viime aikoina on kuultu paljon viimeisestä luentosarjasta, jossa luennoitsijat valitsevat aiheensa ikään kuin se olisi viimeinen, jonka he antaisivat. Tässä mielessä valitsin aiheen tähän konferenssiin ikään kuin se olisi viimeinen luentoni—tärkein viesti, jonka voin jättää ihmisille.

valitsemani aihe on siis otettu Joosualta: ”… valitse tänä päivänä, ketä tahdot palvella; … mutta mitä minuun ja minun huoneeseeni tulee, niin me palvelemme Herraa.” (Josh. 24:15.) Pian tämän sanottuaan Joosua, joka oli 110-vuotias, kuoli jättäen tämän jäähyväisviestikseen.

kun olemme kuunnelleet tässä konferenssissa pidettyjä suurenmoisia puheita, ja kun kuuntelemme niitä, jotka seuraavat, olen varma, että ymmärrämme, että ne kaikki korostavat Herran palvelemisen tärkeyttä.

me kaikki muistamme, kuinka Mooses johdatti Israelin lapset pois orjuudesta ja kuinka egyptiläiset tuhottiin Punaisellamerellä; kuinka Herra antoi Amorilaiset ja Jerikon kansan heidän käsiinsä, jotta he saisivat maansa, ja kuinka Joosua muistutti kansaansa Herran sanoista:

” ja minä olen antanut teille maan, josta te ette ole nähneet vaivaa, ja kaupungit, joita te ette ole rakentaneet ja joissa te asutte; viinitarhoista ja öljypuista, joita te ette istuttaneet, te saatte syödä.”

Silloin Joosua sanoi: ”peljätkää siis nyt Herraa ja palvelkaa häntä vilpittömyydessä ja totuudessa ja pankaa pois ne jumalat, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella vedenpaisumusta ja Egyptissä, ja palvelkaa Herraa.

” ja jos teistä näyttää pahalta palvella Herraa, valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, jumalia, joita teidän isänne palvelivat, jotka olivat vedenpaisumuksen toisella puolella, vai amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte; mutta minä ja minun huoneeni palvelemme Herraa.”

ja sitten hän varoitti: ”jos te hylkäätte Herran ja palvelette vieraita jumalia, niin hän kääntyy ja tekee teille pahaa ja kuluttaa teidät, sen jälkeen kun hän on tehnyt teille hyvää.”Ja peloissaan he vastasivat:” Herraa, meidän Jumalaamme, me palvelemme, ja hänen ääntään me tottelemme.” (Josh. 24:13–15, 20, 24.)

rinnastus tähän löytyy tarinasta pioneeriesivanhemmistamme, jotka uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi joutuivat pakenemaan kauniista kaupungistaan ja kodeistaan. Vaikka he kärsivät paljon ja monet kuolivat, he pysyivät uskollisina uskolleen, ja vaikka he uurastivat tasankojen toisella puolella, he lauloivat kaikkien vaikeuksiensa edessä: ”ja meidän pitäisi kuolla ennen kuin matkamme on ohi, onnellinen päivä! kaikki on hyvin.”He kiittivät Herran, Jumalansa, nimeä ja palvelivat häntä jatkuvasti, ja heidän vanhurskailla yrityksillään hän on siunannut ja antanut heille ja heidän jälkeläisilleen menestystä.

kun luemme Raamattua ja maailmanhistoriaa, löydämme lukuisia esimerkkejä, joissa yksilöt, yhteisöt ja jopa kansat, jotka päättivät palvella Herraa, pelastuivat ja menestyivät—ei pelkästään inhimillisen neroutensa, vaan Jumalan tahdon avulla—kun taas toiset, jotka kieltäytyivät tekemästä sitä, kärsivät hänen vihansa, kukistettiin ja tuhottiin.

