diplomatia on taidetta ja tiedettä, jolla ylläpidetään rauhanomaisia suhteita kansojen, ryhmien tai yksilöiden välillä. Diplomatialla tarkoitetaan usein eri ryhmien edustajia, jotka keskustelevat esimerkiksi konflikteista, kaupasta, ympäristöstä, teknologiasta tai turvallisuudesta.
diplomatiaa harjoittavia henkilöitä kutsutaan diplomaateiksi. Diplomaatit yrittävät auttaa omaa maataan, rohkaista kansojen välistä yhteistyötä ja ylläpitää rauhaa. Diplomaattiseksi edustustoksi kutsutaan yhtä maata edustavaa diplomaattiryhmää, joka asuu toisessa maassa. Pysyvää edustustoa kutsutaan suurlähetystöksi. Suurlähettiläs on johtava diplomaatti lähetystössä. Suurella diplomaattisella edustustolla voi olla yhden lähetystön lisäksi edustusto. Muita edustuspaikkoja kutsutaan konsulaateiksi.
esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähetystö on Yhdysvaltain pääkaupungissa Washington D. C. Yhdistyneellä kuningaskunnalla on konsulaatit myös Atlantassa Georgiassa; Bostonissa Massachusettsissa; Chicagossa Illinoisissa; Denverissä Coloradossa; Houstonissa Texasissa; Los Angelesissa Kaliforniassa; Miamissa Floridassa; New Yorkissa; Orlandossa Floridassa; ja San Franciscossa Kaliforniassa. Britannian Yhdysvaltain-suurlähettiläs on Sir Nigel Sheinwald. Sheinwaldin ja muun Britannian diplomaattisen edustuston tehtävänä on edustaa Britannian politiikkaa Yhdysvaltain hallitukselle sekä avustaa brittejä Yhdysvalloissa.tähän liittyy usein heidän auttamisensa oikeudellisissa asioissa, kuten viisumeissa tai työluvissa.
yhdysvaltalaiset diplomaatit työskentelevät ulkoministeriön osastossa nimeltä Foreign Service. Yli 12 000 ihmistä työskentelee ulkoasiainhallinnossa auttaen ulkomailla matkustavia amerikkalaisia ja harjoittaen Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa.
U. S. hänellä on 265 diplomaattista edustustoa ympäri maailmaa. Yhdysvaltain suurin edustusto on Meksikossa, jolla on suurlähetystö Méxicossa ja 22 konsulaattia ja konsuliviranomaista eri puolilla maata.
suurlähettiläät nimittää Yhdysvaltain presidentti. USA: lla on suurlähettiläät useimmissa maissa, mutta ei kaikissa. Suurlähettiläs tai diplomaattinen edustusto ei edusta Yhdysvaltoja esimerkiksi Kuubassa. Yhdysvallat oli tukenut Fulgencio Batistan hallitusta, kunnes Kuuban vallankumous syrjäytti diktaattorin vuonna 1959.
U. S. perui diplomaattisen tunnustuksen Kuubalta vuonna 1961. Diplomaattinen tunnustaminen on jonkin kansakunnan tai valtion teko, jossa hyväksytään toisen kansakunnan tai valtion riippumattomuus ja legitimiteetti. Nykyään Yhdysvaltoja edustaa Sveitsin Kuuban-suurlähetystön sivukonttori – Sveitsin Havannan-suurlähetystön Yhdysvaltain Intressiosasto (USINT Havana). Samoin Kuubaa edustaa Sveitsin Washingtonin-suurlähetystön toinen haara.

Yhdysvaltain diplomaattisissa edustustoissa työskentelee ulkoasiainhallinnon virkamiehiä ja ulkoasiainhallinnon asiantuntijoita. Ulkoasiainhallinnon upseerit ovat ulkoasiainhallinnon virallisia jäseniä. Ulkoasiainhallinnon virkamiehillä on viisi pääalaa: konsuliasiat (ulkomailla asuvien tai vierailevien amerikkalaisten auttaminen); talousasiat; Hallintoasiat; poliittiset asiat; ja julkinen diplomatia. Julkisuusdiplomatialla tarkoitetaan Yhdysvaltain edustamista yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa toiminnassa, kuten urheilutapahtumissa, elokuvissa, kirjoissa ja radiolähetyksissä.
