kalenteri (BCP, s. 15-33) määrää episkopaalisen kirkon liturgisen vuoden yksilöimällä kaksi juhla-ja pyhäpäiväkertaa-toinen riippuu pääsiäispäivän siirrettävästä päivämäärästä ja toinen kiinteästä joulupäivästä, joulukuusta. 25. Pääsiäispäivä on ensimmäinen sunnuntai täysikuun jälkeen, joka osuu maaliskuulle tai sen jälkeen. 21. Kirkkovuoden kaikkien sunnuntaipäivien järjestys perustuu pääsiäisen ajankohtaan. Taulukoita ja sääntöjä pääsiäispäivän ja muiden siirrettävien juhlien ja pyhäpäivien löytämiseksi tarjoaa BCP, s. 880-885. Pääsiäisen ajankohta määrittää paastokauden alun tuhkakeskiviikkona ja Helluntaipäivän pääsiäisajan viidentenäkymmenentenä päivänä. Adventin sunnuntait ovat aina joulupäivää edeltävät neljä sunnuntaita. Kirkkovuosi alkaa Adventin ensimmäisenä sunnuntaina. Kalenteri myös tunnistaa ja antaa ohjeita tärkeiden juhlien, sunnuntait, pyhäpäivät (mukaan lukien Herramme Juhlat, muut suuret juhlat ja paastot), erityisen Antaumuksen päivät ja valinnaisen vieton päivät. Kalenteri luettelee suurten juhlien ja vähäisempien juhlien ajankohdat kuukauden ja päivämäärän mukaan. Mukana on myös sopivia sunnuntaikirjaimia ja kultaisia numeroita. BCP, s. 880-881). Kalenterissa luetellaan myös episkopaalisessa kirkossa koko kirkkovuoden vietettävien vuodenaikojen, sunnuntaipäivien ja tärkeimpien pyhäpäivien nimet, mukaan lukien Adventtiaika, joulunaika, Loppiaisaika, paastonaika, Pyhäviikko, pääsiäisaika, helluntain jälkeinen aika, pyhäpäivät ja Kansallispäivät.
Adventti
kirkkovuoden ensimmäinen kausi, joka alkaa neljäntenä sunnuntaina ennen joulua ja jatkuu koko päivää ennen joulua. Nimi on johdettu latinan ”tulemista tarkoittavasta sanasta.”Aika on valmistautumisen ja odotuksen aikaa Herramme syntymän tulevaan juhlaan ja Kristuksen lopulliseen tulemiseen ”voimassa ja kirkkaudessa.”
joulu
BCP: ssä Joulupäivä on yksi seitsemästä pääjuhlasta. Joulunaika kestää kaksitoista päivää, joulupäivästä tammikuuhun. Loppiaista edeltävänä päivänä 5. Vuodenaikaan kuuluu Joulupäivä, ensimmäinen sunnuntai joulupäivän jälkeen, pyhä nimi Herramme Jeesus Kristus, ja voi sisältää toinen sunnuntai joulupäivän jälkeen. Monissa seurakunnissa joulun tärkeimmät liturgiset juhlat järjestetään jouluaattona. VSP sisältää erilaisia resursseja käytettäväksi joulun aikana, mukaan lukien lomake aseman Joulukodissa, lomake Joulujuhla oppituntia ja musiikkia, ja kausiluonteisia siunauksia käytettäväksi joulun aikana.
