globalisaation nykytahti ei anna pienille kehitysmaille valinnanvaraa: niiden on integroiduttava maailmanmarkkinoille, jos ne haluavat menestyä. Afrikalla on enemmän kuin osansa pienistä köyhistä talouksista, koska se on pirstaloitunut eurooppalaisilta siirtomaavalloilta, mikä tekee Afrikasta maanosan, joka on alttiimpi etnisiin syihin perustuville konflikteille. Silti Afrikan maat asettavat rajansa ympärille raskaimmat keinotekoiset esteet tämän päälle. On aika muuttaa tämä.

Go sub-continental

lukuun ottamatta kahta hallitsevaa taloutta-Etelä-Afrikkaa ja Nigeriaa-manner koostuu maista, joilla on pienet kotimarkkinat, rajallinen taloudellinen monipuolistuminen ja yleensä huonot yhteydet naapurimaihin, mikä vähentää Afrikan taloudellisten toimijoiden ja Afrikka ja muu maailma. Kansainvälisen yhteisön (erityisesti kehittyneiden maiden ja kansainvälisten rahoituslaitosten) lähestymistapa Afrikan auttamiseksi on kuitenkin tähän mennessä ollut lähinnä maakohtainen ja maailmanlaajuisiksi uhkaavien alueellisten tulipalojen sammuttaminen: kansanmurhat, pandemiat, uskonnolliset konfliktit jne.

tällä lähestymistavalla on hyvät puolensa, mutta maanosa, joka kärsii jatkuvasti alhaisesta taloudellisesta tiheydestä, pitkästä etäisyydestä markkinoihin ja syvistä jakaumista johtuvista kolmesta haitasta, tarvitsee toisenlaisen strategian. Tutkimukseni osoittaa, että se hyötyisi valtavasti alueellisesta lähestymistavasta, kuten World Development Report 2009-raportissa todetaan.

yksi tapa tehdä tämä on myöntää etuuskohteluun perustuva pääsy alueen johtaville maailmanmarkkinoille Afrikan kasvumahdollisuuksia koskevan lain (AGOA) ja Everything But Arms (EBA) mukaisesti.Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat jatkaneet etuuskohtelusopimuksia kunnioittavasti vuodesta 2001. Kaikki Afrikan maat eivät kuitenkaan ole hyötyneet pääsystä, muun muassa Länsi-Afrikan maat. Paradoksaalisesti Länsi-Afrikassa on kaksi kehittyneintä alueellista talousyhteisöä. Länsi-Afrikan talous-ja rahaliitolla (WAEMU) on yhteinen rahapolitiikka, joka on pitänyt inflaation alhaalla, ja se muodostaa tulliliiton, jolla on yhteisen ulkoisen tullitariffin ylläpitämiseen tarkoitettu korvausmekanismi. Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisö (ECOWAS) ylläpitää alueellisia sotilasjoukkoja ja harjoittaa vertaispainetta, joka on juurruttanut sotilasvallankaappaukset sen jäsenvaltioihin. On selvää, että tarvitaan enemmän.

hiljattain julkaistussa työasiakirjassa teen joitakin kirjekuoren taustasimulaatioita, jotka on johdettu Pseudo Poissonin suurimman todennäköisyyden gravitaatiomallin estimoinnin estimoiduista kertoimista käyttäen eriteltyjä vientitietoja vuosien 2001 ja 2015 välillä. (Coulibaly, S., 2017:” Differented Impact of AGOA and EBA on Western African Countries, ” Africa Chief Economist Office, the World Bank.) Länsi-Afrikasta voisi viedä 2,5-neljä kertaa enemmän EU: hun ja Yhdysvaltoihin, jos AGOA: ta ja EPV: tä ei pantaisi täytäntöön eriytetyllä tavalla Maiden tukikelpoisuuden, tuotteiden kattavuuden ja alkuperäsääntöjen suhteen.

tarvitaan: hyvin erilainen Berliinin konferenssi

ottaen huomioon tällaisen kaupan luomismahdollisuuden maille, jotka ovat sitoutuneet syvään alueelliseen yhdentymiseen, AGOA: n ja EPV: n tarkistaminen tai erityinen ECOWAS/WAEMU-määräys voisi tehdä näistä etuuskohtelukauppasopimuksista Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kipeästi tarvittavan alueellisen yhdentymisen liikkeellepanevan voiman.