Mormonin kirjaan merkittynä: ”Katso, tämä on valittu maa, ja jokainen kansa, joka sen omistaa, on vapaa orjuudesta ja vankeudesta ja kaikista muista kansoista taivaan alla, jos ne tahtovat vain palvella maan Jumalaa, joka on Jeesus Kristus. … ”(Eetteri 2: 12.)

mikä kunniakas lupaus! Mutta me löydämme saman ” jos ”- rajoituksen, josta Joosua varoitti kansaansa: ”jos te hylkäätte Herran ja palvelette vieraita jumalia, niin hän kääntyy ja tekee teille pahaa ja tuhoaa teidät.”Eetterissä annettu lupaus on ehdollinen vain, jos he vain palvelevat maan Jumalaa, joka on Jeesus Kristus.”Olemmeko menossa tuhoon, jos emme palvele Jeesusta Kristusta, emme elä hänen opetustensa mukaan?

vuonna 1948 julkaistussa kirjassaan ”Civilization on Trial” Arnold J. Toynbee näyttää tarttuvan tähän viestiin, sillä hän viittaa sivilisaatioiden nousuun ja tuhoon ja tunnistaa syyn niiden rappeutumiseen. Hän määrittelee historian ja sen tavan toistaa itseään, ja sitten hän sanoo:

” nykyinen tilanteemme on todellakin pelottava. Historiallista maisemaa koskeva tutkimus nykyisen tietämyksemme valossa osoittaa, että historia on tähän mennessä toistanut itseään noin kaksikymmentä kertaa tuottaessaan ihmisyhteiskuntia niistä lajeista, joihin Läntinen yhteiskuntamme kuuluu, ja se osoittaa myös, että kaikki nämä sivilisaatioiksi kutsuttujen yhteiskuntalajien edustajat ovat mahdollisesti omaa yhteiskuntaamme lukuun ottamatta jo kuolleita tai kuolemaisillaan. Lisäksi kun tutkimme yksityiskohtaisesti näiden kuolleiden ja kuolemaisillaan olevien sivilisaatioiden historiaa ja vertaamme niitä toisiinsa, löydämme viitteitä siitä, mikä näyttää toistuvalta kaavalta niiden hajoamis -, rappeutumis-ja sortumisprosessissa. Kysymme tänään luonnollisesti itseltämme, toistuuko tämä historian luku varmasti meidän tapauksessamme. Onko tämä rappeutumisen ja lankeamisen malli varattuna meille vuorollamme tuomiona, josta mikään sivilisaatio ei voi toivoa pääsevänsä pakoon?”

hän sanoo, ettei aiempien onnistumisten tai epäonnistumisten mallin välttämättä tarvitse toistua. Hän sanoo: ”ihmisinä meille on annettu tämä valinnanvapaus, emmekä me voi sysätä vastuutamme Jumalan tai luonnon harteille. Meidän on kannettava se itse. Se riippuu meistä.”Hän ehdottaa, mitä meidän pitäisi tehdä pelastuaksemme poliittisesti, taloudellisesti ja uskonnollisesti, ja sanoo: ”kolmesta tehtävästä uskonnollinen on tietenkin ajan mittaan ylivoimaisesti tärkein.”(New York: Oxford University Press, s. 38-40.)

ehdotan teille, että jos olisimme hengellisesti terveitä, jos eläisimme Jeesuksen Kristuksen opetusten mukaan, jota meidän on palveltava, jos aiomme säilyä hengissä yksilöinä ja kansakuntina, niin poliittiset ja taloudelliset ongelmat jo ratkaistaisiin, koska elämällä Kymmenen käskyä ja muita Jumalan opetuksia voisimme kaikki elää yhdessä rauhassa ja vauraudessa. Kun tarkastelemme näitä opetuksia, emme voi löytää niistä mitään, mikä ei elettyinä tekisi meitä kaikin tavoin paremmiksi ja onnellisemmiksi.

meitä muistutetaan Sodoman ja Gomorran hävityksestä, Sodoman ollessa pääkaupunki sen asutuksessa Jehovan puutarhan keskellä; Tyyron ja Siidonin hävityksestä, Tyyron kukoistavasta kaupungista, jossa oli paljon rikkautta ja kauneutta ja jossa pelastajan tiedetään käyneen, ja Jerusalemista ja muista suurista kaupungeista ja sivilisaatioista, jotka ovat kaatuneet, koska ne kääntyivät pois Jumalasta ja tulivat jumalattomaksi ja avionrikkojaksi kansaksi. Pelkään, että tämä tapahtuu nopeasti omalla maallamme.

