Martin alkoi myydä tieteiskirjallisuutta ammattimaisesti 21-vuotiaana vuonna 1970. Hänen ensimmäinen myyntinsä oli” The Hero”, joka myytiin Galaxy Magazinelle ja julkaistiin sen helmikuun 1971 numerossa; muuta myyntiä seurasi pian. Hänen ensimmäinen Hugo-ja Nebula – palkintoehdokkuutensa oli” With Morning Comes Mistfall”, joka julkaistiin Analog magazine-lehdessä vuonna 1973. Vuonna 1975 hänen tarinansa ”…yhden eilisen kappaleen ” about a post-apocalyptic timetripper valittiin sisällytettäväksi Roger Elwoodin ja Robert Silverbergin toimittamaan science fiction-antologiaan Epoch. Hänen ensimmäinen romaaninsa ”Dying of the Light” valmistui vuonna 1976 juuri ennen kuin hän muutti Dubuqueen, ja se julkaistiin vuonna 1977. Samana vuonna Star Warsin valtava menestys vaikutti suuresti kustannusalaan ja tieteiskirjallisuuteen, ja hän myi romaanin samalla summalla kuin tienaisi kolmen vuoden opetustyönsä aikana.
novellit, joita hän pystyi myymään parikymppisenä, tuottivat hänelle jonkin verran voittoa, mutta eivät riittäneet laskujen maksamiseen, mikä esti häntä tulemasta kokopäiväiseksi kirjailijaksi, jollaiseksi hän halusi tulla. Päivätyön tarve sattui samaan aikaan amerikkalaisen shakkivillityksen kanssa, joka seurasi Bobby Fischerin voittoa vuoden 1972 shakin maailmanmestaruuskisoissa. Martinin omien shakkitaitojen ja kokemuksen ansiosta hänet palkattiin Turnausjohtajaksi Continental shakin yhdistykseen, joka järjesti shakkiturnauksia viikonloppuisin. Tämä antoi hänelle riittävät tulot, ja koska turnauksia järjestettiin vain lauantaisin ja sunnuntaisin, se mahdollisti hänen työskentelynsä kirjailijana viitenä päivänä viikossa vuosina 1973-1976. Kun shakkikupla sittemmin puhkesi eikä hän enää saanut tuloja, hän oli vakiinnuttanut asemansa paljon paremmin kirjailijana.
Martin on Science Fiction and Fantasy Writers of America (SFWA)-järjestön jäsen; hän toimi järjestön Lounaisaluejohtajana 1977-1979 ja sen varapuheenjohtajana 1996-1998. Vuonna 1976, Kansas Cityn Midamericonissa, 34.World Science Fiction Convention (Worldcon), Martin ja hänen ystävänsä ja kirjailijakollegansa Gardner Dozois suunnittelivat ja järjestivät ensimmäisen Hugo-häviäjien puolueen kaikkien entisten ja nykyisten Hugo-hävinneiden kirjailijoiden hyväksi konferenssin Hugo-palkintoseremoniaa seuraavana iltana. Martin oli samana vuonna ehdolla kahden Hugon saajaksi, mutta hävisi molemmat palkinnot, romaanista””…ja Seven Times Never Kill Man ” ja novelli Windhavenin myrskyt yhdessä Lisa Tuttlen kanssa. Vaikka Martin kirjoittaa usein fantasiaa tai kauhua, monet hänen aiemmista teoksistaan ovat tieteiskertomuksia, jotka sijoittuvat löyhästi määriteltyyn tulevaisuuden historiaan, joka tunnetaan epävirallisesti nimillä ”tuhat maailmaa” tai ”Manrealm”.
vuonna 2017 Martin muisteli aloittaneensa scifi-kauhuhybridien kirjoittamisen 1970-luvun lopulla kumotakseen erään kriitikon lausunnon, jossa väitettiin tieteiskirjallisuuden ja kauhun olevan toistensa vastakohtia ja siten yhteensopimattomia. Martin piti Sandkingsia (1979) näistä tunnetuimpana. Toinen oli romaani ”Nightflyers” (1980), jonka valkokangas-ja televisio-oikeudet Vista osti vuonna 1984, joka tuotti vuonna 1987 elokuvasovituksen ”Nightflyers”, jonka käsikirjoitti Martin. Martin oli tyytymätön siihen, että hänen piti leikata juonielementtejä, jotta elokuva mahtuisi pieneen budjettiin. Vaikka elokuva ei ollut hitti teattereissa, Martin uskoo elokuvan pelastaneen hänen uransa, ja että kaikki, mitä hän on kirjoittanut sen jälkeen, on suurelta osin sen ansiota. Hän on kirjoittanut myös ainakin yhden poliittisen-sotilaallisen fiktion, Harry Turtledoven antologiaan ”vampyyrien yö” kootun teoksen ”The Best Military Science Fiction of the 20th Century” (2001).
