Johdanto

koulutus on sekä perusihmisoikeus että kestävän kehityksen keskeinen osa. Se on YK: n neljännen kestävän kehityksen tavoitteen teema, jonka tavoitteena on ”varmistaa osallistava ja tasapuolinen laadukas koulutus sekä edistää elinikäistä oppimista kaikille.”Koulutuksen avulla yksilöt voivat rakentaa vauraampaa ja menestyksekkäämpää elämää ja yhteiskunnat saavuttaa taloudellista hyvinvointia ja sosiaalista hyvinvointia.

Internetin käyttömahdollisuudet ovat olennaisen tärkeitä tämän tulevaisuusvision saavuttamiseksi. Se voi parantaa koulutuksen laatua monin tavoin. Se avaa ovia runsaasti tietoa, tietoa ja koulutusresursseja, lisää mahdollisuuksia oppimiseen luokkahuoneessa ja sen ulkopuolella. Opettajat käyttävät verkkomateriaaleja oppituntien valmisteluun, ja oppilaat laajentavat oppimisvalikoimaansa. Internetin tukemat vuorovaikutteiset opetusmenetelmät antavat opettajille mahdollisuuden kiinnittää enemmän huomiota yksittäisten oppilaiden tarpeisiin ja tukea yhteistä oppimista. Tämä voi auttaa korjaamaan tyttöjen ja naisten kokemaa epätasa-arvoa koulutuksessa. Internetin käyttö auttaa koulutuksen hallintoviranomaisia vähentämään kustannuksia ja parantamaan koulujen ja oppilaitosten laatua.

Kasvatustieteilijät tutkivat innokkaasti mahdollisuuksia ja keksivät uusia tapoja käyttää Internetiä koulutustulosten parantamiseksi. Kuten kestävän kehityksen laajakaistakomissio asian ilmaisee, haasteena on ” auttaa opettajia ja opiskelijoita käyttämään teknologiaa – – asiaankuuluvilla ja aidoilla tavoilla, jotka todella parantavat koulutusta ja edistävät elinikäisen oppimisen edellyttämiä tietoja ja taitoja.”

useat tekijät kuitenkin estävät näiden saavutusten täyden saavuttamisen.

puutteellisuus on ennen kaikkea näiden joukossa. Internet-yhteys, jossa on riittävä kaistanleveys, on välttämätön tietoyhteiskunnan kehitykselle. Laajakaistayhteyksien puute estää Internetin laajamittaista käyttöä koulutuksessa ja muilla elämänalueilla monissa maissa. Investointeja ja innovointia edistävä Lainsäädäntö-ja sääntelyympäristö on ratkaisevan tärkeä laajakaistayhteyksien mahdollistamiseksi. Kyse ei ole vain yhteyksistä. Jotta pääsy olisi mielekästä, sen on oltava kohtuuhintaista myös kouluille ja yksityishenkilöille, ja opettajien ja opiskelijoiden on hankittava digitaalinen lukutaito ja muut taidot, joita tarvitaan sen hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Näiden opettajien ja opiskelijoiden on myös löydettävä ja käytettävä paikallisesti merkityksellisiä sisältöjä.

Internet ei tietenkään ole vastaus kaikkiin koulutuksen asettamiin haasteisiin. Kansalliset politiikat, joissa yhdistetään kokemuksia sekä koulutuksesta että teknologiasta eri maiden kansallisissa yhteyksissä, ovat olennaisen tärkeitä, jos internetin osuus koulutuksesta halutaan maksimoida. Internetin menestystä opetuksessa mitataan koulutustuloksilla: opiskelijoiden saavutusten parantumisella, työmahdollisuuksilla ja panoksella kansalliseen kehitykseen. Tavoitteemme Internet-yhteiskunnassa on varmistaa, että käyttöön otetaan sellaisia käyttöoikeuspolitiikkoja, jotka mahdollistavat mahdollisuuksien Internetin kukoistamisen ja että Internet edistää siten täysimääräisesti näiden tavoitteiden saavuttamista.

