and let ’s say this from the off: there’ s something about Rory. Hän on paljon älykkäämpi kuin tavalliset apumiehet, joihin olemme tottuneet parin viime vuoden aikana (mahtavat Cribbinit syrjään, tietenkin). Hän kietoo päänsä asioihin nopeammin kuin useimmat. Ja vaikka hän on vähän pelkuri, niin mietimme, että onko hänen hahmossaan jotain muutakin.

me oikeastaan tapaamme hänet hänen polttareillassaan täällä, joka antaa lääkärille mahdollisuuden tehdä huikean sisääntulon, ennen kuin komedia hälvenee ja hieman jännitystä tulee kohtaukseen. Tämä johtuu siitä, että lääkäri – jonka sosiaaliset taidot tarvitsevat edelleen kehittyäkseen, selvästi-tunnustaa suutelevansa Amya, ja pian kuoriutuu suunnitelma saada heidät takaisin yhteen viettämään aikaa.

näin hänen häälahjansa heille osoittautuu matkaksi vuoden 1580 Venetsiaan. Jälkikäteen ajateltuna heidän olisi pitänyt ottaa Ikean tositteet sen sijaan.

koska Venetsia vuonna 1580 ei ole turvallinen paikka. Keskeinen syy siihen on Rosanna Calvierrin koulu, paikka, jonne nuoret tytöt menevät (ja heidän vanhempansa lähettävät heidät mielellään) ja näyttävät muuttuvan vampyyreiksi (olimmeko vain me, jotka luulimme heidän näyttävän Fenric-Ishin kiroukselta?). Luonnollisesti jakson polku ei kestä kauaa johdattaa tohtoria, Rorya ja Amya siihen suuntaan, ja vaikeudet alkavat pian.

Päätarina kehittyi tässä mainiosti ja pysyy hyvin 45 minuutin juoksuajan sisällä. Meidät on opetettu katsomaan pinnan alle viime Doctor Who, ja kuten on käynyt ilmi, juuri siinä lääkärin kohtaama ongelma piilee täällä. Ongelma on näkymättömissä 10 000 Venetsian vesillä asuvan miehen muodossa, jotka haluavat ruokkia naisia.

haastettavana on myös Calvierrin todellinen identiteetti, joka osoittautuu myös mukavaksi erikoistehostetyöksi, kun hän muuttuu kiistatta tämän sarjan vakuuttavimmaksi uudeksi hirviöksi. On hyvä huomata, ettei hänkään ole mölyävä roisto, vaan pikemminkin looginen, pyöristynyt ihminen, joka haluaa pelastaa rotunsa. Olemme toki nähneet tuollaisia ennenkin Doctor Whossa, – mutta haluaisimme mieluummin jonkun, jolla on aito motivaatio, – kuin toisen järjettömän vihollisen.