Normandian herttua Vilhelmin (”The Conqueror”) tasan 950 vuotta sitten johtama Normannivalloitus Englannissa oli suurin yksittäinen poliittinen muutos, jonka Englanti on koskaan nähnyt. Se oli myös hyvin raakaa. Anglosaksiselta ylimystöltä riistettiin sen varat, ja monet sen jäsenistä kärsivät nöyryytyksestä, kun heidät pakotettiin työskentelemään maalla, jonka he olivat kerran omistaneet. Vielä nykyäänkin ranskalaisten valloitus on joissakin piireissä arka aihe.
Nigel Faragen, Yhdistyneen kuningaskunnan Itsenäisyyspuolueen on-off-johtajan, tiedetään käyttävän solmiota, joka kuvaa Bayeux ’ n seinävaatetta, tapahtumaa kuvaavaa 70 metriä pitkää kirjontakappaletta, muistuttaakseen brittejä ”viimeisestä kerrasta, jolloin meidät vallattiin ja vallattiin”. Seinävaatteissa on katkaistuja raajoja ja kukistettujen englantilaisten päitä. Muut Brexitin—Britannian irtautumisen Euroopan unionista-kannattajat käyttävät valloituksen kieltä kuvaillessaan maan ”ylivaltaa” kasvottomien EU-instituutioiden toimesta. Tutkijat ovat olleet samansuuntaisia. ”englantilaisen näkökulmasta Normannivalloitus oli katastrofi”, perusteli Rex Welldon Finn Cambridgen yliopistosta vuonna 1971.
mutta vaikka veri ja sisälmykset hirvittivät, teki valloitus myös paljon hyvää. Se muutti Englannin talouden. Instituutiot, kauppatavat ja investoinnit paranivat. Se toi osan Britteinsaarista Euroopan kauppapiireihin (”Brentry”, jos haluatte) ja käynnisti Englannissa pitkän taloudellisen nousukauden, joka teki maasta verrattain rikkaan. Valloitus ja sen jälkivaikutukset erottivat myös vauraan etelän köyhästä pohjoisesta, maantieteellisestä kahtiajaosta, joka on jatkunut tähän päivään asti. Noilta myrskyisiltä vuosikymmeniltä lähtien Englanti oli lähtemättömän eurooppalainen-ja paljon vahvempi sitä varten. Normannivalloitus sai Englannin.
valtauksen syyt olivat monimutkaiset. Vuoden 1066 alussa Edvard Tunnustaja, silloinen Englannin kuningas, oli kuollut perinnöttömänä, mikä aiheutti vallanperimyskriisin. Hänen lankonsa Harold Godwinson otti ohjat. Haroldin vaatimus kruunusta oli kuitenkin heikko ja hän kohtasi vastarintaa etenkin maan pohjoisosissa. Englannin kanaalin toisella puolella sijainnut Normandian herttua Vilhelm arveli olevansa oikeutettu perillinen: kronikoitsija Vilhelm Poitiersilaisen mukaan Edvard oli sanonut haluavansa nuoren Vilhelmin seuraajakseen.
Bayeux ’ n seinävaate näyttää, mitä seuraavaksi tapahtui. Syyskuussa Vilhelm hyökkäsi Ranskasta valtavan armeijan kanssa. Englannin etelärannikolla käydyssä Hastingsin taistelussa Harold sai surmansa ja hänen ruumiinsa silvottiin (eräässä kertomuksessa kerrotaan, miten Normanniritari ”nesteytti sisälmyksensä keihäällä”). Vilhelm kruunattiin joulupäivänä 1066.
hän juhli kruunajaisiaan menemällä metsästämään ja haukkaamaan, mutta ryhtyi sitten hommiin. Anglosaksinen hallinto – ja talousjärjestelmä hävitettiin maan tasalle. Yli 4 000 englantilaisen lordien maat siirtyivät alle 200 Normannille ja ranskalaiselle Paronille. Englantilaiset poistettiin korkeista valtiollisista ja kirkollisista viroista. Vuoteen 1073 mennessä oli jäljellä enää kaksi englantilaista piispaa, kertoo Hugh Thomas Miamin yliopistosta.
paras lähde Normannivalloituksen vaikutusten arvioimiseen on Domesday Book, Vilhelmin vuonna 1085 teettämä Englannin varallisuuden kartoitus. Domesday Book sisältää 13 418 Vilhelmin hallitsemasta paikasta tietoja sekä siitä, kuka tilan omistaja oli ja kuinka arvokas se oli mitattuna sillä, kuinka paljon ”geld” eli maavero saattoi tuottaa vuodessa. Joidenkin läänien kohdalla se laski yhteen myös asukasluvun, karjan määrän ja jopa aurat. Sen perusteellisuus viittasi siihen, että sitä olisi voitu käyttää lopulliseen tilintekoon tuomiopäivänä—siitä nimi. Sen 2m sanoja latinaa, alun perin kaiverrettu lampaan pergamentti musta ja punainen muste, äskettäin digitoitu tutkijat University of Hull.
