State Dining Room
3:28 p.m. EDT
the PRESIDENT: eilisiltana Kabulissa Yhdysvallat päätti 20 vuotta kestäneen sodan Afganistanissa — pisin sota Yhdysvaltain historiassa.
suoritimme yhden historian suurimmista ilmahyökkäyksistä, kun yli 120 000 ihmistä evakuoitiin turvaan. Määrä on yli kaksinkertainen siihen nähden, mitä useimmat asiantuntijat pitivät mahdollisena. Yksikään kansakunta — yksikään kansakunta ei ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa koko historiassa. Vain Yhdysvalloilla oli siihen kykyä, tahtoa ja kykyä, ja me teimme sen tänään.
tämän operaation poikkeuksellinen menestys johtui Yhdysvaltain armeijan sekä diplomaattiemme ja tiedusteluammattilaisten uskomattomasta taidosta, urheudesta ja epäitsekkäästä rohkeudesta.
viikkojen ajan he vaaransivat henkensä saadakseen Yhdysvaltain kansalaiset, meitä auttaneet afgaanit, liittolaistemme ja kumppaniemme kansalaiset ja muut lentokoneisiin ja pois maasta. Ja he tekivät sen kohdatessaan murskaavan ihmisjoukon, joka halusi lähteä maasta. Ja he tekivät sen tietäen, että ISIS-k-terroristit – Talebanin vannoutuneet viholliset-vaanivat ihmisjoukkojen keskellä.
ja silti yhdysvaltain armeijan, diplomaattikuntamme ja tiedusteluammattilaisten miehet ja naiset tekivät työnsä ja sen hyvin, vaarantaen henkensä ei ammattivoittojen vaan muiden palvelemisen vuoksi; ei sotatehtävässä vaan armotehtävässä. Tämän tehtävän palveluksessa haavoittui kaksikymmentä sotilasta. Kolmetoista sankaria antoi henkensä.
olin juuri Doverin lentotukikohdassa arvokkaassa siirrossa. Olemme heille ja heidän perheilleen kiitollisuudenvelassa, jota emme voi koskaan maksaa takaisin, mutta meidän ei pitäisi koskaan, koskaan, koskaan unohtaa.
huhtikuussa tein päätöksen sodan lopettamisesta. Osana päätöstä asetimme amerikkalaisjoukkojen vetäytymispäiväksi 31. elokuuta. Oletus oli, että yli 300 000 Afganistanin kansallista Turvallisuusjoukkoa, joita olimme kouluttaneet kahden viime vuosikymmenen aikana ja varustaneet, olisivat vahva vastustaja heidän Sisällissodissaan Talebania vastaan.
tämä oletus-että Afganistanin hallitus pystyisi pitämään kiinni jonkin aikaa yli sotilaallisen vetäytymisen-osoittautui epätarkaksi.
mutta ohjeistin silti kansallista turvallisuusryhmäämme valmistautumaan jokaiseen mahdollisuuteen — jopa siihen. Ja niin me teimme.
olimme siis valmiita, kun Afganistanin turvallisuusjoukot — taisteltuaan kaksi vuosikymmentä maansa puolesta ja menetettyään tuhansia omiaan — eivät kestäneet niin kauan kuin kukaan odotti.
olimme valmiita, kun he ja Afganistanin kansa näkivät oman hallituksensa kaatuvan ja heidän presidenttinsä pakenevan korruption ja väärinkäytösten keskellä, luovuttaen maan viholliselleen Talebanille ja kasvattaen merkittävästi riskiä Yhdysvaltain henkilöstölle ja Liittolaisillemme.
tämän seurauksena, jotta Amerikan kansalaiset saataisiin turvallisesti ulos ennen 31.elokuuta — sekä lähetystön henkilökunta, liittolaiset ja kumppanit, ja ne afganistanilaiset, jotka olivat työskennelleet kanssamme ja taistelleet rinnallamme 20 vuotta — olin valtuuttanut 6 000 sotilasta — amerikkalaisia joukkoja — Kabuliin auttamaan Lentokentän turvaamisessa.
kuten kenraali McKenzie sanoi, tehtävä suunniteltiin näin. Se oli suunniteltu toimimaan kovassa rasituksessa ja hyökkäyksessä. Ja niin se teki.
maaliskuusta lähtien olemme ottaneet yhteyttä Afganistanissa oleviin amerikkalaisiin 19 kertaa, useita varoituksia ja tarjouksia heidän auttamisekseen lähtemään Afganistanista — aina maaliskuuhun asti. Aloitettuamme evakuoinnin 17 päivää sitten teimme alustavan etsinnän ja analyysin ja tunnistimme noin 5 000 amerikkalaista, jotka olivat aiemmin päättäneet jäädä Afganistaniin, mutta halusivat nyt lähteä.