vuonna 1982 Martin julkaisi vampyyriromaanin ”Fevre Dream”, joka sijoittuu 1800-luvulle Mississippijoelle. Toisin kuin perinteisissä vampyyriromaaneissa, Fevren unissa vampyyrit eivät ole yliluonnollisia olentoja, vaan ne ovat evoluution luomia ihmiseen liittyviä lajeja, joilla on yli-inhimilliset voimat. Kriitikko Don D ’ amassa on ylistänyt Fevre Dreamin vahvaa 1800-luvun tunnelmaa ja kirjoittanut: ”tämä on epäilemättä yksi kaikkien aikojen suurimmista vampyyriromaaneista”. Martin seurasi Fevre Dreamia toisella kauhuromaanilla ”the Armageddon Rag” (1983). Odottamaton kaupallinen epäonnistuminen Armageddon Rag ”olennaisesti tuhosi urani kirjailija tuolloin”, hän muistutti, ja sai hänet harkitsemaan menossa kiinteistönvälityksen sijaan.
vuonna 1984 Baen Booksin uusi päätoimittaja Betsy Mitchell soitti Martinille kysyäkseen, oliko hän harkinnut Haviland Tuf-seikkailujen kokoelmaa. Martin, jolla oli useita suosikkisarjan hahmoja kuten Solomon Kane, Elric, Nicholas van Rijn ja Magnus Ridolph, oli yrittänyt luoda tällaisen hahmon omin päin 1970-luvulla Tuf-tarinoillaan. Hän oli kiinnostunut, mutta oli liian kiireinen seuraavan kirjansa, koskaan valmistumattoman romaanin musta ja valkoinen ja punainen kaikkialla, kirjoittamiseen, joka vei suurimman osan hänen kirjoittamisajastaan samana vuonna. Mutta Armageddon Ragin epäonnistumisen jälkeen kaikki toimittajat hylkäsivät hänen tulevan romaaninsa, ja epätoivoisesti rahaa, hän hyväksyi Mitchellin tarjouksen ja kirjoitti lisää Tuf-tarinoita, jotka kerättiin Tuf Voyagingiin, joka myi tarpeeksi hyvin, jotta Mitchell ehdotti jatko-osaa. Martin oli halukas ja suostui siihen, mutta ennen aloitusta hän sai tarjouksen Hollywoodista, jossa tuottaja Philip DeGuere Jr.halusi sovittaa Armageddon Ragin elokuvaksi. Elokuvasovitus ei toteutunut, mutta he pitivät yhteyttä, ja kun DeGuere tuli Twilight Zonen herätyksen tuottajaksi, Martinille tarjottiin työtä kirjailijana. Televisiotyö kannatti paljon paremmin kuin kirjallisuuden kirjoittaminen, joten hän päätti muuttaa Hollywoodiin etsimään uutta uraa. Aluksi hän työskenteli show ’ n henkilökäsikirjoittajana ja sitten executive story-konsulttina. CBS-sarjan peruuntumisen jälkeen Martin siirtyi jo alkaneeseen satiiriseen tieteissarjaan Max Headroom. Hän työskenteli Käsikirjoitusten parissa ja loi sarjan” Ped Xing ” – hahmon. Kuitenkin ennen kuin hänen käsikirjoituksensa ehtivät tuotantoon, ABC: n ohjelma peruttiin kesken sen toisen tuotantokauden. Martin palkattiin käsikirjoittaja-tuottajaksi uuteen dramaattiseen fantasiasarjaan Beauty and the Beast; tässä 1989, hänestä tuli show ’ n toinen valvova tuottaja ja kirjoitti 14 sen jaksoa.