kyselyyn vastanneilta pyydettiin yleensä vastauksia, jotka vastasivat kolmea ajanjaksoa: 1066, 1086 ja välivaihetta pian vuoden 1066 jälkeen, mikä kuvastaa sitä, milloin kartano ensimmäisen kerran myönnettiin sen nykyiselle omistajalle. Tämä mahdollistaa valloituksen analysoinnin ennen ja jälkeen.
maihinnousu aiheutti varmasti vahinkoa lyhyellä aikavälillä. Sussexissa, jonne Williamin armeija nousi maihin, varallisuus laski 40% normannien pyrkiessä saamaan hallintaansa tuhoamalla pääomaa. Hastingsista Lontooseen kartanoiden arvo laski kaikkialla, missä normannit marssivat. Yksi akateeminen paperi 1898 ehdotti, että tietyt kartanot kreivikuntien ympäri Lontoo olivat paljon vähemmän arvokkaita, 1070 kuin ne olivat olleet vuonna 1066. Tästä alkuvahingosta huolimatta valloitus kuitenkin lopulta auttoi Englannin taloutta. Vinksat ovat jo pitkään olettaneet, että maahanmuutolla on taipumus vauhdittaa kauppaa: tulijat tuntevat kotimarkkinansa ja haluavat viedä sinne. Normannit olivat maahantunkeutujia, eivät siirtolaisia, mutta Edward Miller ja John Hatcher Cambridgen yliopistosta päättelevät, että ”vuoden 1066 jälkeiset sukupolvet näkivät asteittaisen laajenemisen sekä asteikolla että arvolla…ulkoinen kaupankäynti.”Erityisesti englantilainen Villa oli suosittua mantereella.
brentry auttoi myös rahoitusjärjestelmän kehittämisessä. Juutalaiset saapuivat Vilhelmin kutsusta, ellei käskystä, ja ottivat käyttöön luottoyhteysverkoston hänen uusien englantilaisten ja ranskalaisten maittensa välille. Kristillisten koronkiskontalakien estämättä juutalaiset olivat 1200-luvulle tultaessa Englannissa vallitsevia lainanantajia. Myös jalometallien löytyminen Keski-Euroopan kaivoksista auttoi saamaan luottoa. Juutalaiset asettuivat kaupunkeihin, joissa oli merkittävä rahapaja. Englanti oli kuitenkin edelleen väkivaltaisesti juutalaisvastainen paikka, ja sen juutalaiset karkotettiin 1300-luvulle tultaessa.
normannit tekivät joitakin poliittisia päätöksiä, jotka saivat nykyekonomistien hyväksynnän: radikaalin epävarmuuden aikana he korottivat infrastruktuurimenoja. 50 vuoden kuluessa jokainen englantilainen katedraalikirkko ja useimmat suuret luostarit oli tuhottu maan tasalle ja rakennettu uudelleen uuteen mannermaiseen tyyliin, sanoo George Garnett Oxfordin yliopistosta. Hän huomauttaa, että yhdessäkään englantilaisessa katedraalissa ei ole maanpäällistä muurausta, joka olisi peräisin ajalta ennen valloitusta.
uusia linnoja ja palatsejakin tuli. Vuonna 1979 julkaistu kirja kirkon rakentamisesta kertoo uusien hankkeiden jyrkästä kasvusta 1100-luvulla, mikä johti lopulta uusien aloitteiden huippuun vuoden 1280 tienoilla. Kaikki nämä muutokset auttoivat taloutta eteenpäin. Domesday Book esittää, että vastoin yleistä uskomusta Englannin talous oli täysin elpynyt vuoteen 1086 mennessä. Joidenkin kiinteistöjen tiedot voivat olla täplikkäitä: mutta kirjan konservatiivinen lukeminen osoittaa, että Englannin yhteenlaskettu varallisuus tuskin muuttui brentryä seuraavien kahden vuosikymmenen aikana. Kun kokonaisvarallisuus otetaan huomioon, se todellisuudessa kasvoi. Niistä 26 maakunnasta, joista on kunnollisia tietoja, puolet itse asiassa nousi arvoltaan.
asiat vain paranivat. BKT: n määrän kasvu vuosina 1086-1300 oli todennäköisesti kaksin-kolminkertainen valloitusta edeltäneeseen aikaan verrattuna. BKT henkeä kohti kasvoi voimakkaasti, ehkä £1,70 vuonna 1086 (vuonna 1688 hinnat) £3,30 mennessä 1300. Thomas antaa ymmärtää, että tuottavuus on saattanut parantua. Infrastruktuurin rahoittamiseksi talonpojilta oli perittävä raskaampia veroja, mikä ”pakotti heidät työskentelemään kovemmin”.
”raivoissani laskeutuin pohjoisen englantilaisten päälle kuin raivoava leijona”
ihmisillä oli enemmän rahaa, ja he halusivat käyttää sitä. John Langdonin ja James Masschaelen kirjan mukaan ennen 1100-lukua voidaan dokumentoida vain hyvin pieni määrä messuja ja markkinoita. Domesday Bookissa mainitaan noin 60 toria. Mutta kauppiaat ja tavarantoimittajat kukoistivat talouden laajentuessa: 1100-luvun loppuun mennessä oli olemassa noin 350 markkina-aluetta.