operaatiomme Allied Rescue sai lopulta yli 5 500 amerikkalaista ulos. Saimme tuhansia kansalaisia ja diplomaatteja niistä maista, jotka lähtivät Afganistaniin hakemaan bin Ladenia. Saimme ulos USA: n suurlähetystön henkilökuntaa perheineen, yhteensä noin 2 500 ihmistä. Saimme ulos myös tuhansia afganistanilaisia kääntäjiä ja tulkkeja ja muita, jotka tukivat Yhdysvaltoja.
nyt uskomme, että noin 100-200 amerikkalaista jää Afganistaniin tarkoituksenaan lähteä. Suurin osa jäljelle jäävistä on kaksoiskansalaisia, pitkään maassa asuneita, jotka olivat aiemmin päättäneet jäädä Afganistaniin jääneiden sukujuuriensa vuoksi.
lopputulos: yhdeksänkymmentä prosenttia Afganistanissa olevista amerikkalaisista, jotka halusivat lähteä, pystyi lähtemään.
ja jäljellä oleville amerikkalaisille ei ole takarajaa. Olemme sitoutuneet saamaan heidät ulos, jos he haluavat tulla ulos. Ulkoministeri Blinken johtaa diplomaattisia pyrkimyksiä varmistaa turvallinen kulku kaikille amerikkalaisille, Afgaanikumppaneille tai ulkomaalaisille, jotka haluavat lähteä Afganistanista.
itse asiassa juuri eilen Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselman, jossa lähetettiin selkeä viesti siitä, mitä kansainvälinen yhteisö odottaa talebanien antavan edistyessään, erityisesti matkustusvapaudesta ja vapaasta lähdöstä. Yhdessä meihin liittyy yli 100 maata, jotka ovat päättäneet varmistaa, että Taleban noudattaa näitä sitoumuksia.
siihen sisältyy Afganistanissa käynnissä olevat toimet Lentokentän avaamiseksi uudelleen sekä yli Maitse kulkevat reitit, jotka mahdollistavat jatkuvan lähdön niille, jotka haluavat lähteä, ja humanitaarisen avun toimittamisen Afganistanin kansalle.
Taleban on tehnyt julkisia sitoumuksia, jotka on lähetetty televisiosta ja radiosta ympäri Afganistania ja jotka koskevat turvallista kulkua kaikille, jotka haluavat lähteä, myös niille, jotka työskentelivät amerikkalaisten kanssa. Emme luota heihin vain heidän sanansa perusteella, vaan heidän tekojensa perusteella, ja meillä on vaikutusvaltaa varmistaaksemme, että sitoumukset täytetään.
haluan tehdä selväksi: elokuun 31. päivän jättäminen ei johdu mielivaltaisesta määräajasta, vaan sen tarkoituksena oli pelastaa amerikkalaisia ihmishenkiä.
edeltäjäni, entinen presidentti, allekirjoitti Talebanin kanssa sopimuksen Yhdysvaltain joukkojen poistamisesta 1.toukokuuta mennessä, vain kuukausia virkaanastumiseni jälkeen. Siinä ei vaadittu, että Taleban tekisi yhteistyötä Afganistanin hallituksen kanssa, mutta se valtuutti 5 000 vangin vapauttamisen viime vuonna, mukaan lukien jotkut Talebanin johtavista sotapäälliköistä, niiden joukossa, jotka juuri ottivat Afganistanin hallintaansa.
ja kun astuin virkaan, Taleban oli vahvimmassa sotilaallisessa asemassaan sitten vuoden 2001 ja hallitsi tai haastoi lähes puolta maasta.
edellisen hallinnon sopimuksessa sanottiin, että jos pysyisimme toukokuun 1.määräajassa, jonka he olivat allekirjoittaneet lähtöön mennessä, talebanit eivät hyökkäisi mihinkään Amerikkalaisjoukkoihin, mutta jos jäisimme, kaikki vedot peruuntuisivat.
meille jäi siis yksinkertainen päätös: joko noudatamme edellisen hallinnon tekemää sitoumusta ja lähdemme Afganistanista tai sanomme, ettemme lähde ja sitoudumme jälleen kymmeniätuhansia sotilaita takaisin sotaan.
se oli valinta — todellinen valinta — lähtemisen tai eskaloitumisen välillä.