ulkoasiainhallinnon asiantuntijat tarjoavat tärkeitä tukipalveluja diplomaattisille edustustoille. Näihin kuuluvat terveydenhoito, Rakentaminen ja tekniikka sekä englanninkieliset ohjelmat. Usein ulkoasiainhallinnon asiantuntijoiden on tarjottava amerikkalaisille turvaa luonnonkatastrofin tai poliittisen levottomuuden sattuessa maassa.
diplomatian historia
diplomatian taito alkoi jo antiikin aikana. Eri kaupunkien väliset sopimukset Mesopotamiassa, nykyisessä Irakissa, ovat peräisin vuodelta 2850 EKR. Egyptin ja Kanaanin (muinaisen maan Lähi-idässä) johtajat vaihtoivat diplomaattisia kirjeitä 1300-luvulla eKr. Nykyisen Meksikon alueella sijaitsevien muinaisten mayojen rakennusten seinissä olevat kirjoitukset osoittavat, että Mayakaupungit vaihtoivat diplomaatteja keskenään. Suurlähetystöjä perustettiin ensimmäisen kerran Pohjois-Italiaan 1300-luvulla.
suurimman osan historiaa diplomatia käsitteli kahdenvälisiä suhteita eli kahden valtion välisiä neuvotteluja. Maalla tai alueella oli usein kymmeniä kauppa-tai rajasopimuksia, joista jokainen rajoittui yhteen toiseen maahan tai alueeseen. Kahdenväliset suhteet ovat edelleen hyvin yleinen diplomatian muoto.
1900-luvulla diplomatia laajeni. Nykyään Yhdistyneillä kansakunnilla (YK), kansainvälisellä järjestöllä, joka pyrkii edistämään yhteistyötä ja ratkaisemaan kansojen välisiä konflikteja, on suuri rooli diplomatiassa. YK: n pääelimessä yleiskokouksessa on 195 jäsentä.
diplomatia kasvoi myös huippukokouksiin. Huippukokoukset ovat hallitusten huippuvirkamiesten tapaamisia. Huippukokoukset voivat olla kansallisten johtajien, kuten presidenttien tai pääministerien, välisiä. Taloushuippukokouksiin osallistuu usein yritysjohtajia sekä valtiovarainministereitä tai kauppaministereitä.
Camp David, Yhdysvalloissa. Marylandin osavaltiossa on järjestetty useita Yhdysvaltain presidenttien ja ulkomaisten johtajien välisiä huippukokouksia. Vuonna 1978 presidentti Jimmy Carter piti tärkeän huippukokouksen Egyptin presidentin Anwar al-Sadatin ja Israelin pääministerin Menachem Beginin kanssa. Egypti ja Israel olivat olleet konfliktissa yli 30 vuotta. Usein, kuten vuoden 1967 kuuden päivän sodan aikana, konflikti oli väkivaltainen.

Carterin, al-Sadatin ja Beginin välinen huippukokous johti niin sanottuihin Camp Davidin sopimuksiin.”Tämä loi pohjan Israelin ja Egyptin väliselle rauhansopimukselle. Begin ja al-Sadat jakoivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1979, ja sopimus on voimassa vielä tänäkin päivänä. Camp Davidin sopimusta pidetään diplomatian voittona.
diplomatiaan kuuluu myös suuria kansainvälisiä konferensseja. Huippukokousten tavoin kansainvälisiin konferensseihin osallistuvat yleensä valtionpäämiehet tai muut kansalliset johtajat. Konferenssit ovat yleensä laajuudeltaan paljon suurempia-kymmenet johtajat saattavat kokoontua keskustelemaan maahanmuutosta tai rajakysymyksistä, kaupasta tai ympäristöstä.
esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien Ympäristökehityskonferenssi pidettiin Rio de Janeirossa Brasiliassa vuonna 1992. Konferenssiin osallistui yli sata valtionpäämiestä sekä tuhansia ammattidiplomaatteja ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Diplomaatit pääsivät Rion niin sanotussa” Earth Summitissa ” sopimukseen hiilipäästöjen rajoittamisesta.