tässä tiedotustilaisuudessa esitetään viisi ensisijaista tavoitetta poliittisille päättäjille, jotka ovat kiinnostuneita tämän tavoitteen saavuttamisesta: ensisijaiset tavoitteet, jotka koskevat infrastruktuuria ja käyttöoikeuksia, visiota ja politiikkaa, osallisuutta, valmiuksia sekä sisältöä ja laitteita. Internet Societyn Internet environment Framework korostaa infrastruktuuri-investointien, osaamisen ja yrittäjyyden merkitystä sekä tukevaa hallintoa Internetin ekosysteemille.

kokemus osoittaa, että parhaat tulokset saavutetaan todennäköisesti yhteistyöllä sidosryhmien, kuten hallituksen, Internet-liiketoiminnan ja teknisten asiantuntijoiden sekä alan asiantuntijoiden, kuten opettajien ja Opetushallituksen, välillä.

viisi internetin ja koulutuksen painopistettä

Internetistä ja koulutuksesta on kirjoitettu paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Eri teknologioista ja palveluista saaduista kokemuksista on opittu maissa, joissa on erilaiset koulutusjärjestelmät. Teknologian nopea muutosvauhti sekä saatavuuden saatavuus ja edullisuus tarkoittavat, että aiemmat kokemukset eivät aina ole hyvä mittari tulevaisuuden kannalta. Tähänastisista kokemuksista on kuitenkin noussut viisi laajaa teemaa poliittisten päättäjien ensisijaisiksi tavoitteiksi.

toimintalinja 1 – infrastruktuuri ja pääsy

mikään Internetin koulutusstrategia ei voi onnistua ilman riittävää infrastruktuuria ja resurssien käyttöä. Kuten Internet Societyn mahdollistava Ympäristökehys tekee selväksi, tämä edellyttää infrastruktuuri-investointeja, osaamista ja yrittäjyyttä sekä Internetin ekosysteemiä tukevaa hallintoa.

laajakaistayhteydet jakautuvat nykyään epätasaisesti. Kehittyneissä maissa ihmiset saavat mobiililaajakaistaliittymiä yli neljä kertaa todennäköisemmin kuin vähiten kehittyneissä maissa asuvat. Euroopan maissa arvioidaan olevan yli kolmekymmentä kiinteää laajakaistaliittymää sataa ihmistä kohti, mutta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa alle yksi sadasta.

• Laajakaistainfrastruktuuri on välttämätön, jotta opettajat ja oppilaat voivat hyödyntää täysimääräisesti internetin tarjoamia mahdollisuuksia. Monilla kehitysmaiden maaseutualueilla ei edelleenkään ole laajakaistaverkkoja tai kohtuuhintaisia yhteyksiä. Hallitusten on luotava Lainsäädäntö – ja sääntelykehykset, joilla kannustetaan investointeja näiden rajoitusten ylittämiseksi-mukaan lukien uusien paikallisten liittymämallien ja infrastruktuurimallien harkinta sekä investoinnit kansainvälisiin yhteyksiin, kansallisiin ja paikallisiin verkkoihin, Internet-palveluihin, kuten Internet-Vaihtopisteisiin, ja sisältöinfrastruktuuriin, kuten datakeskuksiin ja isännöintiresursseihin. Sijoittajien on myös vastattava näihin kannustimiin.
• koulujen ja korkeakoulujen sekä kansallisten tutkimus-ja Opetusverkkojen (NRENs) tarpeet olisi sisällytettävä nimenomaisesti kansallisiin laajakaistastrategioihin ja universal access-ohjelmiin tämän ratkaisemiseksi. Yleisen saatavuuden ja palvelujen ohjelmat voisivat myös tarjota enemmän joustavuutta ja innovatiivisia rahoitusohjelmia.
• verkkojen ja palvelujen on oltava kohtuuhintaisia sekä kouluille että yksityishenkilöille, jotta niitä voidaan käyttää tehokkaasti. Laajakaistayhteyksien peruskustannukset ovat useimmissa vähiten kehittyneissä maissa yli 5 prosenttia keskimääräisestä kansantulosta, mutta vauraissa maissa alle 1 prosentti. Opiskelijakohtaiset taloudelliset resurssit ovat rajalliset, joissakin maissa ankarasti, kun taas köyhyys estää monia lapsia pääsemästä internetiin kotona. Sääntelykehys, joka edistää kilpailua ja alentaa pääsyhintoja, on yhtä arvokas oppijoille kuin muillekin yhteiskuntaryhmille. Olisi myös harkittava koulujen ja oppilaitosten erityisiä pääsymaksuja.
• koulut tarvitsevat tietokoneita, tabletteja ja muita tieto-ja viestintäteknisiä laitteita, jotka on integroitu älykkäästi opetusympäristöön, jotta Internet-mahdollistavaa oppimista voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Näitä on ylläpidettävä, päivitettävä ja kyberturvallinen. Ne tarvitsevat myös luotettavaa sähkövoimaa. Omistajuuden kokonaiskustannukset-pääoma ja toimintakustannukset – olisi otettava huomioon talousarvioissa, eikä taloudellisten rajoitteiden merkitystä pidä aliarvioida. Koulurakennuksia saatetaan joutua suunnittelemaan uudelleen, jotta Internet-oppimista voidaan hyödyntää tehokkaasti. Nämäkin ovat tärkeitä näkökohtia saatavuuden mahdollistamisessa.

