Opi miten nöyryys pannaan toimeen

”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.”Matthew 5:9

konflikti ja siitä johtuva rauhan aikaansaamisen tarve juontavat juurensa ihmiskunnan historiaan, kuten Kain, Aadamin ja Eevan poika, joka tappoi veljensä Aabelin. Siitä lähtien on ollut konflikteja heimojen ja kansojen välillä ja meidän aikanamme ammattiyhdistysten ja johdon, opiskelijoiden ja koulujen hallintojen välillä—ja valitettavasti liian usein seurakuntien tai kirkkokuntien tai jopa perheiden sisällä olevien ryhmien välillä.
nykyään tarvitaan siis kipeästi ihmisiä, jotka voivat toimia rauhantekijänä, olivatpa he sitten kansojen välillä tai työväen ja johdon tai opiskelijoiden ja hallinnon välillä. On jopa erinomainen järjestö nimeltä Peacemaker Ministries, joka pyrkii välittämään rauhaa kirkoissa tai perheissä. Meidän pitäisi olla kiitollisia kaikille ihmisille, jotka pyrkivät olemaan rauhantekijöitä yhteiskunnan eri tasoilla.
mutta ei ole epäilystäkään siitä, ettei Jeesuksella ollut mielessään ketään näistä ihmisistä sanoessaan: ”Autuaita ovat rauhantekijät.”Hän osoitti sanansa ihmisille, jotka olivat voimattomia toimimaan rauhantekijänä kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Hänen mielessään ei ollut edes ihmisiä, jotka ovat lahjakkaita ja valmennettuja tuomaan rauhaa kirkkoihin tai perheisiin, niin tärkeää kuin tällainen palvelus on. Päinvastoin, kuten kaikissa näissä Autuudentunnustuksissa, hän puhuu sellaisesta, minkä olisi pitänyt pitää paikkansa kaikista hänen kuulijoistaan siihen aikaan ja minkä pitäisi olla totta kaikista uskovista nykyään.
Jeesus puhuu rauhan tekemisestä, kun me itse joudumme konfliktiin muiden kanssa. Jotta voisimme tutkia tätä autuutta, meidän on mentävä keskinäisen konfliktin perimmäiseen syyhyn.
lukiessasi läpi Uuden testamentin kirjeitä huomaat, kuinka usein konflikteja käsitellään. Gal.5:15: ssä Paavali varoittaa, ”mutta jos purette ja syötte toisianne, varokaa, ettette ole toistenne kuluttamia.”Kun hän kirjoittaa lihan teoista sekä räikeistä synneistä, kuten moraalittomuudesta, hän mainitsee sellaiset synnit kuin vihollisuuden, riidan, mustasukkaisuuden, vihan ja sen kaltaiset (Gal.5:19-21). Kun Jaakob kysyy: ”Mikä ca käyttää riitoja ja mikä aiheuttaa riitoja keskuudessanne?”(Jaak.4:1), hän kirjoittaa yleisessä kontekstissa, jossa keskustellaan veitsenterävästä kielestä (Jaak. 3:6-4:2). Vanhassa testamentissa Salomo käsittelee kielen väärinkäyttöä kirjoittaessaan: ”leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta ankara sana nostaa vihan” (Sananl. 15: 1).
konflikteja aiheuttaa usein kielemme syntinen käyttö. Mutta kieli on vain väline. Todellinen ongelma on sydämemme, sillä Jeesus sanoi, ”Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu” (Matt.12:34). Me puhumme toisillemme loukkaavia ja vahingollisia sanoja ylpeyden, suuttumuksen, kiivauden ja senkaltaisten seikkojen tähden sydämessämme. Ja koska imemme toisten ihmisten aiheuttamia vammoja ja kannamme kaunaa sydämessämme, ryhdymme sanalliseen selkkaukseen.
tullaksemme rauhantekijöiksi meidän on siis aloitettava itsestämme. Meidän täytyy kysyä itseltämme: ”miksi teen viiltäviä huomautuksia toiselle ihmiselle? Miksi teen heistä halventavia huomautuksia?”Meidän täytyy myös kysyä itseltämme:” mikä aiheuttaa mielipahani tuota henkilöä kohtaan?”tai” miksi jatkan tuon henkilön tekemien loukkausten hoitamista sen sijaan, että antaisin heille anteeksi? Mikä saa minut kateelliseksi tai kateelliseksi tuota henkilöä kohtaan?”
voidaksemme edes kysyä noita kysymyksiä, meidän on myönnettävä, että meillä on nuo asenteet. Mutta koska tiedämme, että ne ovat syntisiä, meillä on taipumus elää kieltämällä, että meillä edes on niitä.
meidän on käsiteltävä oman sydämemme syntisiä intohimoja ennen kuin voimme käsitellä minkäänlaisia konflikteja muiden kanssa. Mistä aloitamme? Yksi tapa olisi käydä läpi kaikki aikaisempien Autuuksien luonteenpiirteet ja kysyä rukoillen ja huolellisesti itseltämme, miten vertaamme kumpaankin ominaisuuteen. Olenko henkisesti köyhä? Surenko syntiäni? Olenko todella nöyrä Jumalan edessä ja suhteessa toisiin ihmisiin? Onko minulla todella vanhurskauden nälkä ja jano, ei ainoastaan käytöksessäni, vaan myös sydämessäni? Olenko armollinen toisia kohtaan, jotka tekevät syntiä minua vastaan, koska tiedän, kuinka armollinen Jumala on ollut minulle? Etsinkö sydämen naimattomuutta Jumalaa kohtaan sen perusteella, etten ole enää omani, vaan päinvastoin Kristuksen omaisuutta? Jos olen hänen omaisuuttaan, onko sillä väliä, miten minua kohdellaan? Se on hänen asiansa.
jos kysymme itseltämme nämä kysymykset täysin rehellisesti, päädymme syvään nöyryyteen. Vasta silloin voimme tulla rauhantekijöiksi.

