Introduction

kristityt muodostavat Intian toiseksi suurimman uskonnollisen vähemmistön islamin jälkeen. Intian 21 miljoonaa kristittyä muodostavat 2 prosenttia koko väestöstä. Roomalaiskatolilaiset, joilla on 16,5 miljoonaa uskon kannattajaa, muodostavat suurimman yksittäisen kristillisen ryhmän Intiassa. Protestanttisen uskon kannattajia on noin 4,5 (Europa 1740). Raskain kristittyjen keskittymä on Keralan osavaltiossa, joka on yksi maailman vanhimmista kristillisistä yhteisöistä.

lyhyt historia

asiakirjatodisteiden puuttumisen vuoksi kristinuskon alkuperästä Intiassa on kiistelty historioitsijoiden keskuudessa. Perimätiedon ja legendan mukaan apostoli Tuomas meni länteen Intiaan ja perusti kirkon vuonna 52 jKr. Vakiintuneita kauppareittejä seuraten hän käännytti monia kristinuskoon, myös kuninkaallisen perheen jäseniä (Mundadan 25. Hänen esimerkkiään seuraten monet muut ulkomaiset lähetyssaarnaajat tekivät lukuisia käännynnäisiä kristinuskoon.

1500-luvulla Jesuiittapyhimys Francis Xavier laajensi kristillistä yhteisöä länteen evankelioimaan alempaan kastiin ja hylkiöihin kuuluvia. Kristillisyyteen liittyvät nöyryyden ihanteet ja maallisen omistuksen hylkääminen vetosivat varhaiskristittyihin. Kristinuskoa pidettiin ”köyhien uskontona” (Kooliman 102) (KS.Maustekauppa Intiassa).

1700-luvulta alkaen kaikkialla Intiassa alkoi toimia protestanttisia lähetyssaarnaajia, jotka johtivat kristillisten yhteisöjen kasvuun (Bogard; Mayhew 47). ”Nämä uudet kristityt värvättiin lähes yksinomaan yhteiskunnan köyhimmistä ja rappeutuneimmista osista” (Kooliman 5).

kauppa ja kristinusko

kyltymätön kiinnostus Intiaan alkoi Itä-Intian kauppakomppanian harjoittamasta liiketoiminnasta. Kauppakomppania käsitteli muutakin kuin pelkkiä kauppahuolia, ja siitä tuli hallitseva valta Intiassa. Vuosina 1770-1818″ sotien ja aluevaltausten kautta lähes kolme neljäsosaa Intiasta oli joutuva kauppakomppanian hallintaan ” (Pathak 3). On kiinnostavaa, että monet Pyhän tuomaan kristityt keräsivät pippuria. ”Pippurinviljely oli lähes heidän ainoa monopolinsa” (Mundadan 155). Kirkon jäsenet kasvattivat suurimman osan Portugaliin viedystä pippurista.

kristillisen lähetysaseman vaikeudet Intiassa

yksi kristinuskon vakavimmista ongelmista Intiassa on sopeutumisongelma. Vaikka hindut ovat olleet halukkaita mukauttamaan kristinuskon omaan uskontojärjestelmäänsä, kristityt ovat kohdanneet vaikeuksia intialaisten kanssa, jotka eivät ole halunneet tinkiä omista vakaumuksistaan. Monet intialaiset kieltäytyivät uskomasta kristillisen teologian ehdottomuuteen. Kristinuskon oppi, joka oli ongelmallisin, oli kristinuskon julistaminen ainoaksi oikeaksi uskonnoksi, pitäen sitä vihatun kolonialismin ilmentymänä (katso Cecil Rhodes, Victorian Naismatkailijat 1800-luvulla). Kristinuskon sulauttaminen Intiaaniväestöön edellytti kristinuskon liittämistä intialaisen kulttuurin hallintojärjestelmiin. Samasta syystä ”intialaiset kristityt ovat Indianisoineet kirkkonsa ja yrittäneet lopettaa riippuvuutensa ulkomaisista lähetyksistä” (Borgard). Esimerkki Intian haasteista ilmenee perinteisten vaatteiden käsittelyssä. Kulttuurissa, jossa vaatteet edustavat sosiaalista asemaa, yksi ilmeisimmistä syrjinnän muodoista kielsi alempaan kastiin kuuluvia peittämästä kehon yläosaa. Paljas rinta nähtiin osoituksena kunnioituksesta korkeampana pidettyjä kohtaan (Kooliman 148-49). Vastauksena tapaan lähetyssaarnaajanaiset ottivat käyttöön takin (ravakkay), joka peitti vartalon yläosan. Se ei kuitenkaan täyttänyt kristittyjen intiaanien normeja. Vuonna 1814 annettiin julistus, joka antoi kristityille intialaisille naisille luvan peittää rintansa, mutta ei samalla tavalla kuin ylempään kastiin kuuluville naisille. Lisäksi julistuksessa todettiin, että alempaan kastiin kuuluvien naisten ei sallittu ”toimia ylempään kastiin kuuluvia ihmisiä kohtaan vastoin Oman kastinsa tapoja ennen kuin he olivat kristittyjä” (Kooliman 150).