loppiainen
Kristuksen ilmestyminen maan kansoille. Talvipäivänseisausta vietettiin tammikuulla. 6 paikoitellen kristillisen ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina. Pakanallisten juhlien vastakohtana kristityt valitsivat tämän päivän viettääkseen Jeesuksen jumaluuden eri ilmenemismuotoja eli” epifanioita”. Näihin hänen jumalallisuutensa osoituksiin kuuluivat hänen syntymänsä, tietäjien tuleminen, hänen kasteensa ja Kaanassa pidetyt häät, joissa hän ihmeen avulla muutti veden viiniksi. Päivän nimi oli ” Valojuhla.”Jumalan Pojan vietto korvasi auringon juhlinnan. Kasteet suoritettiin ja pantiin alulle valmistuskausi. Sitä kutsuttiin myöhemmin Adventiksi. Joulukuuta. 300-luvulla 25. Jeesuksen syntymää juhlittiin tänä päivänä sekä idän että lännen kirkoissa. Läntisessä kirkossa muistettiin tietäjien tuloa tammikuulle. 6. Itäisessä kirkossa vietettiin edelleen Herramme kastetta ja häitä Kaanassa tammikuulla. 6. Idässä päivää kutsuttiin nimellä ”Theofany” (Jumalan ilmentymä). Tietäjien tulemista juhlitaan Loppiaisjuhlana, Tammena. 6, BCP. Herramme kastetta vietetään ensimmäisenä loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina.
paastonnut
varhaiskristityt viettivät” katumuksen ja paaston aikaa ” valmistellessaan Paschal-juhlaa eli Paschaa (BCP, s.264-265). Vuodenajalla, joka nykyään tunnetaan nimellä paastonaika (”kevättä” tarkoittavasta vanhasta englanninkielisestä sanasta ”the time of longening days”), on pitkä historia. Alun perin paikoissa, joissa Paschaa vietettiin sunnuntaina, Paschal-juhlaa seurasi jopa kaksipäiväinen paasto. Kolmannella vuosisadalla tämä paasto piteni kuuteen päivään. Lopulta tämä paasto liitettiin toiseen neljänkymmenen päivän paastoon, mikä jäljitteli Kristuksen erämaassa suorittamaa paastoa. Neljänkymmenen päivän paasto oli erityisen tärkeä uskoon kääntyneille, jotka valmistautuivat kasteeseen, ja niille, jotka olivat syyllistyneet pahamaineisiin synteihin, jotka palautettiin kristilliseen konventtiin. Läntisessä kirkossa neljäkymmentä paastopäivää ulottuu Tuhkakeskiviikosta Pyhään lauantaihin jättäen pois sunnuntait. Paaston kolme viimeistä päivää ovat kiirastorstain pyhä Triduumi, pitkäperjantai ja Pyhä lauantai. Nykyään paastonaika on saanut jälleen merkityksen aikuisten kasteelle aikovien lopullisena valmistautumisena. Yhdessä heidän kanssaan kaikkia kristittyjä kutsutaan ”pyhän paaston viettoon itsetutkistelulla ja katumuksella; rukoilemalla, paastoamalla ja kieltämällä itsensä; sekä lukemalla ja mietiskelemällä Jumalan pyhää sanaa” (BCP, S. 265).
Pääsiäinen
Kristuksen ylösnousemuksen juhla. Beden mukaan sana juontuu Anglosaksisesta kevään jumalattaresta Eostresta. Englannin kristityt soveltivat sanaa kirkkovuoden pääjuhlaan, sekä päivään että vuodenaikaan. 1) pääsiäispäivä on vuosittainen ylösnousemuksen juhla, pascha eli Kristillinen pääsiäinen ja kosmisen luomisen kahdeksas päivä. Usko Jeesuksen ylösnousemukseen ristiinnaulitsemista seuraavana sunnuntaina tai kolmantena päivänä on kristillisen uskon ytimessä. Pääsiäinen asettaa kevään kokemuksen vanhojen vapautustarinoiden ja ylösnousseen Kristuksen julistamisen viereen. Lännessä Pääsiäinen tapahtuu ensimmäisenä sunnuntaina täydenkuun jälkeen kevätpäiväntasauksena tai sen jälkeen. Pääsiäinen osuu aina maaliskuun väliin. 22.huhtikuuta. 25 mukaan lukien. Juutalaisen tavan mukaan juhla alkaa auringonlaskun aikaan Pääsiäisaattona pääsiäisen suurella valvonnalla. Ortodoksinen kirkko viettää pääsiäistä ensimmäisenä sunnuntaina juutalaisen pesakin eli pääsiäisen jälkeen (joka seuraa keväistä täysikuuta). Vaikka nämä kaksi päivämäärää joskus sattuvat yksiin, itäinen päivämäärä on usein yhden tai useamman viikon myöhäisempi. 2) Pääsiäisaika. See Great Fifty Days.