Rudyard Kiplingin profeetallinen runo ”isiemme Jumala, entisaikojen tunnettu” oli varoitus suurelle ja mahtavalle brittiläiselle Imperiumille, kun se oli loistonsa huipulla, ja sen tulisi olla varoitus kaikille kansoille. Hän kirjoitti:

nämä esimerkit korostavat niin selvästi, että nöyryydessä on voimaa ja ylpeydessä heikkoutta. Jos emme kadu emmekä muuta tapojamme, toistamme Sodoman ja Gomorran historiaa. Analysoikaamme saavutuksiamme ja selvittäkäämme, missä arvomme ovat. Olemme edistyneet suuresti tieteen aloilla. Olemme lähettäneet miehiä kuuhun ja takaisin, kehittäneet ydinpommin ja edistyneet suuresti sodankäyntimenetelmissä, mutta mitä olemme tehneet rauhan hyväksi? Mitä olemme tehneet ihmissuhteiden alalla? Miten olemme edistyneet hengellisyydessä?

Voiko kukaan olla näkemättä, että mekin elämme pahassa ja avionrikkomisessa maailmassa; että me emme palvele Jumalaa, että me olemme totisesti matkalla tuhoon, kun lähes jokaisesta sanomalehdestä ja lehdestä sekä radio-ja tv-asemalta luette tai kuulette, että jokaista Jumalan lakia rikotaan: varastamista, polttamista ja ryöstämistä, tappamista, aviorikosta, raiskausta, kuolemaa ja onnettomuutta juoppouden takia, kirkot tyhjinä ja kaupat ja puistot ja tiet täynnä sunnuntaina. Liian monet meistä, jotka väittävät olevansa kristittyjä, syyllistyvät joihinkin näistä asioista.

kuten joku on sanonut: ”Jos meidät pidätettäisiin siksi, että olemme kristittyjä, olisikohan meillä tarpeeksi todisteita tuomitaksemme meidät?”Meitä on varoitettu ja varoitettu etukäteen. Emme voi vedota tietämättömyyteen. Jos aiomme pelastaa itsemme, perheemme ja maamme, meidän täytyy, kuten Pietari opetti, katua, tulla kastetuiksi, muuttaa tapamme ja kääntyä ja palvella Herraa ja pitää hänen käskynsä. Vastuu on meillä yksilöinä. Tarvitsemme henkisen renessanssin.

voitko kuvitella, miten loisteliaassa maailmassa olisi elää, jos kaikki eläisivät evankeliumin opetusten mukaan, rakastaisivat Jumalaa ja pitäisivät hänen käskynsä? Jos me kaikki rakastaisimme toisiamme, jos ei olisi panettelua, tappamista, varastamista, jos kaikki olisivat rehellisiä, aitoja, siveellisesti puhtaita ja hyväntahtoisia? Meillä ei olisi sotia, vaan rauha ja taivas täällä maan päällä, ja voisimme käyttää ne rahat, jotka nyt käytetään sotaan, lainvalvontaan ja rikollisuuteen arvokkaisiin tarkoituksiin puutteenalaisten, sairaiden ja onnettomien auttamiseksi.

kun Herra kertoi Abrahamille, että hän aikoi tuhota Sodoman sen pahuuden vuoksi, Abraham anoi ensin sen säilyttämistä, jos vanhurskaita olisi vain viisikymmentä, ja sitten lopulta jopa kymmenen vanhurskasta. Herra suostui, mutta he eivät löytäneet edes kymmentä vanhurskasta, joten kaupunki tuhottiin. Varmistakaamme, että meidät voidaan laskea niiden vanhurskaiden joukkoon, joiden tähden Herra säästäisi kaupunkimme ja maamme. On erittäin tärkeää, että päätämme, palvelemmeko Herraa vai emme. Hän itse sanoi: ”kukaan ei voi palvella kahta herraa: sillä joko hän vihaa toista ja rakastaa toista, tahi hän pitää kiinni toisesta ja halveksii toista. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Matt. 6:24.)