Englannin talouden nopealla kaupallistumisella oli syvällisiä vaikutuksia työntekijöihin. Orjat, jotka olivat merkittävä vähemmistö väestöstä ennen hyökkäystä, vapautettiin: Essexissä heidän määränsä laski neljänneksellä vuosina 1066-86. Lanfranc Pavialainen, Vilhelmin Canterburyn arkkipiispaksi nimittämä, vastustaa orjien vientiä, toteaa Thomasin; kristityillä ajattelijoilla oli taipumus” lieviin epäilyksiin ” orjuuden suhteen. 1100-luvulle tultaessa se oli loppunut lähes kokonaan.
Työvoima erikoistui, ja yhä useampi ryhtyi itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi tai työskenteli palkalla. Kaupungeissa asuvan väestön osuus nousi vuoden 1086 10 prosentista 15-20 prosenttiin 1300-luvun vaihteessa (Lontoon väkiluku kasvoi huimasti). Vuosina 1100-1300 perustettiin yli 100 uutta kaupunkia; Englannin väkiluku hyppäsi 2,25 metristä 6 metriin.
vaikka koko maa menestyi hyvin, ei sen jokainen osa. Valloitus oli pohjoisessa pitkäkestoisempaa ja raaempaa. Northumbrian ja Yorkin kaltaisissa paikoissa ihmiset eivät pitäneet itseään englantilaisina saati ranskalaisina (heidän liittolaisuutensa olivat enemmän skotlantilaisten ja skandinaavien puolella). Niinpä he aloittivat sarjan kapinoita pian normannien noustua valtaan.
Vilhelm ei antanut armoa murskatessaan heidät. Hänen sotaretkensä tulivat tunnetuksi”Pohjolan haravointina”. Toisen kronikoitsijan Orderic Vitalisin mukaan Vilhelm muisteli kuolinvuoteellaan, mitä oli tehnyt. ”Raivoissani laskeutuin pohjoisen englantilaisten päälle kuin raivoava leijona…Teurastetut lammas-ja karjalaumat minä kuritin suurta joukkoa miehiä ja naisia nälkäkuoleman ruoskalla.”
Domesday bookin mukaan vuonna 1066 Etelä-Englannin kartanot olivat jonkin verran pohjoisia rikkaampia. Mutta brentry, ero hyppäsi: vuoteen 1086 mennessä Etelä kartanot olivat neljä kertaa varakkaampia. Tuhon laajuus oli hämmästyttävä. Kolmannes pohjoisten läänien kartanoista oli merkitty ”jätteeksi”. Pahiten kärsineessä Yorkshiren kreivikunnassa 60 prosenttia kartanoista katsottiin olevan ainakin ”osittain jätettä”, kun taas kokonaisvarallisuus laski 68 prosenttia. Harakoinnin keskiössä olevan Yorkin asukasluku lienee puolittunut. Vuonna 1086 missään maan osassa nykyisen Birminghamin pohjoispuolella kotitalouskohtaiset tulot eivät olleet maan keskiarvoa korkeammat. Maa kasvoi epätasa-arvoisemmaksi: englantilaisten kartanoiden Gini-kerroin nousi hyökkäystä edeltäneestä 64: stä 71: een sen jälkeen (Gini-kerroin 100 merkitsisi täydellistä epäyhtälöä). Keskimääräisellä kiinteistövarallisuudella mitattuna rikkain piirikunta oli vuonna 1066 seitsemän kertaa rikkaampi kuin köyhin, mutta 18 kertaa rikkaampi vuonna 1086.
pohjoinen on saattanut aina ajautua suhteelliseen köyhyyteen: siellä on köyhempää maata ja huonompi ilmasto; se on kauempana markkinoista. Taloushistoria kuitenkin osoittaa, että kauan sitten tapahtuneet tapahtumat voivat jättää pysyviä arpia. Williamin kurjistukset voisivat hyvin selittää osittain pohjoisen köyhyyden, joka aiheuttaa nyky-Britannialle Euroopan suurimman alueellisen epätasa-arvon. Ja lähes vuosituhatta myöhemmin valloittajien jälkeläisillä on yhä suhteettoman suuri etuoikeus; Gregory Clark, taloustieteilijä Kalifornian yliopistossa Davisissa, toteaa, että opiskelijat, joilla on Norman-sukunimet Domesdaysta, ovat yhä yliedustettuina Oxfordin ja Cambridgen yliopistoissa. Ei siis liene yllättävää, että valloituksessa pahiten kärsineet alueet äänestivät todennäköisemmin Brexit-kansanäänestyksessä nyky-normannien ikeestä luopumisen puolesta. Mutta odota, ettei siitä seuraa mitään taloudellista hyötyä.
tämä artikkeli ilmestyi printtiversion Jouluerikoiset-osiossa otsikolla ”Brentry”