Raamattu-ja teologian pääaineena olen tutustunut kirkkohistoriaan ja erityisesti alkukirkkoon. Tutkimalla Alkuseurakuntaa olen oppinut ymmärtämään paremmin, miksi ja miten kristityt palvovat nykyään. Tämä ei ole ainoastaan auttanut minua omassa vaelluksessani Herran kanssa, vaan se on myös vastannut moniin kysymyksiin, jotka minulla oli uskoni alussa.
miten ja missä varhaiskristityt palvoivat Jumalaa? Varhaiskristityt palvoivat Jumalaa Raamatun, rukouksen, hymnien, hengellisten laulujen, hengellisten lahjojen, rukouksen, opetuksen, valistuksen ja rohkaisun välityksellä. Varhaiskristityt kokoontuivat yksityisesti kodeissa tai synagogassa ja temppelissä.
tässä blogissa selitän tarkemmin, miten varhaiskristityt palvoivat ja missä he palvoivat. Lisäksi selitän, miten alkukirkkoon suhtauduttiin ensi kerran ja miksi siihen liittyi niin paljon kielteisiä mielleyhtymiä. Tarkastelemalla vääriä väitteitä ja totuutta voimme saada paremman käsityksen kirkon historiasta ja kasvusta Kristuksen päivistä lähtien ja sen jälkeenkin.
kuinka varhaiskristityt palvoivat
varhaiskristillistä palvontaa hämmensi ja kauhistutti monia heidän ympärillään asuvia juutalaisia ja roomalaisia. Varhaiskristillinen palvonta oli hyvin hämmentynyttä, ja sivustakatsojat tulkitsivat sen. Esimerkiksi juutalaiset olivat raivoissaan kristityille, koska he palvoivat Miestä, Jeesusta. Juutalaiset uskoivat, että vain Jumalaa tulisi palvoa. Niille, jotka eivät ymmärtäneet, että Jeesus oli täysin Jumala ja täysin ihminen, tämä käsitys oli täysin harhaoppinen.
Roomalaisia ärsytti kristinusko, koska se oli yksityinen ja salainen. Roomassa hyvät kansalaiset palvoivat samoja jumalia ja tekivät niin kollektiivisesti. Uskottiin, että nämä jumalat antoivat Rooman valtakunnalle sen menestyksen ja vaurauden. Kieltäytymällä palvomasta näitä jumalia kristityt saattoivat Rooman vaaraan suututtaa Jumalansa.
lisäksi kristinuskoa pidettiin ateismina. Se ymmärrettiin väärin pahana käytäntönä, joka mahdollisesti osallistui kannibalismiin ja muihin kauhistuttaviin tekoihin. Kaikki nämä uskomukset tulivat, koska Chrinistisyys erosi suuresti kulttuurisista normeista. Roomalaiset tunsivat juutalaisen uskon ja monoteismin, mutta he eivät ymmärtäneet tätä uutta kristinuskoa.
lisäksi kristinusko vannoi uskollisuutta uudelle kuninkaalleen, Jeesukselle. Tämä tunnustettiin maanpetokseksi Rooman valtakuntaa vastaan. Juutalaisille se tunnustettiin merkittäväksi synniksi ja vaadittiin jälleen Jumalaa. Millainen alkuaikojen jumalanpalvelus todellisuudessa oli huhujen ja erilaisten tulkintojen perusteella?
monoteistinen näkemys
alkuseurakunta alkoi juutalaisina, jotka tunnustivat, että on olemassa yksi Jumala ja yksi Jumala yksin. Näiden uusien Juutalaiskristittyjen ratkaiseva ymmärrys oli se, että Jeesus ja Jumala ovat yhtä. Juutalaisten ei tarvinnut hylätä monoteistista taustaansa eikä uskoaan ja tottelevaisuuttaan Jahvelle. Heidän uskonsa Jeesukseen Kristukseen oli itse asiassa oikeaa tottelevaisuutta Jahvea kohtaan.