miten diplomatia toimii
diplomatia tapahtuu neuvottelemalla eli neuvottelemalla. Yleensä jokainen neuvotteluryhmä pyytää enemmän kuin odottaa saavansa. Sen jälkeen he tekevät kompromisseja tai luopuvat joistakin haluamistaan asioista päästäkseen sopimukseen. Usein neuvotteluissa auttaa ulkopuolinen diplomaatti. Esimerkiksi YK: ssa työskennellyt suomalainen diplomaatti Martti Ahtisaari auttoi Namibiaa itsenäistymään Etelä-Afrikasta vuonna 1990.
joskus neuvottelun toinen osapuoli kieltäytyy tekemästä kompromisseja. Kun näin tapahtuu, muut neuvotteluihin osallistuvat voivat käyttää diplomaattisia pakotteita. Diplomaattiset pakotteet tarkoittavat koko lähetystön henkilöstön vähentämistä tai poistamista rikkoneen maan alueelta. Lievemmät diplomaattiset pakotteet voivat tarkoittaa sitä, että presidentti kieltäytyy vierailemasta rikokseen syyllistyneessä maassa tai tapaamasta sen johtajia. Nicaragua katkaisi esimerkiksi kaikki diplomaattisuhteet Israeliin vuonna 2010. Nicaragua protestoi Israelin hyökkäystä avustuskuljetukseen Gazan kaistalle, joka on osa palestiinalaishallintoa, jonka kanssa Israelilla on konflikti.
maat voivat myös uhata talouspakotteilla eli rangaistuksilla. Vuonna 2006 monet maat suostuivat olemaan käymättä kauppaa Pohjois-Korean kanssa estääkseen maata testaamasta laittomasti ydinaseita.
muina aikoina diplomaatit uhkaavat käyttää voimakeinoja, jos sopua ei synny. Vuonna 1990 Irak miehitti naapurimaa Kuwaitin. Kun Irak kieltäytyi lähtemästä Kuwaitista, Yhdistyneet kansakunnat hyväksyi sotilaallisen vastauksen. Koalitio eli yhdessä toimiva kansakuntaryhmä taisteli Irakin armeijaa vastaan pakottaen heidät ulos Kuwaitista.
onnistuneet neuvottelut johtavat diplomaattiseen sopimukseen. Muodollisin sopimus on sopimus, kirjallinen sopimus maiden välillä. Esimerkiksi Versailles ’n rauhansopimus päätti muodollisesti ensimmäisen maailmansodan.se allekirjoitettiin Versailles’ ssa, Ranskassa. Keskusvaltojen, kuten Saksan ja Itävallan, diplomaatit eivät saaneet neuvotella sopimuksesta. Muiden keskusvaltojen maiden ja ympärysvaltojen, kuten Yhdysvaltojen, diplomaatit kuitenkin hyväksyivät sopimuksen.
jotkin sopimukset vaativat vuosien diplomaattiset neuvottelut. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton strategiset Aserajoitusneuvottelut (Salt) alkoivat vuonna 1969. Neuvottelut jatkuivat vuoteen 1979. Näiden diplomaattisten neuvottelujen tuloksena syntyneet sopimukset (nimeltään SALT I ja SALT II) vähensivät valmistettavien ydinaseiden määrää.
toinen sopimustyyppi on useiden valtioiden allekirjoittama yleissopimus, josta tulee kansainvälinen oikeus. Kuuluisimpia ovat Geneven sopimukset, joissa linjataan sotavankien, siviilien ja lääkintähenkilöstön kohtelua sota-alueella. Ensimmäinen sopimus allekirjoitettiin Genevessä Sveitsissä vuonna 1864. Neljäs ja ehkä tärkein allekirjoitettiin vuonna 1949 toisen maailmansodan jälkeen.
pöytäkirjat, vähiten muodollinen diplomaattinen menettely, muuttavat tai laajentavat olemassa olevaa sopimusta. Kioton pöytäkirja on päivitys Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevaan puitesopimukseen. YK: n ilmastosopimus laadittiin Rio de Janeiron Earth Summitissa vuonna 1992. Kiotossa Japanissa allekirjoitettu Kioton pöytäkirja valmistui vuonna 1997. Kioton pöytäkirjalla pyritään vakauttamaan ilmakehään vapautuvien kasvihuonekaasujen määrää.