toimintalinja 2 – visio ja politiikka

tieto-ja viestintätekniikan ja koulutuksen parissa toimivilla päättäjillä on mahdollisuus kehittää tulevaisuudenvisio, jonka avulla teknologia voi hyödyttää sekä opiskelijoita että kansallista kehitystä. Niiden olisi työskenneltävä yhdessä tämän vision kehittämiseksi ja sellaisten politiikkojen suunnittelemiseksi, joilla tieto-ja viestintäteknologia sisällytetään kansallisiin kestävän kehityksen strategioihin, mukaan lukien kriittiset kehitysalat, kuten koulutus.

• Internetin Opetuspolitiikassa olisi kiinnitettävä huomiota ja resursseja kansallisiin kehitystavoitteisiin. Koulutuksen vahvuuksien ja heikkouksien perusteellisesta ymmärtämisestä olisi aloitettava, Internetin käyttöönotolle, käytölle ja vaikutuksille olisi asetettava realistiset tavoitteet, tuloksia olisi seurattava näihin tavoitteisiin nähden ja aiemmista kokemuksista olisi otettava opiksi. Samoja haasteita on monissa maissa, mutta myös kansallisissa yhteyksissä on merkittäviä eroja.
• laajakaistayhteyksien mahdollistava ympäristö ja erityisesti se, missä määrin se kannustaa investointeihin ja innovointiin, on ratkaisevan tärkeä koulutuksen parantamisen kannalta. Vuonna 2012 arvioitiin, että joidenkin Afrikan maiden kouluista alle 5 prosentissa oli edes perusnetti. Internetiä opetuksessa koskevissa politiikoissa on keskityttävä kahteen haasteeseen, jotka ovat pääsyn mahdollistaminen ja yhteyksien tehokkaan käytön helpottaminen.
• Internetin käyttömahdollisuuksia ja käyttöä koskevien politiikkojen olisi katettava koko koulutusjärjestelmä esi – ja perusopetuksesta Keski-ja korkea-asteen koulutukseen elinikäiseen oppimiseen, uudelleenkoulutukseen ja uudelleenkoulutukseen. Tavoitteena tulisi olla kaikkien, niin aikuisten kuin lasten, digitaalisen lukutaidon ja osaamisen parantaminen koko yhteiskunnassa.
• politiikkojen olisi perustuttava realistisiin arvioihin siitä, mikä on mahdollista käytettävissä olevilla varoilla ja muilla resursseilla kaikissa yhteisön osissa kussakin kansallisessa yhteydessä. Ilman sitoutumista mahdollisuuksien ja saatavuuden tasa-arvoon Internet-mahdollistava koulutus voisi lisätä eriarvoisuutta. Internetin käyttö koulutuksen hallinnan tietojärjestelmien (emis) parantamiseksi voi olla tärkeä osa resurssien maksimoinnissa, tulosten seurannassa ja resurssien kohdentamisessa sinne, missä niitä eniten tarvitaan.