Juutalaiskristityt tunnustivat Jeesuksen kauan odotetuksi Messiaaksi. Matteuksen evankeliumikertomus on muotoiltu siten, että se todistaa juutalaisille, että Jeesus oli Moosesta suurempi mies, jota he odottivat. Lisäksi esitysmuoto esittää monia messiaanisia profetioita Jeesuksen elämästä, opetuksista, kuolemasta, ylösnousemuksesta ja taivaaseenastumisesta.
Pakanauskovaiset oksastettiin uskoon ja heistä tuli monoteistisia sen sijaan, että he olisivat palvoneet monia jumaliaan. Nämä kristityt hylkäsivät epäjumalien palvonnan ja päättivät palvoa Isää Jumalaa, Herraa Jeesusta ja Pyhää Henkeä yhtenä Jumalana.
Joh.10:30: ssä Jeesus julistaa: ”minä ja Isä olemme yhtä.”Apostoli Paavali puhuu myös siitä, miten Jeesuksen ja Jumalan palvonta on monoteistista. 1. Kor. 8: 5-6 sanoo: ”Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, joko taivaassa tai maan päällä (kuten on monia ”jumalia” ja monia ”herroja”), niin meillä on kuitenkin vain yksi Jumala, Isä, josta kaikki on tullut ja jota varten me elämme; ja on vain yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on tullut ja jonka kautta me elämme.”
Yksityiset kokoukset
monet varhaiskristittyjen kokouksista olivat yksityisiä ja avoimia vain niille, jotka uskoivat. Ei-uskovia ei laskettu kasteeseen eikä ehtoolliseen. Lisäksi ne, jotka osallistuivat jatkuvaan ja tahalliseen syntiin, potkittiin pois, jos he eivät olleet katuneet kahdesta kolmeen todistajan tai kirkon ruumiin perusteella.
yksi syy siihen, että Alkukirkko kokoontui yksityisesti, oli vainon vaara. Vainoa tuli Roomasta sekä muista juutalaisista ja uskonnollisista johtajista. Varhaiskristityillä ei ollut vapautta kokoontua suuriin ryhmiin julkisesti joutumatta vangituiksi, raa ’ asti tapetuiksi, häpäistyiksi tai pahoinpidellyiksi.
Raamatun käyttö
lisäksi Varhaiskirkko perusti palvontansa Vanhan testamentin kirjoituksiin ja uusiin kirjoituksiin, joita kirjoitettiin. 2. Tim. 3: 16-17: ssä apostoli Paavali selittää, ” koko Raamattu on Jumalan hengittämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan palvelija olisi täysin varustettu kaikkiin hyviin tekoihin.”
Jeesus toi uuden liiton, mutta varhaiskristityt eivät hylänneet kaikkea, mitä Jumala oli tehnyt koko heidän historiansa ajan. Vanha testamentti antoi oivalluksen ja ilmestyksen Jeesukselle Messiaalle ja johdatti ihmisiä Herran tiellä.
lisäksi uusia kirjoituksia kiersi uusien kirkkokasvien piirissä. Nämä raamatunkohdat kirjoittivat Jeesuksen opetuslapset, jotka olivat ensi käden todistajia. Evankeliumikertomuksia kirjoittivat eri tekijät tavoittaakseen tietyn yleisön. Siksi ne ovat erilaisia niiden muoto ja tarkoitus.
myös apostoli Paavali ja muut kirkon johtajat ja apostolit kirjoittivat kirkoille opetus -, oikaisu-ja valistuskirjeen. Siksi kirkot muotoilivat palvontansa näiden asiakirjojen ympärille. Tämä sai monet katselijat uskomaan, että kristillisyys oli enemmän filosofiaa ja vähemmän uskontoa.
virret, Laulut, Rukous & hengelliset lahjat
1.korinttilaiskirjeen 14:26 selittää kirkkokokouksen rakenteen. Se opettaa: ”mitä me siis sanomme, veljet ja sisaret? Kun tulette yhteen, jokaisella teistä on virsi eli opetussana, ilmestys, kieli tai tulkinta. Kaikki on tehtävä, jotta kirkko saadaan rakennettua.”
alkuseurakunnan jumalanpalveluksiin kuului virsiä, hengellisiä lauluja, rukouksia, opetuksia, raamatunlukuja, opetusta, ylentämistä, rohkaisua, oikaisua ja hengellisten lahjojen käyttöä. 1. Kor. 12: 7-11 selittää erilaisia hengellisiä lahjoja ja niiden tarkoituksia.