arvokkaasti tehty valinta palvella Jumalaa ei välttämättä sulje pois kotia, riittävää rahaa tai tuloja tai tämän maailman asioita, jotka tuottavat iloa ja onnea, mutta se vaatii, ettemme saa kääntyä pois Jumalasta ja Jeesuksen Kristuksen opetuksista ajallisia tarpeitamme tavoitellessamme.

koko elämäni kokemus on osoittanut minulle kiistattomasti, että jos me elämme Jeesuksen Kristuksen ja profeettojen opettamia evankeliumin periaatteita, palvelemme Herraa ja pidämme Hänen käskynsä, niin se edistää suuresti menestymistämme elämän arvokkaissa asioissa sekä ajallisesti että hengellisesti. Kasvatamme parempia perheitä ja lahjoitamme enemmän yhteisölle kuin ne, jotka kieltävät Herran ja jättävät hänen opetuksensa huomiotta. Jos katsot ihmisiä, jotka tunnet, niin huomaat, että ne, jotka elävät todella kristillistä elämää, ovat onnellisempia ja rakastetumpia ja kunnioitetumpia valmistautuessaan ikuiseen elämään.

Herra sanoi myös:”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste turmelee, ja missä varkaat murtautuvat ja varastavat:

”vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei Koi eikä ruoste turmele, ja missä varkaat eivät murra eivätkä varasta:

” Sillä missä aarteenne on, siellä on myös sydämenne.” (Matt. 6:19–21.)

ihmettelen aiheetonta huolenpitoamme aineellisesta omaisuudesta, pyhäköistä ja muistomerkeistä, jotka rapistuvat ja rappeutuvat. Luin uutisen Lincolnin muistomerkin rappeutumisesta. Tämä on todella huolestuttava uutinen meille kaikille, jotka kunnioitamme niitä, jotka ovat tehneet niin paljon rakentaakseen ja palvellakseen maataan. Mutta kun luemme yksityiskohtaisesti neljäkymmentäkahdeksan vuotta vanhan muistomerkin kalkkikiviseinistä ja marmoripylväistä, jotka rapistuvat, sen laasti hilseilee pois, tippukivipylväät ja tippukivipylväät muuttavat sen kellarin aavemaiseksi luolaksi, miljoonat hämähäkit ja pienet, siivekkäät kääpiöt parveilevat katon yllä, niin se antaa meille erinomaisen esimerkin siitä, että Koi ja ruoste turmelevat aarteita maan päällä. Kun osoitamme kunnioitusta ihmisten ja paikkojen kunnioitetuille muistoille, antautukaamme samalla ahkerasti hengellisiin velvollisuuksiimme ja niiden aarteiden säilyttämiseen, joita aika ei voi hävittää.

mieleen tulee Henry Van Dyken tarina ”The Mansion”, jossa hän kertoo rikkaasta miehestä, joka asui kartanossa maan päällä, mutta järkyttyi huomatessaan, että hänellä oli taivaaseen päästessään vain pieni Maja. Mutta miesparka huomasi hämmästyksekseen, että hänellä oli kartano taivaassa, koska hän oli koonnut itselleen aarteita taivaaseen.

kun käymme läpi elämää, teemme jatkuvasti valintoja, jotka ratkaisevat, mitä saamme elämästä. Aiommeko hyödyntää tilaisuutemme kehittyä vai tuhlata aikaamme? Teemmekö oikein vai väärin? Menemmekö kirkkoon vai häpäisemmekö sapatin? Palvelemmeko Jumalaa vai mammonaa? Emme voi jakaa kunniaa. Elämän on löydettävä hallintansa.

tämä ei tarkoita sitä, että ihminen olisi kokonaan paha eikä kokonaan hyvä, mutta minä hetkenä hyvänsä hänellä täytyy olla hallitseva suunta, ja Jumalan tai mammonan valinta auttaa meitä päättämään, mitä muita valintoja teemme elämässä.

saadakseen täyden nautinnon siunauksista, jotka Jumala on luvannut niille, jotka palvelevat häntä ja pitävät hänen käskynsä, on tärkeää, että vanhemmat opettavat lapsilleen uskoa Jumalaan. Herra on varoittanut:

” ja jälleen, koska vanhemmilla on lapsia Siionissa tai missä tahansa sen paaluissa, jotka on järjestetty, jotka opettavat heitä olemaan ymmärtämättä oppia katumuksesta, uskosta Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan, ja kasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta kätten päälle panemisen kautta, kun he ovat kahdeksanvuotiaita, synti tulee vanhempien pään päälle.