vuonna 1987 Martin julkaisi kokoelman lyhyitä kauhutarinoita muotokuvina lapsistaan. Tänä samana aikana Martin jatkoi työskentelyä print media kuin kirjasarja editor, tällä kertaa valvoa kehitystä multi-kirjailija Wild Cards kirjasarja, joka tapahtuu jaetussa universumissa, jossa pieni siivu jälkeisen maailmansodan ihmiskunta saa supervoimia julkaisun jälkeen alien–suunniteltu virus; uusia nimikkeitä julkaistaan käynnissä sarjassa Tor Books. Toisessa persoonassa, Martin ”antaa henkilökohtaisen kertomuksen tiivis roolipeli (RPG) kulttuuri, joka synnytti hänen Wild Cards jaettu maailma antologies”. Tärkeä tekijä moniäänisen tekijäsarjan luomisessa oli Chaosiumin roolipelin Superworld (1983) kampanja, jota Martin pyöritti Albuquerquessa. Myöntäen, että hän tuli täysin pakkomielle peli, hän lopetti kirjallisuuden suurimman osan 1983, jota hän viittaa hänen ”menetetty vuosi”, mutta hänen kutistuu pankkitilit sai hänet ymmärtämään, että hän oli keksiä jotain, ja sai ajatuksen, että ehkä tarinoita ja hahmoja luotu Superworld voisi jotenkin tulla kannattavaa. Martinin omia panoksia villeihin kortteihin ovat olleet muun muassa Thomas Tudbury, ”suuri ja voimakas kilpikonna”, voimakas psykokineetikko, jonka lentävä ”kuori” koostui panssaroidusta VW-kovakuoriaisesta. Kesäkuuhun 2011 mennessä sarjassa oli julkaistu 21 villiä korttia; aiemmin samana vuonna Martin allekirjoitti sopimuksen Tor Booksin julkaisemasta 22.osasta Low Ball (2014). Vuoden 2012 alussa Martin allekirjoitti toisen Tor-sopimuksen 23.villin kortin volyymista, High Stakesista, joka julkaistiin elokuussa 2016.
elokuussa 2016 Martin ilmoitti Universal Cable Productionsin hankkineen oikeudet villit kortit-romaanien sovittamiseen televisiosarjaksi.
jään ja tulen laulu
vuonna 1991 Martin palasi hetkeksi kirjoittamaan romaaneja. Hän oli turhautunut siihen, että hänen tv-pilottinsa ja käsikirjoituksensa jäivät tekemättä ja että televisioon liittyvät tuotantorajoitukset, kuten budjetit ja jaksojen pituudet pakottivat hänet leikkaamaan hahmoja ja karsimaan taistelukohtauksia. Tämä sysäsi Martinin takaisin kirjojen kirjoittamiseen, jossa hänen ei tarvinnut huolehtia mielikuvituksensa vaarantamisesta. Lapsuudessaan J. R. R. Tolkienin teoksia ihaillen hän halusi kirjoittaa eeppisen fantasian, vaikka hänellä ei ollut erityisiä ideoita.
hänen eeppinen fantasiasarjansa ”jään ja tulen laulu” sai innoituksensa ruusujen, Kirottujen kuninkaiden ja Ivanhoen sodista. Vaikka Martin alun perin käsitteellisti sen olevan kolme osaa, se on tällä hetkellä teilattu käsittämään seitsemän. Ensimmäinen, A Game of Thrones, julkaistiin vuonna 1996, sitä seurasivat Clash Of Kings vuonna 1998 ja A Storm of Swords vuonna 2000. Marraskuussa 2005 ”a Feast for Crows”, sarjan neljäs romaani, nousi New York Timesin 1 bestselleriksi. Viides kirja, Tanssi lohikäärmeiden kanssa, julkaistiin heinäkuussa 12, 2011, ja siitä tuli kansainvälinen bestseller, mukaan lukien saavuttaa No. 1 paikalla New York Times Bestseller lista ja monet muut; se pysyi New York Times lista 88 viikkoa. Tässä 2012, Dance with Dragons teki lopullisen äänestyksen scifi ja fantasia Hugo-palkinnon, World Fantasy Award, Locus Poll Award,ja British Fantasy Award; romaani voitti Locus Poll Award parhaasta fantasiaromaani. Sarjaan on suunnitteilla vielä kaksi romaania: talven tuulet ja viimeinen osa a Dream of Spring. Huhtikuuta 2018 Martin ilmoitti uuden Targaryenin historiaa käsittelevän kirjansa Fire & Blood julkaisupäivän,joka julkaistiin 20. Jos Martin kuolee ennen A Song of Ice and Fire-sarjan lopettamista, entiset yhteistyökumppanit ovat sanoneet, etteivät he lopeta sarjaa hänen puolestaan.