yleisemmin G-20: n ”Compact With Africa” (CWA) hengessä, jota Saksa johti, täydentävä kauppa-apu-aloite, joka keskittyy ECOWAS / WAEMU-hankkeeseen (joka isännöi kolmea sopimuksen maata: Norsunluurannikko, Ghana Ja Senegal) voisi vauhdittaa vientiä näistä talouksista. Se käynnistää myös kolme alueellisten heijastusvaikutusten kanavaa:

• jakeluvaikutus Länsi-Afrikan CWA-maista niiden alueellisille talouskumppaneille Länsi-Afrikassa (esim.Nigeria voisi olla merkittävä edunsaaja) ja sen ulkopuolella (Kamerun voisi olla merkittävä edunsaaja) tavaroiden ja palvelujen kaupan sekä rajat ylittävien työvoima-ja pääomavirtojen kautta.
• dominoefekti, joka kannustaa ECOWASin/WAEMUN lähellä olevia maita liittymään yhdentymisprosessiin ja hyödyntämään ulkomaanavun koordinoinnin tuomia uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Marokon äskettäinen ECOWASin jäsenyyshakemus vahvistaa tällaisen dominovaikutuksen merkityksen.
• demonstrointivaikutus, joka kannustaa muita alaryhmiä syventämään alueellisia yhdentymisprosessejaan hyödyntääkseen koordinoituja CWA-ja Aid-for-Trade-aloitteita. Esimerkiksi Kamerunin ja Gabonin kaltaiset maat voisivat luopua pitkään jatkuneesta kilpailusta ja ottaa johtoaseman Keski-Afrikan alueellisessa yhdentymispyrkimyksessä.

six steps to success

ECOWAS/WAEMU: n demonstrointivaikutuksella kansainvälinen yhteisö voisi siirtyä ”sopimukseen Afrikan naapurialueiden kanssa”, johon kuuluisi naapurialueiden johtavia ja jälkeenjääneitä maita sekä avunantajien yhteisö, joka tarjoaisi oikeat kannustimet alueellisten kehitysaloitteiden varmistamiseksi. Esimerkiksi Itä -, Keski -, Etelä-ja Länsi-Afrikan lähiöiden hallitukset voisivat sitoutua:

1. perustetaan ”Afrikan talousalueita”, jotka sitoisivat kunkin alueen johtavien ja jälkeenjääneiden maiden taloudelliset edut tiukasti yhteen.
2. työvoiman, pääoman, tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden salliminen ja ylläpitäminen näillä alueilla.
3. pidetään yllä ja suojellaan maayhteyksien ja kauppapaikkojen välisiä kulkureittejä sekä tarjotaan poliittinen liikkumavara alueelliseen infrastruktuuriin tehtävien investointien tukemiseksi.

näiden toimien vastineeksi kahden-ja monenväliset kehitysyhteistyökumppanit voisivat sitoutua:

1. sosiaalipalvelujen ja muiden elämää ylläpitävien infrastruktuurien parantamiseen myönnettävän tuen merkittävä lisääminen elintason nostamiseksi ja siirrettävän inhimillisen pääoman luomiseksi kehityksessä jälkeen jääneissä maissa.
2. lisääntynyt taloudellinen tuki kasvua ylläpitävälle infrastruktuurille-satamille, liikenneyhteyksille, tieto—ja viestintäteknologialle—johtavissa maissa, joissa taloudellinen nousu on todennäköisintä, sekä infrastruktuurille, joka yhdistää suurten johtavien maiden markkinat pienempien naapurivaltioiden työvoimaan, pääomaan, tavaroihin ja ideoihin.
3. Saharan eteläpuolisen Afrikan viennille myönnettävä etuuskohteluun oikeuttava pääsy korkean tulotason maiden markkinoille ilman tiukkoja alkuperäsääntöjä tai kelpoisuusvaatimuksia, jotka estävät välituotepanoksilla käytävän kaupan nopean kasvun muiden kehittyvien talouksien kanssa.

vastuuvapauslauseke: tämä blogikirjoitus kuvastaa kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä eikä edusta Maailmanpankkiryhmän kantaa. Työpaperia voi pyytää kirjoittamalla [email protected].