Charla M. Burnett
Global Governance and Human Security Tohtorikoulutettava

Non violent protesti on demokratian kulmakivi. Vastustatpa sitten tarvetta nostaa minimipalkkaa tai edistää osallisuutta jakautuneissa yhteiskunnissa, väkivallattoman mielenosoituksen vakuuttavuus voi muuttaa dramaattisesti yleistä politiikkaa.

Maria J. Stephan ja Erica Chenoweth osoittavat, että suuret väkivallattomat kampanjat ovat ”saavuttaneet menestystä 53 prosenttia ajasta verrattuna 26 prosenttiin väkivaltaisen vastarinnan kampanjoista”, mutta rauhanomaisen mielenosoituksen järjestämisprosessia ei ole täysin ymmärretty.

yhteiskunnalliseen osallisuuteen keskittyvänä yhteisöjärjestäjänä, aktivistina ja Tohtoriopiskelijana ehdotan näitä seitsemää vinkkiä rauhanomaisen mielenosoituksen järjestämiseen.

1. Aloittakaa nyt!

monet väkivallattomat liikkeet kyseenalaistavat, milloin on paras aika aloittaa väkivallaton protesti tai mistä aloittaa. Vastaukset näihin kysymyksiin ovat sidoksissa kysymykseen laajenevasta väkivallattomasta toiminnasta ja alistuvat ajalliseen ympäristöön, jossa yhteisöt ovat. Suurin osa onnistuneista väkivallattomista liikkeistä ei syntynyt yhdessä yössä. Useimmiten oli juuriyhteyksiä perustettu paljon ennen tiettyä tapahtumaa kipinöi massa kiinnostusta ja toimintaa. Silloinkin kun näyttää siltä, että liikkeesi on loppumassa, tulet yllättymään, kun jokin tietty tapahtuma tapahtuu ja tuhat ihmistä ilmaantuu ralliisi. Alhainen osallistumisaste ei saa estää liikettä tavoitteistaan. Monta kertaa se on yhteyksiä teit, jotka tekevät eron, kun tapahtuma kipinöitä kriittinen massa.

2. Tunnista vahva ja rohkea johtajuus

johdon on oltava halukas rikkomaan esteitä ja keskustelemaan arkaluonteisista kysymyksistä, erityisesti yhteiskunnassa vallitsevien epäsymmetristen valtasuhteiden osalta. Näiden aiheiden luonteen vuoksi ehdottaisin kirjojen tavoittelua, kuten arkielämän rakenteellisesta eriarvoisuudesta kertomista Tietoajan julkaisemisella tai Rotupuheella ja hiljaisuuden salaliitolla: Derald Wing Sue ymmärtää ja helpottaa vaikeita dialogeja rodusta. On tärkeää muistaa, että herkkä yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ei ole vain jotain olet syntynyt kanssa, mutta täytyy kehittää kokemuksen ja aktiivisen kuuntelun. Jotkut ryhmän jäsenet murtavat esteitä tehokkaammin kuin toiset. Yritä tunnistaa nämä jäsenet ja saada heidät kohdistamaan sosiaalisia jännitteitä koko liikkeen prosesseihin.

3. Build Momentum (and Don ’t Give Up)

Don’ t wait until the issue is discussed on the state or national stage to start make social connections and building community programs. Nämä säätiöt mahdollistavat menestyksekkäät kampanjat.

rauhanomaisen protestin järjestäminen, laajassa merkityksessä väkivallaton toiminta yleisemmin, alkaa pienellä ryhmällä samanmielisiä henkilöitä, joilla on samanlaiset tavoitteet ja jotka ovat valmiita toimimaan seurauksista välittämättä. Pikakeräyskampanjoiden ja vapaaehtoistyön aikakaudella monet ihmiset ovat kyllästyneitä mahdollisuuksiin auttaa yhteiskunnallisessa muutoksessa. Löytää niitä erityisiä henkilöitä, jotka ovat valmiita ryhtymään toimiin kanssasi vie enemmän kuin muutamia lentolehtisiä tai Facebook-ryhmiä. Älä siis lannistu, jos olet ainoa ensitapaamisessa.

skaalautuminen-tai liikemäärän rakentaminen-on monimutkainen ilmiö. Jäsenyyden koko, yhteisön tiedotustoiminta, sosiaalinen verkostoituminen ja kehystys ovat perustavaa laatua skaalautumiseen, mutta ne ovat vain pieniä sisäisiä mekanismeja. Ulkoiset mekanismit ovat aivan yhtä tärkeitä. Tähän sisältyy suhteellisuus (tieto siitä, milloin toimia, kuinka paljon voimaa perustuu ympäristötekijöihin), rakentava ohjelmointi (vaihtoehtoisten instituutioiden, kuten koulujen, uutislehtien ja yhteisöohjelmien Rakentaminen) ja koalitioiden/kumppanuuksien rakentaminen (säilyttäen autonomian).