” ja he opettavat myös lapsiaan rukoilemaan ja vaeltamaan suoraan Herran edessä.”(D&C 68: 25, 28.)

tajutessaan tällaisen valmennuksen tärkeyden kirkko kehottaa jäseniään uskonnollisesti viettämään perheen koti-iltoja, käymään seminaareissa, laitoksissa, kouluissa, korkeakouluissa ja ylimääräisissä järjestöissä auttaakseen meitä ja lapsiamme valmistautumaan Herran palvelukseen. Meidän ei pidä vitkastella tässä velvollisuudessa ja velvollisuudessa.

minuun teki suuren vaikutuksen, kun kuuntelin BYU: n alumnin puheenjohtajaa, M. D. Ernest L. Wilkinsonia., kertoo hätäpuhelu, joka vei hänet LDS-sairaalan sepelvaltimoiden teho-osastolle , jossa hänen läheinen henkilökohtainen ystävänsä oli useiden vuosien ajan kriittisessä tilassa massiivisen sepelvaltimotukoksen vuoksi. Hän sanoi: ”kun lähestyin hänen vuotettaan, hän tarttui käteeni, ja vaikka hän oli tuskan kourissa ja hengitti vaivaantuneesti happinaamarin läpi, hän mutisi: ’Oi, tohtori, voitko pelastaa minut? Minulla on niin paljon asioita, joita olen lykännyt ja halunnut tehdä.”

” kun uurastimme aamun tunteihin hyödyntäen kaikkia nykyaikaisia elektronisia laitteita, joita lääketiede voi tarjota, ja kun kävi yhä ilmeisemmäksi, että ystäväni ei selviäisi, hänen kommenttinsa ja sen päättely ahdisti minua. Olemmeko ajattelijoita vai tekijöitä? Kuinka moni meistä lykkää todella tärkeitä päätöksiä elämässä? Havaitaanko meidät puutteellisiksi, kun mekin olemme elämän ja kuoleman tienristeyksessä?”

tämä on todellakin vakava ja kiireellinen kysymys. Me kaikki lähestymme elämän ja kuoleman risteystä. Olemme onnekkaita, kun voimme tehdä valinnan. On suurenmoista tietää, että voimme valita menettelymme, kirjoittaa kohtalomme ja päättää siunauksistamme. Vielä ei ole liian myöhäistä valita. Valinta on meidän, mutta meidän on valittava, ketä palvelemme.

kiitän Herraa joka päivä siitä, että tiedän, että Isä Jumala, jonka lapsia me olemme, elää ja haluaa meidän menestyvän, ja että hän ”rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainosyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.

” sillä Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma hänen kauttaan pelastuisi.”(Joh. 3: 16-17.)

Kyllä, Jeesus Kristus antoi elämänsä puolestamme ja antoi meille suunnitelman, jonka avulla voimme nauttia elämästä täysin määrin ja työskennellä pelastuksemme hyväksi. Richard L. Evans sanoikin niin kauniisti: ”taivaallinen Isämme ei ole tuomari, joka yrittää laskea meidät pois. Hän ei ole kilpailija, joka yrittää olla meitä ovelampi. Hän ei ole syyttäjä, joka yrittää tuomita meitä. Hän on rakastava isä, joka haluaa meidän onnemme ja ikuisen edistymisemme ja joka auttaa meitä kaikin mahdollisin tavoin, jos me vain annamme hänelle elämässämme tilaisuuden tehdä niin.”

rukoilen vilpittömästi, että meillä olisi rohkeutta ja voimaa nöyrtyä, ottaa vastaan Pelastajamme Jeesus Kristus ja palvella häntä ja siten nauttia hänen lupaamistaan siunauksista. Jeesuksen Kristuksen nimeen. Aamen.