HBO adaptationEdit
HBO Productions osti A Song of Ice and Fire-sarjan televisiointioikeudet vuonna 2007 ja aloitti fantasiasarjan esittämisen yhdysvaltalaisella premium-kaapelikanavallaan 17.huhtikuuta 2011. Game of Thrones-sarjaa tehtiin viikoittain kymmenen jaksoa, joista jokainen oli noin tunnin mittainen. Vaikka George R. R. Martin oli vahvasti mukana kirjoittamiensa televisiosarjojen sovituksissa. Martinin mukanaoloon kuului tuotantotiimin valinta ja osallistuminen käsikirjoittamiseen; alkuteksteissä hänet mainitaan sarjan vastaavana tuottajana. Sarja uusittiin pian ensimmäisen jakson esittämisen jälkeen.
ensimmäinen tuotantokausi oli ehdolla 13 Emmy-palkinnon saajaksi, voittaen lopulta kaksi: yhden avauskappaleestaan ja yhden Peter Dinklagesta parhaasta miessivuosasta.
ensimmäinen tuotantokausi oli myös ehdolla vuoden 2012 Hugo-palkinnon, fantasian ja tieteiskirjallisuuden vanhimman palkinnon saajaksi, jonka World Science Fiction Society jakoi vuosittain vuosittaisessa Worldconissa; sarja voitti vuoden 2012 Hugo-palkinnon parhaasta Draamallisesta esityksestä, Long Form, Chicon 7: ssä, 70.maailman Science Fiction-kokouksessa. Martin vei kotiin yhden kolmesta kyseisessä yhteistyökategoriassa jaetusta Hugo – palkinnosta, kaksi muuta menevät Game of Thrones-sarjan juontajille David Benioffille ja D. B. Weissille.
toinen tuotantokausi, joka perustuu toiseen A Song of Ice and Fire-romaaniin A Clash of Kings, alkoi Yhdysvalloissa HBO-kanavalla 1.huhtikuuta 2012. Toinen tuotantokausi sai 12 Emmy-ehdokkuutta, mukaan lukien toisen miessivuosan ehdokkuuden dinklagesta. Se voitti kuusi Emmyä Technical Arts-kategorioissa, jotka jaettiin viikkoa ennen tavallista televisioitua 2012 awards show ’ ta. Martinin käsikirjoittama toisen kauden jakso ”Blackwater” oli seuraavana vuonna ehdolla Vuoden 2013 Hugo-palkinnon saajaksi Parhaan dramaattisen esityksen, Short Form-kategoriassa; kyseinen jakso voitti Hugo-palkinnon LoneStarCon 3: ssa, 71.maailman Science Fiction-konferenssissa. Martinin lisäksi show-juontajat Benioff ja Weiss (jotka tekivät useita kohtauksia lopulliseen käsikirjoitukseen) sekä jakson ohjaaja Neil Marshal (joka laajensi jakson kuvauspaikalla) saivat Hugo-patsaat.
kaudet 5 ja 6 voittivat kukin tusinan verran Emmy-palkintoja, muun muassa erinomaisia draamasarjoja.
vuoden 2016 loppuun mennessä kaikki kaudet 6.tuotantokauteen asti (joka sai ensi-iltansa 24. huhtikuuta 2016) oli esitetty HBO: lla ja kaikki kaudet oli julkaistu DVD: llä ja/tai Blu-raylla kotikatselmusta varten (katso luettelo Game of Thronesin jaksoista). Yhtiö vahvisti 18. heinäkuuta 2016, että 7. kausi koostuisi seitsemästä jaksosta tavanomaisen kymmenen sijaan ja saisi ensi-iltansa tavallista myöhemmin, vuoden 2017 puolivälissä, myöhemmän kuvausaikataulun vuoksi. Tämä oli tarpeen, jotta voidaan ampua talvikaudella Euroopassa. Kauden 7 odotettiin esitettävän vuoden 2017 puolivälissä. Ensimmäinen kuvamateriaali kaudelta paljastettiin uudessa mainosvideossa, joka sisälsi pätkiä sen uusista ja palaavista alkuperäisistä esityksistä tulevalle vuodelle 28. marraskuuta 2016, jossa esiintyvät Jon Nietos, Sansa Stark ja Arya Stark. Edellisen kauden tapaan se koostuisi pitkälti alkuperäisestä sisällöstä, jota ei löydy Martinin A Song of Ice and Fire-sarjasta, mutta myös sovittaa materiaalia tulevista kuudennesta ja seitsemännestä romaanista: talven tuulet ja kevään unelma.