4. Hajauttaa ja rakentaa konsensusta

vastuuvelvollisuuden ja konsensuksen varmistamiseksi liikkeen on monipuolistettava jäsenistöään luokkansa, rotunsa, sukupuolensa, etnisyytensä, seksuaalisen suuntautumisensa ja ikänsä risteävien linjojen mukaisesti. Jäsenyyden löytäminen yli yhteiskunnallisten hierarkkisten rajojen takaa sen, että kaikki ihmiset yhteiskunnassa osallistuvat muutoksen luomiseen. Tämä on avain kaikkien yhteisön hankkeiden kestävyyteen.

jäsenistön monipuolistaminen vahvistaa myös yhteiskuntarakennetta kannustamalla dialogiin ja konfliktien muuttamiseen. Yhteiskunnallinen muutos, joka tapahtuu vain murto-osassa yhteiskuntaa, rajoittaa liikkeen kykyä muuttaa rakenteellisen eriarvoisuuden ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden perimmäisiä syitä.

monipuolistamiseksi ja konsensuksen rakentamiseksi päätöksentekopöytään on tuotava syrjäytyneitä yhteisön jäseniä, kuten naisia, LGBTQ: ta, vanhuksia, nuoria, värillisiä ihmisiä sekä maahanmuuttajia/pakolaisia. On mahdollista, että väkivallaton liike ylläpitää itseään ilman tiettyjä osia yhteisöstä, mutta menestys kestää paljon kauemmin ja jaot ovat usein polarisoituneet yhteisön sisällä. Konsensuksen rakentaminen on konfliktinratkaisutekniikka, jota käytetään useiden osapuolten välisten monimutkaisten riitojen ratkaisemiseen. Konsensuksen rakentaminen on usein vaikeaa individualistisemmille kulttuureille, koska se pakottaa osallistujat tunnistamaan ja tunnustamaan koko ryhmän tarpeet. Konsensuksen rakentaminen voimaannuttaa niitä, jotka käyttävät sitä, voi muuttaa yhteisön arvoja ja omaa itsetuntoa.

5. Strategisten tavoitteiden luominen

ideoiden ja näkökulmien monipuolistaminen antaa tilaa uusille strategioille ja keskeisten resurssien saatavuudelle.

miettikää yhdessä visionne ja tehtävänasettelunne, tavoitteenne, strategianne ja toimintasuunnitelmanne. Yhteisön työkalupakki tarjoaa erinomaisen resurssin strategiseen suunnitteluun.

kun ryhmä päättää tavoitteistaan ja tavoitteistaan ja päättää järjestää rauhanomaisen mielenilmauksen, heidän on määrättävä kullekin toiminnalle omat tehtävänsä.

6. Address Logistics

mielenosoituskylttien ja mega-puhelimien kanssa ilmaantuminen ei yksinkertaisesti riitä massahuomion herättämiseen, saati mielenosoituksen pitämiseen ”rauhallisena.”

jonkun on partioitava alueella ja valvottava mielenosoituksia ja poliisia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että on haettava mielenosoituslupaa toiminnan laillistamiseksi.

mielenosoittajat saattavat tarvita virvokkeita, sateenvarjoja tai sadeponchoja, ehkä jopa naamioita tai kyynelkaasuhuuhteluliuoksia.

lisäksi jonkun tulee työskennellä lehdistön parissa, suunnitella lehtisiä, lehdistötiedotteita ja olla koko ajan käytettävissä haastattelua varten.

on määrättävä rauhanturvaajia ja edustajia puhumaan poliisille ja yleisölle.

lisäksi pitäisi olla oikeudellinen valvoja ja oikeusapukoulutuksen saanut henkilö, joka auttaa mahdollisesti pidätettäviä. Valmistelu on yhtä tärkeää kuin demonstrointi.

7. Säilytä malttisi

osallistujien on oltava valmiita tekemään uhrauksia yhteisen asian puolesta. Jäsenten on uskottava väkivallattoman toiminnan voimaan ja vastustettava väkivaltaa. Vaikka jotkin yhteiskunnan osat ovat yrittäneet tehdä väkivallattomasta protestista pasifistista tai heikkoa, todellisuudessa väkivallattomuus ei ole luonnollinen reaktio kohdatessaan sortavia ja väkivaltaisia tilanteita. Se että säilyttää malttinsa ja kontrollin ruumiistaan, vaatii suunnatonta voimaa fyysisen ja henkisen väkivallan edessä. Väkivallattomuus on psykologista ja taloudellista vastarintaa, joka voi murtaa sortoon ja vahingoittamiseen pyrkiviä valtajärjestelmiä.

Väkivallattomassa protestissa on kyse kylttien lukemisesta ja sen tietämisestä, milloin on reagoitava ja ryhdyttävä toimiin väkivaltaisten rakenteiden ja hallitusten valtaa vastaan. Nämä toimielimet ovat vain niin voimakkaita kuin annamme niiden olla. He eivät selviä ilman itsetyytyväisyyttämme. Tarvitaan vain kansan päättäväisyyttä lopettaa kaikenlainen taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen väkivalta.

Got conflict? Lue lisää jatko-ohjelmistamme konfliktinratkaisussa.

Charla Burnett (MA, School of International Training) opiskelee globaalin hallinnon ja inhimillisen turvallisuuden tohtoriohjelmassa UMass Bostonin John W. McCormack Graduate School Of Policy and Global Studiesissa. Hänen tutkimuskohteitaan ovat maahanmuutto-ja pakolaispolitiikka, kansainvälinen kehitysetiikka sekä korjaava oikeudenmukaisuus ja sovinto.