toimintalinja 3 – osallisuus

kestävän kehityksen Agenda 2030: n tavoitteena on ” varmistaa osallistava ja tasapuolinen laadukas koulutus ja edistää elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia kaikille.”Jotta Internet edistäisi tätä tehokkaasti, sen on oltava käytettävissä kaikilla koulutusasteilla sekä virallisessa että arkioppimisessa.

jotkin yhteisöt pystyvät toisia paremmin hyödyntämään Internetiä, koska niiden infrastruktuuri on niiden käytettävissä tai niiden on edullisempaa, koska niillä on paremmat mahdollisuudet käyttää Internetiä käyttäviä laitteita tai koska niillä on taloudellisia tai sosiaalisia etuja. Maailmanpankki on varoittanut, että koulutuksen uudet resurssit, mukaan lukien koulujen tieto-ja viestintätekniikka, voivat pahentaa ”syvään juurtunutta epäoikeudenmukaisuutta”, ellei huolehdita osallisuuden varmistamisesta. Tämän riskiä voidaan ja pitäisi vähentää politiikan ja käytännön avulla.

• Internet voi auttaa kaikkia, kaikissa elämänvaiheissa, parantamaan koulutustasoaan ja työmahdollisuuksiaan. Aikuisten täydennyskoulutuksella ja elinikäisellä oppimisella, myös aikuisten lukutaidolla, on ratkaiseva merkitys Internetin avulla toteutettavassa koulutuksessa.
• politiikoissa olisi nimenomaisesti puututtava koulutuksen rakenteelliseen eriarvoisuuteen, erityisesti sukupuolten väliseen eriarvoisuuteen. Tytöillä on monissa maissa rajoitetummat mahdollisuudet koulutukseen kuin pojilla monista taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista syistä. Unescon Tilastoinstituutti arvioi, että 15 miljoonaa alakouluikäistä tyttöä ei koskaan pääse luokkahuoneeseen, ja heistä yli puolet asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Koulutuksen puute vaikuttaa osaltaan tyttöjen ja naisten syrjäytymiseen myöhemmässä elämässä. Poliittisissa aloitteissa olisi hyödynnettävä Internetiä heidän oppimistaan koskevien rajoitusten poistamiseksi ja tuettava aikuisten lukutaitoa ja muita ohjelmia, joilla kehitetään heidän taitojaan työvoimassa.
• politiikoilla olisi edistettävä yhteiskunnan heikommassa asemassa olevien ryhmien, kuten maaseutualueilla tai köyhyydessä elävien, etnisten vähemmistöjen ja vähemmistökielten puhujien sekä vammaisten, yhdenvertaisempaa pääsyä oppimisresursseihin.
• politiikoissa olisi otettava huomioon ne riskit, joille opiskelijat, erityisesti tytöt, voivat altistua Internetiä käyttäessään. Kouluilla on hyvät mahdollisuudet auttaa lapsia tunnistamaan, arvioimaan ja vähentämään näitä riskejä. Siinä heitä voi auttaa esimerkiksi digitaalisen kansalaisuuden ja kyberturvallisuuden sisällyttäminen opetussuunnitelmaan.

toimintalinja 4 – valmiudet

koulutus on keskeisessä asemassa valmiuksien kehittämisessä. Koulutuksen avulla ihmiset saavat taitoja, joiden avulla he voivat löytää työpaikkoja, perustaa yrityksiä, elää tyydyttävää elämää ja elättää itsensä ja perheensä. Koulutus rakentaa valmiuksia, joita yhteiskunnat tarvitsevat myös tuottavuuden parantamiseen ja talouskasvun saavuttamiseen, terveys-ja sosiaalipalvelujen hoitamiseen sekä täysipainoiseen rooliin globaalissa kansojen yhteisössä.