kauden 8 osalta marraskuussa 2016 ohjelmapäällikkö Casey Bloys ilmoitti käyneensä alustavia keskusteluja Game of Thrones-sarjan esiosasta Martinin kanssa. Toukokuussa 2017 HBO tilasi viisi käsikirjoittajaa – Max Borensteinin, Jane Goldmanin, Brian Helgelandin, Carly Wrayn ja Bryan Cogmanin – kehittämään yksittäisiä spin-off-elokuvia. Kaikkien kirjoittajien on tarkoitus työskennellä yksilöllisesti Martinin kanssa. Casey Bloysin mukaan Martin on mukana kirjoittamassa kahta neljästä ilmoitetusta käsikirjoituksesta. 8. tuotantokauden ensimmäinen jakso esitettiin 14. huhtikuuta 2019. Tällä kaudella oli yhteensä kuusi jaksoa.
ThemesEdit
Martinin teoksessa on kirjallisuuskriitikko Jeff VanderMeerin mukaan ”monimutkaisia tarinalinjoja, kiehtovia hahmoja, suurta dialogia, täydellistä tahtia”. The New York Timesin Dana Jennings kuvaili Martinin työtä ”aikuisten fantasiaksi” ja Lev Grossman kirjoitti sen olevan synkkä ja kyyninen. Martinin ensimmäinen romaani, Dying of the Light, asettaa sävyn joillekin hänen tuleville töilleen; se avautuu enimmäkseen hylätyllä planeetalla, joka on hitaasti muuttumassa asuinkelvottomaksi siirtyessään pois auringosta. Tarinassa on vahva melankolian tunne. Hänen henkilöhahmonsa ovat usein onnettomia tai vähintäänkin tyytymättömiä, monissa tapauksissa pitävät kiinni idealismeista muuten kaoottisesta ja häikäilemättömästä maailmasta huolimatta ja usein vaivaantuneita omasta itsekkäästä tai väkivaltaisesta toiminnastaan, jopa niihin ryhtyessään. Monissa on aineksia traagisista sankareista tai antisankareista; arvostelija T. M. Wagner kirjoittaa: ”Älköön koskaan sanottako, etteikö Martin olisi Shakespearen tavoin mieltynyt järjettömän traagisiin.”
yleinen synkkyys laulu jään ja tulen voi olla este joillekin lukijoille; Inchoatus ryhmä kirjoittaa, että ” jos tämä puute ilo on menossa vaivaa sinua, tai etsit jotain vahvistava, niin sinun pitäisi luultavasti etsiä muualta.”Kuitenkin monille faneille juuri tämä ”todellisuudentajun” ja ”täydellisyyden”taso–sisältäen monien hahmojen epätäydellisyydet, moraalisen ja eettisen monitulkintaisuuden sekä (usein äkilliset) seurannaisjuonenkäänteet, on herttainen Martinin työssä. Monien mielestä juuri tämä tekee sarjan tarinan kaarista riittävän vakuuttavia, jotta niitä voidaan jatkaa huolimatta sen silkasta raakuudesta ja monimutkaisesta sotkuisesta ja toisiinsa kietoutuvasta juonesta; kuten TM Wagner huomauttaa:
tässä on suurta tragediaa, mutta myös jännitystä, huumoria, sankaruutta jopa heikoilla, jaloutta jopa konnilla, ja silloin tällöin oikeuden makua sittenkin. On harvinainen lahja, kun kirjailija pystyy sijoittamaan tarinaansa niin paljon inhimillisyyttä.
Martinin henkilöhahmot ovat monitahoisia, joista jokaisella on monimutkaisia menneisyyksiä, pyrkimyksiä ja kunnianhimoa. Publishers Weekly kirjoittaa hänen jatkuvasta eeppisestä fantasiastaan A Song of Ice and Fire: ”Daenerysin, Aryan ja Kuninkaansurmaajan kaltaisten hahmojen monimutkaisuus saa lukijat kääntämään jopa tämän teoksen valtavan sivumäärän, sillä kirjailija, kuten Tolkien tai Jordan, saa meidät välittämään heidän kohtalostaan.”Epäonni, loukkaantuminen ja kuolema (mukaan lukien valekuolema ja henkiinherättäminen) kohtaavat usein pää-tai sivuhahmoja riippumatta siitä, kuinka kiintyneitä lukijasta on tullut. Martin on kuvaillut mieltymystään tärkeiden hahmojen tappamiseen tarpeelliseksi tarinan syvyydelle: ”when my characters are in danger, I want you to be afraid to turn the page, (so) you need to show right from beginning that you ’re playing for keeps”.