” nyt jokaiselle annetaan Hengen ilmentymä yhteiseksi hyväksi. Yhdelle annetaan Hengen kautta viisauden Sanoma, toiselle tiedon Sanoma saman Hengen kautta, toiselle uskon Sanoma saman Hengen kautta, toiselle parantamislahjoja tuon yhden hengen kautta, toiselle ihmevoimia, toiselle profetiaa, toiselle henkien erottamista toisistaan, toiselle eri kielillä puhumista ja toiselle kielten selitystä. Kaikki nämä ovat yhden ja saman Hengen työtä, ja hän jakaa ne kullekin, niinkuin hän päättää.”
missä varhaiskristityt palvoivat
alkuseurakunnan kasvun ja sen uusuuden vuoksi, uskovien piti kokoontua sen mukaisesti. He eivät rakennuttaneet omia kirkkojaan tai mitään rakennussuunnitelmaa sitä varten. Vainon lisääntyessä he eivät olisi rakentaneet kirkkoja, kuten näemme tänä päivänä.
Apostolien tekojen kirjassa sanotaan, että Herra lisäsi kirkkoon päivittäin. Siksi kirkon kasvuvauhdilla ei olisi pystytty rakentamaan kirkkoja tarpeeksi nopeasti. Alkuseurakunta oli kirkollinen istutusliike.
talot
yksi Varhaisseurakunnan jäsenten yleisimmistä kokoontumispaikoista oli talojen sisällä. Eri kirkon jäsenet isännöivät kokouksia kodeissaan tai tiluksissaan. Tämän vuoksi monet uskonpuhdistajat ovat nykyään sitä mieltä, että länsimaisten kirkkojen pitäisi turvautua takaisin kotiseurakuntamalliin.
ei täysin tiedetä, kuinka suuria nämä kotikirkot olivat. Niiden koko vaihteli ja ne sijaitsivat eri puolilla Eurooppaa, Lähi-itää ja Aasiaa. Kristityt söivät aterioita yhdessä ja elivät elämää yhdessä. He tapasivat päivittäin ja rohkaisivat toisiaan Herran työssä. Yhdessä he muuttivat mielensä ja toimintansa vanhoista tavoista tottelevaisuuteen Kristusta ja hänen opetuksiaan kohtaan.
Synagoga & temppeli
alkuseurakunta kokoontui myös synagogassa. He eivät osallistuneet uhreihin, vaan saarnasivat Kristuksen evankeliumia. Apostoli Paavalin tiedettiin saarnaavan synagogissa. Apostolien tekojen 9: 19b-20 selittää: ”Saul vietti useita päiviä opetuslasten kanssa Damaskoksessa. Hän alkoi heti saarnata synagoogissa, että Jeesus on Jumalan Poika.”Uskovat kokoontuivat myös temppelipihoilla ja omistautuivat Jeesuksen Kristuksen opetuksille ja monille ihmeille, jotka seurasivat hänen julistustaan.
Apt. 2: 42-47 sanoo: ”he omistautuivat apostolien opetukseen ja yhteyteen, leivän murtamiseen ja rukoukseen. Jokainen oli täynnä kunnioitusta apostolien tekemiä monia ihmeitä ja tunnustekoja kohtaan. Kaikki uskovat olivat yhdessä ja heillä oli kaikki yhteistä. He myivät omaisuutta ja omaisuutta annettavaksi jokaiselle, joka tarvitsi. Joka päivä he kokoontuivat edelleen yhteen temppelipihoille. He mursivat leipää kodeissaan ja söivät yhdessä iloisin ja vilpittömin sydämin ylistäen Jumalaa ja nauttien kaiken kansan suosiota. Ja Herra lisäsi heidän joukkoonsa joka päivä ne, jotka pelastuivat.”