Internet muuttaa talouksiemme ja yhteiskuntiemme kaikkia puolia. Parantamalla tiedon, tietämyksen ja koulutuksen saatavuutta Internet voi auttaa yksilöitä saavuttamaan parempia oppimistuloksia kautta linjan kehittämällä taitoja, joita he ja heidän yhteiskuntansa tarvitsevat. Kansallisten tutkimus-ja Koulutusverkkojen (NRENs) kaltaiset aloitteet ovat myös osoittaneet arvonsa Internet-infrastruktuurin kehittämisen sekä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välisen verkkoyhteistyön tukemisessa.

digiaikana menestyminen vaatii digitaitoja. Työelämään siirryttäessä ihmisten pitäisi pystyä hyödyntämään tietokoneita ja muita digitaalisia laitteita. Digitaalinen lukutaito-kyky käyttää verkkosovelluksia, löytää tietoa verkosta, arvioida sen laatua ja arvoa sekä hyödyntää sitä jokapäiväisessä elämässä – on ratkaisevan tärkeää digitaalisessa maailmassa elämisen kannalta, erityisesti yhä useammalle, joka työskentelee tieto-ja VIESTINTÄTEKNIIKKAINTENSIIVISILLÄ teollisuudenaloilla. Koululaisten ja aikuisten on opittava käyttämään Internetiä liiketoimien tekemiseen ja suojautumaan tietoverkkorikollisuudelta. Näiden taitojen kehittäminen tulisi sisällyttää opetussuunnitelmiin.

opettajien on opittava uusia taitoja Internetin resurssien tehokkaaseen käyttöön. Maailmanlaajuinen kokemus on osoittanut ammatillisen kehityksen merkityksen opettajien valmiuksien rakentamisessa Internetin käytössä ja uudenlaisen oppimisen käyttöönotossa luokkahuoneessa ja yksittäisten oppilaiden kanssa. Koulutuksen hallinnoijien on myös opittava, miten verkko-oppimisen tarjoamaa tietoa voidaan parhaiten käyttää opetuksen tason parantamiseen ja resurssien kohdentamiseen. Näiden valmiuksien kehittäminen on ratkaisevan tärkeää, jotta Internetin arvo koulutuksessa voidaan maksimoida.

prioriteetti 5 – sisällöt ja laitteet

yksi internetin dramaattisimmista eroista voi olla se, että se avaa pääsyn laajempaan sisältövalikoimaan opetus – ja oppimistarkoituksessa-sisältöön, joka on nimenomaisesti koulutuksellista, ja paljon laajempaan verkkosisältövalikoimaan, joka voi täydentää opetussuunnitelmia. Sen sijaan, että opettajat luottaisivat ensisijaisesti oppikirjoihin, he voivat ohjata oppilaita moniin eri lähteisiin, ja opiskelijat voivat kehittää tutkimustaitoja tutkimalla verkkosisältöjä itse.

Internet on johtanut merkittäviin innovaatioihin opetussisällöissä. Open educational resources (oer) ja Massive Online Open Courses (MOOCs) ohittavat immateriaalioikeuksien rajoitukset tuomalla yhden maan kurssimateriaalit toisen maan opiskelijoiden saataville. Nämä voivat täydentää paikallisia opetusresursseja laajentamalla opiskelijoiden saatavilla olevien materiaalien valikoimaa ja laatua.

potentiaali on valtava, joskin on muistettava, että kaikki sisältö ei kulttuurisista ja muista syistä ole helposti siirrettävissä. Poliittisten päättäjien olisi etsittävä keinoja uusien voimavarojen sisällyttämiseksi paikalliseen koulutukseen ilman, että paikallisen sisällön kehittäminen tai paikallisten opettajien rooli ja kokemus vähenisivät.

viime aikoihin asti internetiä käytettiin pääasiassa tietokoneilla, joihin ei useimmissa maissa ollut varaa. Internetyhteyden laajentamisessa ja uutena keinona edistää luovuutta on kuitenkin ollut tärkeä osa matkapuhelinten saatavuutta, jota voidaan käyttää internetyhteyden laajentamiseen. Mobiililaitteiden osuus koko verkkoliikenteestä on nyt puolet, ja huomattavasti suurempi osuus siitä on Afrikassa ja Aasiassa.

kasvava sisältövalikoima, alhaisemmat kustannukset ja lisääntyneet käyttömahdollisuudet helpottavat oppimista silloin kun he haluavat, eikä vain muodollisissa kouluympäristöissä. Päättäjien olisi seurattava Internetin kehitystä varmistaakseen, että politiikoissa ja täytäntöönpanosuunnitelmissa hyödynnetään tätä ja että ne ovat merkityksellisiä teknologian ja palvelujen kehittyessä.