erottaessaan teoksensa muista Martin korostaa realismia ja uskottavaa yhteiskunnallista dynamiikkaa yli liiallisen magiaan tukeutumisen ja pelkistetyn ”hyvä vastaan paha”-kahtiajaon, josta nykyajan fantasiakirjallisuutta usein kritisoidaan. Erityisesti Martinin työ poikkeaa jyrkästi vallitsevasta ”sankariritarit ja ritarillisuus” – skeemasta, josta on tullut J. R. R.: stä peräisin olevan fantasian tukipilari. Tolkien on Taru sormusten herrasta. Hän kritisoi erityisesti Tolkienin teemojen ja laitteiden yliyksinkertaistamista jäljittelijöiden toimesta tavoilla, joita hän on humoristisesti kuvannut ”Disneyland-keskiajaksi”, joka kaunistelee tai jättää huomiotta keskiajan ja modernin yhteiskunnan suuret erot, erityisesti sosiaaliset rakenteet, elintavat ja poliittiset järjestelyt. Kirjallisuuskriitikot ovat kuvailleet Martinia ”Amerikan Tolkieniksi”. Vaikka Martin löytää inspiraatiota Tolkienin perinnöstä, hän pyrkii ylittämään Tolkienin ”keskiaikaisen filosofian ””jos kuningas olisi hyvä mies, maa menestyisi ”” ja syventymään tosielämän vallan monimutkaisuuteen, epäselvyyksiin ja oikuihin: ”me katsomme todellista historiaa, eikä se ole niin yksinkertaista … Hyvät aikeet eivät tee sinusta viisasta kuningasta.”Tämän tosiasian mukaan Martinin ansioksi on luettu grimdark-fantasian nousu, moderni muoto” Tolkienin vastaisesta ” lähestymistavasta fantasiakirjoittamiseen, jolle on brittiläisen tieteis-ja fantasiakirjailijan Adam Robertsin mukaan ominaista reaktio Tolkienin idealismiin, vaikka se onkin paljon velkaa Tolkienin työlle. Kanadalainen fantasiakirjailija R. Scott Bakker ”sanoo, ettei olisi voinut julkaista fantasiaromaanejaan ilman George R. R. Martinin ensin saavuttamaa menestystä”. Samoin Prince of Thorns-kirjan kirjoittaja Mark Lawrence sai Martinilta inspiraation ja teki vaikutuksen punaisella Hääkohtauksellaan.
kirjoittaja pohjustaa teoksensa historiallisen fiktion perustalle, jonka hän kanavoi herättämään merkittäviä yhteiskunnallisia ja poliittisia elementtejä ennen kaikkea eurooppalaisesta keskiajasta, joka eroaa huomattavasti nykyajan elementeistä, mukaan lukien feodaaliyhteiskuntien hierarkkisen luokkajärjestelmän monisukuinen, jäykkä ja usein raa ’ asti seurannainen luonne, joka monissa tapauksissa unohdetaan fantasiakirjallisuudessa. Vaikka jään ja tulen laulu on fantasiasarja, joka käyttää taikuutta ja surrealistinen kuin keskeinen genre, Martin haluaa varmistaa, että magic on vain yksi osa monista, joka vie hänen työnsä eteenpäin, ei geneerinen deus ex machina, joka on itse painopiste hänen tarinoita, mikä on jotain hän on ollut hyvin tietoinen siitä, koska lukeminen Tolkien; ” jos katsot Taru sormusten herrasta, mikä iskee sinua, se varmasti iski minuun, on, että vaikka maailma on täynnä tätä suurta tunnetta taikuutta, on hyvin vähän lavalla taikuutta. Sinulla on siis taikuuden taju, mutta se on pidetty hyvin tiukassa kontrollissa, ja otin sen todesta, kun aloitin omaa sarjaa.”Martinin perimmäisenä tavoitteena on tutkia ihmisen tilaa määritteleviä sisäisiä ristiriitoja, joita hän William Faulknerilta inspiroituneena lopulta kuvaa ainoaksi syyksi lukea mitä tahansa kirjallisuutta lajityypistä riippumatta.
vuonna 2018 Martin kutsui tarua Sormusten Herrasta, Kultahattua, Tuulen viemää, suuria odotuksia, yksinäistä kyyhkystä, Catch-22: ta ja Charlotte ’ s Webiä ”suosikeiksi kaikki, jyrkät mestariteokset, kirjat jotka muuttivat elämäni”.