RMS Titanicin uppoaminen 15. huhtikuuta 1912 oli historian pahamaineisimpia merionnettomuuksia. Noin 1 500 ihmistä katosi Pohjois-Atlantin valtamerellä, mutta kuinka kylmää vesi oli?
Titanicin upotessa veden lämpötila oli tuolla alueella Pohjois-Atlantin valtamerellä 27 astetta Fahrenheit eli -2,7 celciusta. Luvun kertoi SS Californianin kapteeni Stanley Lord, joka oli lähin alus onnettomuuspaikalla.
Lue lisää Titanicin uppoamisesta ja veden lämpötilasta tuona yönä.
katastrofi
Titanic lähti neitsytmatkalleen Southamptonista Englannista New Yorkiin 10. huhtikuuta 1912. Siinä hyödynnettiin uusinta tekniikkaa, jonka mukaan aluksen runko voitiin puhkaista aiheuttamatta sen uppoamista.
tämä järjestelmä toimi teoriassa, mutta käytännössä lokeroissa oli virheellinen rakenne. Kun alus törmäsi jäävuoreen huhtikuun 15. päivän pikkutunneilla, kuusi osastoa repeytyi auki ja niistä tulvi vettä muualle alukseen.
Pohjois-Atlantin alue, jonka läpi Titanic purjehti, oli tunnettu jäävuoristaan ja laivan miehistö ymmärsi heti tilanteen vakavuuden.
aluksen miehistö pyysi radiolla apua, mutta he pääsivät vain 58 mailin päässä olevalle RMS Carpathialle. Carpathia ei saapunut neljään tuntiin, ja Titanic upposi nopeasti, minkä vuoksi monien laivalla olevien kuolema oli väistämätön.
pelastusveneet
näistä riskeistä huolimatta upouuteen alukseen oli asennettu vain 20 pelastusvenettä niiden 48 sijaan, joita tarvittiin kaikkien matkustajien ja miehistön pelastamiseksi.
se, että Titanicilla oli niin vähän pelastusveneitä, ei ollut tuohon aikaan tavatonta. Vuonna 1912 pelastusveneiden tarkoitus oli helpottaa ihmisten siirtämistä laivasta toiseen, ei evakuoida alusta ja odottaa pelastusta.
uskottiin, että täysi määrä pelastusveneitä ruuhkauttaisi kannen ja vihjaisi matkustajille, että heidän matkansa olisi turvaton. British Board of Trade oli samaa mieltä ja antoi omistajien asentaa 20 pelastusvenettä.
oli olemassa säännöt siitä, kenen tuli mennä pelastusveneisiin ensimmäisenä, alkaen ensimmäisen luokan matkustajista. Naiset ja lapset asetettiin etusijalle, ja sekä ensimmäisen että toisen luokan miesmatkustajien kerrotaan laskevan paikkoja pelastusveneissä.
kolmannen luokan matkustajia ei pidätelty, vastoin joitakin yleisiä uskomuksia, ja jotkut selvisivät hengissä, mutta aluksella ei myöskään ollut pelastamiseen tarkoitettuja pelastusveneitä. Monet pelastusveneet laskettiin puoleen kapasiteettiin, koska miehistö ei ollut täysin koulutettu laskemaan niitä ja yleinen paniikkitunnelma vallitsi.
vesi
yli 1500 ihmistä, jotka jäivät Titaniciin sen pelastusveneiden lähdettyä, upotettiin Pohjois-Atlantin valtamereen. Lämpötilasta ei ole tarkkaa tietoa, sillä aluksen lokikirja katosi.
onnettomuuspaikalle SS Californianilla saapunut kapteeni Stanley Lord antoi kuitenkin lämpötilan ulkomuistista, kun sitä kysyttiin Yhdysvaltain senaatin kyselyssä. Lordin mukaan veden lämpötila oli 27 astetta eli -2,7 celsiusastetta.
koska vesi oli pakkasen puolella, ihmisten olisi ollut mahdotonta selviytyä pitkään. Ne, jotka eivät hukkuneet, kärsivät pian kohtalokkaasta upottavasta hypotermiasta.
vain harvat laivan pelastusveneistä palasivat auttamaan muita, sillä he pelkäsivät jäävänsä veden varaan jääneiden jalkoihin. Jotkut palasivat ja pystyivät pelastamaan ihmisiä, jotka muuten olisivat kuolleet.
laivan päälakimies Charles John Joughin uhmasi kaikkea yleistä logiikkaa selvitessään välikohtauksesta. Joughin meni laivan mukana veteen ja pelastusliivit päällään hän ehti polkea vettä, kunnes huomasi kyljellään veneen, jonka päällä seisoi miehiä.
Joughinilla ei ollut tilaa nousta laivaan turvallisesti, joten joughinin tuntenut stuertti Isaac Maynard piti häntä kädestä kiinni, kunnes toisessa pelastusveneessä olleet eloonjääneet saivat vedettyä hänet turvallisesti laivaan.
siitä, miten joughin, vahva uimari, selviytyi, on kiistelty pitkään. Saatuaan tietää, että laiva oli uppoamassa, hän oli nauttinut väkevää juomaa, mikä yleensä kiihdyttäisi hypotermiaa.
joka tapauksessa Joughin ’ s oli ihmeellinen selviytyminen matkalla, jossa niitä oli aivan liian vähän. Titaniciin nousseista 2229 ihmisestä hieman yli 700 pääsi takaisin rantaan.