Yhteenveto

Internet-yhteys tarjoaa koulutuspoliittisille päättäjille hyvät mahdollisuudet parantaa yksittäisten opiskelijoiden koulutuksen laatua ja edistää kansallista taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia. Uudet opetus-ja oppimistavat, paljon laajemman tiedon ja resurssien saatavuuden parantaminen, digitaaliaikaan liittyvät uudet taidot: kaikki nämä voivat muuttaa elämää ja auttaa saavuttamaan kaikille tarkoitetun koulutuksen ja muita kestävän kehityksen tavoitteita.

mikään näistä voitoista ei kuitenkaan ole taattu. Niiden saavuttaminen edellyttää ennen kaikkea kohtuuhintaista pääsyä Internetiin. Oikeudelliset ja sääntelykehykset, jotka kannustavat investoimaan yhteyksiin ja palveluihin, alentavat kustannuksia ja edistävät luovuutta, ovat ratkaisevan tärkeitä mahdollistettaessa pääsy Internetiin ja vapautettaessa sen arvoa koulutukselle.

se edellyttää myös poliittista sitoutumista, vahvaa poliittista kehystä ja realistisia täytäntöönpanostrategioita. Päättäjien tulisi harkita seuraavia ensiaskeleita tämän tavoitteen saavuttamiseksi:

• niiden olisi kehitettävä sääntelykehys, jolla kannustetaan investointeja, kilpailua ja alhaisempia pääsyhintoja, mukaan lukien ehkä koulujen ja korkeakoulujen erityiset pääsymaksut.
• niiden olisi tarkistettava yleisen saatavuuden ja palvelujen ohjelmia joustavampien ja innovatiivisempien rahoitusmallien mahdollistamiseksi.
• niiden olisi sisällettävä kansallisiin laajakaistastrategioihin ja universal access-ohjelmiin kouluja ja korkeakouluja sekä kansallisia tutkimus-ja Opetusverkkoja (NRENs).
• niiden olisi kannustettava ja tuettava yhteisöaloitteita, koulutusverkkoja sekä paikallisia tutkimus-ja kehitysaloitteita, jotka mahdollistavat monipuoliset käyttömallit.
• niissä olisi nimenomaisesti käsiteltävä tieto-ja viestintätekniikan mahdollisuuksia poistaa sukupuolten eriarvoisuutta koulutuksessa ja parantaa tyttöjen mahdollisuuksia ja tuloksia.
• niiden olisi tarkistettava ja saatettava ajan tasalle politiikkoja, joilla edistetään yhteiskunnan heikommassa asemassa olevien ryhmien, kuten maaseutualueilla tai köyhyydessä elävien, etnisten vähemmistöjen, vähemmistökielten puhujien ja vammaisten, yhtäläistä pääsyä oppimisresursseihin.
• niiden olisi varmistettava, että opettajilla on tarvittavat taidot Internetin resurssien tehokkaaseen käyttöön.

päättäjät, internetyhteisö ja koulutuksen sidosryhmät voivat yhdessä kehittää kattavia toimintamalleja, jotka on räätälöity niiden maiden ja yhteisöjen olosuhteisiin – tarvittavan infrastruktuurin luominen ja resurssien saatavuus, osallisuuden varmistaminen, valmiuksien kehittäminen sekä sisällön ja laitteiden saatavuuden helpottaminen. Tämä ei edistä ainoastaan koulutusta vaan myös kestävän kehityksen toimintaohjelman ja kaikkien tarpeet täyttävän tietoyhteiskunnan toteutumista.

kiitos David Souterille avusta tämän paperin kanssa.