kristinuskon vaikutus hindulaisuuteen

yksi kristittyjen lähetysasemien suurimmista hankkeista oli valistus. Lähetysasemien tavoitteisiin kuului ”kaikenlainen koulutus ja arvosanat, yksi heidän välineistään Intian evankelioimiseksi” (Mayhew 161). Kolonisaation onnistuminen riippui paljolti siitä, että ”kristilliset toisen asteen koulut ja korkeakoulut valistivat Intian” (Mayhew 161). Ison-Britannian hallitus antoi suurimman osan rahoituksesta. Kristinuskon ja länsimaisesta sivistyksestä johdetun koulutuksen luontainen yhdistelmä kuitenkin vaaransi hallituksen uskonnollisen puolueettomuuden.

kristinuskon tärkeitä hahmoja Intiassa

Ram Mohan Roy (1772-1833), ”modernin Intian isä”, oli merkittävä Hindujohtaja, joka omaksui kristilliset ihanteet ja etiikan uudistaakseen Intian yhteiskunnallisia väärinkäytöksiä. Hän ”luopui epäjumalanpalveluksesta kuusitoistavuotiaana” ja ”omistautui Raamatun tutkimiseen hepreaksi ja kreikaksi” (Mayhew 171). Hän ei hyväksynyt Kristuksen jumaluutta, vaan ”tunsi voimakasta vetoa Kristuksen persoonallisuuteen ja hänen moraalisiin opetuksiinsa.”Hän paransi Intian moraalisia ja sosiaalisia oloja. Hän aloitti Brahmo Samaj ’ n (Jumalan kaupunki) johtamalla viikoittaisia kokouksia, joissa kristillinen etiikka yhdistettiin hindulaisuuden parhaisiin ominaisuuksiin. Heidän mielestään kristinuskon parhaita puolia olivat Jumalan palvominen rakkauden ja hyvien tekojen avulla sekä pidättyminen epäjumalanpalveluksesta (Boygard).

yksi menestyneimmistä johtajista uskonnollisissa käännytyksissä hindulaisuudesta kristinuskoon oli syntyperäinen Intialainen Vedanayagam Samuel Azariah. Hän oli anglikaanisen hiippakunnan ensimmäinen ja ainoa syntyperäinen Intialainen piispa vuodesta 1912 kuolemaansa 1945 saakka (Harper 1). Kun suuri vastuu on vastuussa kaikista Anglikaanisista lähetystöistä tuli vaikeuksia kirkon sisäisessä yhteisössä. Monien mielestä ”vihkiminen lietsoi tuhoisia intialaisia pyrkimyksiä ja merkitsi vaarallista muutosta Intian ja Euroopan kristittyjen välillä” (Harper 227). Hän käsitteli kieltä, kulttuuria ja eri kirkkokuntia ja ruumiillisti sekä kristillisen evankelioinnin että brittihallinnon ristiriidat ja haasteet. Hän myös tasoitti tavallisten intiaanien ja Brittiläisen eliitin välisiä erimielisyyksiä keisarillisten yhdistysten levottomana aikana. Asarjan tiedetään olevan sellainen, joka ei tinkisi kristinuskon ja intialaisen kulttuurin opeista.

Christianity Today

huolimatta siirtomaahallinnon alaiseen Intiaan suuntautuneista lähetyssaarnaajien aalloista kristittyjen määrä Intiassa on edelleen pieni, erityisesti verrattuna koko Intian väkilukuun 846 302 688 (Europa 1726). Vuosina 1947 ja 1970 Etelä-Intian kirkon ja Pohjois-Intian kirkon perustaminen vähensi protestanttisten kirkkojen välisiä kytköksiä. Eri puolilla Intiaa on kuitenkin edelleen pienten fundamentalististen lahkojen representaatioita, jotka muodostavat kansojen, kielten, kulttuurien, näkökulmien, teologioiden ja käytäntöjen kaleidoskooppisen ryhmittymän. Kristityt ja kirkot suhtautuvat ympäröivään yhteiskuntaan hyvin eri tavoin, Keralan hallitsevasta voimasta, muiden Etelä-ja koillisvaltioiden merkittävästä vaikutuksesta epätoivoisen heikkoon vähemmistöön Intian päärungossa (Europa 1740).

Katso myös Nummen viimeinen huokaus.

Works Cited

• Bogard, Medina. ”Intialainen Uskonto. Toukokuuta 1997. Eteläinen Nazarine-Yliopisto. Marraskuuta 2000. Web.
• ” kristinusko Intiassa.”Encyclopedia Britanica Online. Marraskuuta 2000. Web. <http://www.britannica.com/EBchecked/topic/285248/India>
• Harper, Susan Billington. In The Shadow of the Mahatma: piispa V. S. Azariah and the Travails of Christianity in British India. Toim. Kevin Ward ja Brian Stanley. Grand Rapids: Eerdmans Publishing, 2000.
• Kooliman, Dick. Kääntymys ja sosiaalinen tasa-arvo Intiassa. New Delhi: South Asia Publications, 1983.
• Mayhew, Arthur. Kristinusko Intiassa. Delhi: Gian Publishing House, 1998.
• Mundadan, A. Mathias. Kristinuskon historia Intiassa. vol. 1. Bangalore: Theological Publications, 1984.
• Pathak, Sushil Madhav. Amerikan lähetyssaarnaajat ja hindulaisuus. Delhi: Oriental Publishers, 1967.

Author: Sarah Park, Fall 2000
Last edited: October 2017