rauhanteko, jossa on konflikteja jonkun toisen kanssa, ei ole meille vaihtoehto. Se on Jumalan käsky. Meidän tulee pyrkiä rauhaan kaikkien kanssa (Hepr. 12: 14). Sana ”pyri” on käännös kreikan kielen sanasta ”diōkō”. Se on hyvin voimakas sana, ja sitä käytetään useimmiten vainoamisesta. Paavali käyttää sitä Filippiläiskirjeen 3: 12, 14: ssä sanoakseen: ”jatkan eteenpäin.”2. Timoteuksen Kirjeen 2.:22, hän kannustaa Timoteusta ” pyrkiä . . . rauha.”Pietari, lainaten psalmista 34:14 kirjoittaa, ”etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen” (1.Piet. 3:11). Kaikista näistä ilmauksista välittyy kiihkeä asenne, jota kutsun vilpittömäksi haluksi ja hartaaksi pyrkimykseksi saada aikaan rauha siellä, missä on ristiriita toisen ihmisen kanssa. Paavalin ilmaus ”jatkan eteenpäin” näyttää kuvaavan hellittämättömyyttä silloinkin, kun toinen henkilö tai henkilöt suhtautuvat siihen lannistavasti.
miltä tämä voisi näyttää arjessa? Paavali antaa joitakin kehotuksia Room. 12: 14-21.
”siunaa ne, jotka vainoavat sinua” (jae 14) on ällistyttävä toteamus: koston sijaan meidän tulee siunata. Me voimme helposti sivuuttaa tämän ohjeen siten, että se ei sovellu meihin, koska me emme kärsi todellista vainoa. Mutta tässä on periaate, jota meidän ei pidä sivuuttaa: meidän tulee siunata jokaista, joka kohtelee meitä kaltoin jollakin tavalla. Heidän huono kohtelunsa voi olla loukkaavia sanoja tai vahingollisia tekoja, mutta mitä ne ovatkin, meidän tulee siunata toista.
meidän ei totisesti tule maksaa pahaa pahalla (jae 17), eikä meidän tule millään tavoin kostaa (jae 19). Meidän tulee sen sijaan jättää kosto Jumalalle. Tämä ei merkitse sitä, että me rukoilemme Jumalan tuomiota tuolle henkilölle, vaan päinvastoin me uskomme tilanteemme hänelle, joka tuomitsee täydellisen oikeudenmukaisuuden.
voimme helposti nähdä Jeesuksen sanoista ja apostoli Paavalin kirjoituksista, jotka hän kirjoitti Pyhän Hengen ohjauksessa (2.Piet. 1:21), että ne käänsivät maailman arvot ylösalaisin. Siunaaminen kostamisen sijaan, oikeuden jättäminen Jumalan käsiin sen sijaan, että etsisimme sitä itse, on täysin yhteiskunnan arvojen tuolla puolen. Ja valitettavasti se tuntuu usein arvojemme tuolla puolen. Mutta jos aiomme elää raamatullisesti, meidän täytyy pyrkiä noudattamaan näitä normeja.
parhaista yrityksistämme huolimatta saattaa kuitenkin olla aikoja, jolloin henkilö(t), jonka (joiden) kanssa olemme konfliktissa, ei tee vastarintaa. Siinä tapauksessa Paavali sanoo,” Jos mahdollista, sikäli kuin se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa ” (Room.12:18). Miten voimme tehdä tämän? Jeesus sanoo meille, ”rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä” (Matt.5:44). Haluammeko rukoilla niiden puolesta, jotka ovat loukanneet meitä, että Jumala siunaisi heitä?
rauhantekijäksi tarkoittaa siis sitä, että omaksumme toisten loukkaavat sanat tai teot tulematta närkästyneiksi tai kostamatta tai jopa katkaisematta suhdetta henkilöön. Kun mainitsen loukkaavat teot, en mainitse fyysistä väkivaltaa. Tämän asian käsitteleminen ei kuulu tämän kirjan piiriin, kuten rauhanprosessi. (Mielestäni paras kirja käsitellä prosessia on Ken Sande ’ s Peacemaker.8) vahingolliset teot, kuten juoruilu, panettelu tai vihaiset sanat, jotka on osoitettu jollekulle, voivat vahingoittaa tai jopa katkaista kahden tai useamman ihmisen välisen suhteen. Rauhantekijänä oleminen merkitsee sitä, että tekee aloitteen tällaisten rikkoutuneiden tai vahingoittuneiden ihmissuhteiden palauttamiseksi, silloinkin kun suurin syy repeämään on toisessa. Ja se vaatii erityisesti aloitteellisuutta silloin, kun itse on aiheuttanut pilalle menneen suhteen.
ollaksemme rauhantekijä meidän on pyrittävä vapautumaan oman edun tavoittelusta eikä katsottava kaikkea siltä kannalta, miten se vaikuttaa meihin. Sen sijaan meidän täytyy olla huolissamme Jumalan kirkkaudesta ja siitä, miten voimme parhaiten edistää sitä ristiriitatilanteissa. Yksi suurimmista esimerkeistä nöyryydestä toiminnassa on toimia rauhantekijänä konfliktissa, joka koskee meitä.
tätä nöyryyttä ei voida esittää vain ulkonaisena ilmauksena. Sen täytyy tulla sydämestä, ja tämä on Pyhän Hengen työtä. Mutta Pyhä Henki käyttää keinoja, ja tärkeimmät keinot ovat Jumalan Sana ja meidän rukouksemme. Sallikaa minun siis ehdottaa kahta raamatunkohtaa Pietariin, jotta voisitte pohtia ja rukoilla.
1. Pietari 2: 18-20 Pietari puhuttelee palvelijoita:

palvelijat, olkaa kaikella kunnioituksella isäntienne alamaisia, ei vain hyville ja lempeille, vaan myös epäoikeudenmukaisille. Sillä tämä on armollinen asia, kun Jumala huomioonottaen kärsii murheita, vaikka kärsii epäoikeudenmukaisesti.

vaikka Peter käsittelee tiettyä tilannetta, hän käyttää periaatetta, jonka mukaan kuka tahansa meistä voi soveltaa mihin tahansa tilanteeseen, jossa meitä loukataan tai kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Huomaa Pietarin sanat: ”sillä tämä on armollinen asia, kun muistaa Jumalan, kestää murheita, kun kärsii epäoikeudenmukaisesti”, ja jälleen jakeessa 20, ”Tämä on armollinen asia Jumalan silmissä.”Miksi se on armollinen Jumalan silmissä? Koska me yritämme miellyttää ja kirkastaa Häntä sen sijaan että olisimme huolissamme itsestämme.
Pietari vetoaa sitten Kristuksen esimerkkiin:

hän ei tehnyt syntiä, eikä hänen suustansa tavattu petosta. Kun häntä herjattiin, hän ei herjannut takaisin; kun hän kärsi, hän ei uhannut, vaan uskoi jatkuvasti itsensä sille, joka tuomitsee oikeudenmukaisesti. 1 Pietari 2:22-23

kun Jeesusta herjataan, hän vastaa kysymykseen: ”Entä toisen synti? Kuka sen hoitaa?”Jeesus uskoi lopputuloksen Jumalalle, ja niin pitäisi meidänkin.
jos siis koet parhaillaan konfliktia, varsinkin jos olet itse loukkaantunut tilanteessa, kehotan sinua pohtimaan Pietarin orjille lausumien sanojen periaatetta ja sitten Jeesuksen esimerkkiä. Pohdi näitä sanoja huolellisesti tilanteesi valossa ja pyydä Pyhää Henkeä auttamaan sinua voimallaan soveltamaan niitä tilanteeseesi. Tällä tavalla osoitat tosi nöyryyttä toiminnassa.

Hanki oma kappaleesi tai lue toinen ilmainen luku Jerry Bridgesin viimeisestä kirjasta the Blessing of Humility. Jerry oli tunnettu hengellistä kasvua ja opetuslapseutta käsittelevä kirjailija. Hänen kirjojaan on myyty yli 3,5 miljoonaa kappaletta. Hänen suosituin teoksensa on pyhyyden tavoittelu. Katso kaikki Jerryn kirjat osoitteessa navpress.com.