Helluntai
helluntain jälkeinen aika kirkkovuoden kalenterin mukaan (BCP, s. 32). Se alkaa helluntaita seuraavana maanantaina ja jatkuu suurimman osan kesästä ja syksystä. Siihen voi sisältyä jopa kaksikymmentäkahdeksan sunnuntaita pääsiäisen ajankohdasta riippuen. Tähän sisältyy Kolminaisuussunnuntai, joka on ensimmäinen sunnuntai helluntain jälkeen. BCP tarjoaa kunnon keräilyt ja lukemat kauden muille sunnuntaille. Nämä potkurit on numeroitu ja tarkoitettu käytettäväksi sunnuntaisin, jotka ovat lähimpänä tiettyjä päiviä kuukausikalenterissa, joko ennen tai jälkeen. Esimerkiksi kunnollista kolmosta on osoitettu käytettäväksi tarvittaessa 25. toukokuuta lähimpänä olevana sunnuntaina. Oikea 29 on osoitettu käytettäväksi lähimpänä Marraskuuta sunnuntaina. 23. Ennen vuoden 1979 kirkkovuotta sunnuntait tunnistettiin ja laskettiin Kolminaisuussunnuntain jälkeisten sunnuntaipäivien lukumääränä helluntain jälkeisten sunnuntaipäivien lukumäärän sijaan. Jotkut pitävät tätä ajanjaksoa myös ”tavallisena aikana”, kirkkovuoden ajanjaksona, jota ei ole omistettu tietylle ajanjaksolle tai vietolle, kuten Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen mukautetussa roomalaisessa Riitissä.
tavallinen aika
tätä termiä käytetään roomalaiskatolisessa kirkossa osoittamaan ne liturgisen vuoden osat, jotka eivät sisälly kirkkokalenterin pääaikoihin. Tavallinen aika sisältää maanantai jälkeen juhla kasteen Herramme tiistain ennen tuhkakeskiviikkoa, ja Maanantai jälkeen Helluntai kautta lauantain ennen ensimmäistä Adventin sunnuntaina. Adventtiaikaan kuuluisi myös sitä edeltävänä lauantaina vietettävä muistotilaisuus tai muu jumalanpalvelus, joka ennakoi ensimmäistä Adventtisunnuntaita. Tavallinen aika voidaan ymmärtää kristillisestä uskosta elämisen ja Kristuksen ylösnousemuksen merkityksen kannalta tavallisessa elämässä. Sanaa ”tavallinen aika” ei käytetä rukouskirjassa, mutta helluntain jälkeistä aikaa voidaan pitää tavallisena aikana. Sitä voidaan kutsua” vihreäksi kaudeksi”, koska vihreä on tavanomainen liturginen väri tällä kirkkovuoden kaudella. BCP tarjoaa numeroidut properit keräily-ja lectionaries-lukemilla helluntain jälkeisen kauden sunnuntaille. Loppiaisaikaan kuuluu loppiainen, ensimmäisenä loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina: Herramme Jeesuksen Kristuksen kaste ja toinen sunnuntai loppiaisen jälkeisestä viimeisestä sunnuntaista (BCP, s. 31). Kun otetaan huomioon loppiaisen teemat, joita esitetään koko Loppiaiskauden ajan, sitä ei tulisi pitää tavallisena aikana. Monet seurakunnat käyttävät kuitenkin vihreää liturgisena värinä toisena sunnuntaina loppiaisen jälkeistä viimeistä sunnuntaita edeltävään sunnuntaihin ja joskus viimeisenä loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina. Loppiaisen ja helluntain jälkeisen kauden pituus vaihtelee pääsiäisen ajankohdan mukaan (ks. BCP, s. 884-885).
HYÖDYLLISIÄ LINKKEJÄ:
http://www.lectionarypage.net
http://satucket.com/lectionary/