lisätietoja:

Broadband Commission for Digital Development, Technology, Broadband and Education, 2013,
http://www.broadbandcommission.org/documents/publications/bd_bbcomm-education_2013.pdf

Internet Society-toimintakehys Internet-yhteyden mahdollistamiseksi, 2017,
https://www.internetsociety.org/wp-content/uploads/2021/01/bp-EnablingEnvironment-20170411-en.pdf

Internet Society, Internet for Education in Africa, 2017,
https://www.internetsociety.org/doc/internet-education-africa-sdg4

Internet Society, OECD ja UNESCO, the Relationship between Local Content, Internet Development and Access Prices, 2011,
http://www.unesco.org/new/fileadmin/MULTIMEDIA/HQ/CI/CI/pdf/local_content_study.pdf

Neil Selwyn, koulutus ja teknologia: Key Issues and discussions, 2016

Michael Trucano, ” Key themes in national educational technology policies,’ 2015,
http://blogs.worldbank.org/edutech/key-themes-national-educational-technology-policies

UNESCO, opettajien tieto-ja viestintätekniikan Osaamiskehys, 2011,
http://unesdoc.unesco.org/images/0021/002134/213475e.pdfhttp://unesdoc.unesco.org/images/0021/002134/213475e.pdf

Maailmanpankki, World Development Report 2016, digitaaliset osingot,
http://www.inequalityineducation.org/wp-content/uploads/worldBankDigitalDividendsReport2016.pdf

Maailmanpankki, EduTech: Maailmanpankin blogi tieto-ja viestintätekniikasta koulutuksessa,
http://blogs.worldbank.org/edutech/

Maailmanpankki, SABER-ICT Framework Paper For Policy Analysis: Dokumentoidaan kansallisia koulutusteknologiapolitiikkoja ympäri maailmaa ja niiden kehitystä ajan mittaan, 2016,
http://wbgfiles.worldbank.org/documents/hdn/ed/saber/supporting_doc/Background/ICT/112899-WP-SABER-ICTframework-SABER-ICTno01.pdf

loppuviitteet

taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 13 artiklassa
http://www.ohchr.org/EN/ProfessionalInterest/Pages/CESCR.aspx.

2030 kestävän kehityksen Agenda,
https://sustainabledevelopment.un.org/post2015/transformingourworld, tavoite 4.

teknologia, laajakaista ja koulutus, 2013, s. 15,
http://unesdoc.unesco.org/images/0021/002196/219687e.pdf

Internet Society report, Promoting Local Content Hosting to Develop the Internet Ecosystem,
http://www.internetsociety.org/doc/promoting-local-content-hosting-develop-internet-ecosystem

toimintakehys Internet-yhteyden mahdollistamiseksi,
https://www.internetsociety.org/wp-content/uploads/2021/01/bp-EnablingEnvironment-20170411-en.pdf

http://www.itu.int/en/ITU-D/Statistics/Documents/statistics/2017/ITU_Key_2005-2017_ICT_data.xls

sama.

Kansainvälinen televiestintäliitto 2017,
http://www.itu.int/en/ITU-D/Statistics/Documents/facts/ICTFactsFigures2017.pdf

ITU, WSIS Final Targets Review, p. 72,
http://www.itu.int/en/ITU-D/Statistics/Documents/publications/wsisreview2014/WSIS2014_review.pdf

2030 kestävän kehityksen ohjelma, tavoite 4 (painotus).

https://blogs.worldbank.org/edutech/worst-practice

http://uis.unesco.org/en/news/263-million-children-and-youth-are-out-school

nämä eriarvoisuudet on kartoitettu yksityiskohtaisesti: http://www.education-inequalities.org/

KS. Maailmanpankki, World Development Report 2016 Digital osingot, SS 112-114,
http://www.worldbank.org/en/publication/wdr2016

KS. esim. UNESCO, ICT Competency Framework for Teachers, 2011,
http://unesdoc.unesco.org/images/0021/002134/213475e.pdf

https://www.statista.com/statistics/306528/share-of-mobile-internet-traffic-in-global-regions/