto libro dei madrigali) englanninkieliset käännökset
• renessanssi & Barokkiajanlasku
• Orfeon Foundation, Wien, Itävalta
• baroquemusic.org
• Guide to Baroque period musical instruments
• Vox Saeculorum, kansainvälinen barokkityyliin kirjoittavien nykysäveltäjien seura