en aikonut pidentää tätä ikuista sotaa, enkä jatkanut ikuista poistumista. Päätös lopettaa sotilaslentotoiminta Kabulin lentokentällä perustui siviili — ja sotilasneuvonantajieni-ulkoministerin, puolustusministerin, Esikuntapäälliköiden puheenjohtajan ja kaikkien huoltopäälliköiden sekä kentällä olevien komentajien yksimieliseen suositukseen.
heidän suosituksensa oli, että turvallisin tapa turvata jäljellä olevien amerikkalaisten ja muiden pääsy pois maasta ei olisi jatkaa 6 000 sotilaan voimin harmin tiellä Kabulissa, vaan saada heidät pois ei-sotilaallisin keinoin.
niiden 17 päivän aikana, jotka toimimme Kabulissa Talebanin kaapattua vallan, ryhdyimme ympärivuorokautiseen yritykseen tarjotaksemme jokaiselle amerikkalaiselle mahdollisuuden poistua. Ulkoministeriömme työskenteli 24/7 yhteydenpidossa ja puhumisessa sekä joissain tapauksissa saattamassa amerikkalaisia lentokentälle.
jälleen yli 5 500 amerikkalaista lennätettiin ulos. Ja niille, jotka jäävät, teemme järjestelyjä, jotta he pääsevät pois, jos he niin haluavat.
Me ja kumppanimme olemme lennättäneet afganistanilaisia 100 000. Yksikään maa historiassa ei ole tehnyt enemmän ilmalennon eteen kuin me olemme tehneet. Jatkamme työtä auttaaksemme yhä useampia riskiryhmään kuuluvia ihmisiä poistumaan maasta. Emme ole vielä valmiita.
kehotan kaikkia amerikkalaisia yhtymään kiitolliseen rukoukseen joukkojemme ja diplomaattiemme ja tiedusteluvirkailijoidemme puolesta, jotka suorittivat tämän armotehtävän Kabulissa ja valtavalla riskillä niin vertaansa vailla olevin tuloksin: airma – ilmakuljetus, joka evakuoi kymmeniätuhansia vapaaehtoisten ja veteraanien verkostoon, joka auttoi tunnistamaan evakuointia tarvitsevat, ohjaamaan heidät lentokentälle ja antoi heille tukea matkan varrella.
tarvitsemme heidän apuaan jatkossakin. Tarvitsemme apuasi. Odotan innolla tapaamistasi.
ja kaikille, jotka nyt tarjoavat tai tulevat tarjoutumaan toivottamaan Afgaaniliittolaiset tervetulleiksi koteihinsa ympäri maailmaa, myös Amerikassa: kiitämme teitä.
otan vastuun päätöksestä. Nyt jotkut sanovat, että meidän olisi pitänyt aloittaa massaevakuoinnit aikaisemmin ja ” Eikö tämä olisi voitu tehdä-olisi tehty järjestyneemmin?”Olen kunnioittavasti eri mieltä.
kuvitelkaa, jos olisimme aloittaneet evakuoinnit kesä-heinäkuussa, tuoneet paikalle tuhansia amerikkalaisjoukkoja ja evakuoineet yli 120 000 ihmistä keskellä sisällissotaa. Olisi silti ollut kiire lentokentälle, hallituksen luottamuksen ja kontrollin romahtaminen, ja se olisi silti ollut hyvin vaikea ja vaarallinen tehtävä.
asian ydin on: ei ole evakointia- — evakuointia sodan lopusta, jota voi juosta ilman kohtaamiamme mutkia, haasteita ja uhkia. Kukaan.
on niitä, joiden mielestä meidän olisi pitänyt jäädä loputtomiin vuosiksi kerrallaan. He kysyvät: ”miksi emme vain jatka samaan malliin? Miksi meidän piti muuttaa mitään?”
fakta on: kaikki oli muuttunut. Edeltäjäni oli tehnyt sopimuksen Talibanin kanssa. Kun tulin virkaan, edessä oli takaraja-1. toukokuuta. Talibanien hyökkäys oli tulossa.
edessämme oli toinen kahdesta vaihtoehdosta: noudatamme edellisen hallituksen sopimusta ja laajennamme sitä niin, että ihmisillä on — tai että heillä on enemmän aikaa päästä pois; tai lähetämme tuhansia sotilaita lisää ja kiihdytämme sotaa.
kolmatta vuosikymmentä Afganistanin sotaa pyytäville kysyn: mikä on elintärkeä kansallinen etu? Mielestäni meillä on vain yksi: varmistaa, ettei Afganistania voida enää koskaan käyttää hyökkäykseen kotimaatamme vastaan.
Muistatko, miksi ylipäätään menimme Afganistaniin? Koska Osama bin Laden ja Al-Qaida hyökkäsivät 11.syyskuuta 2001 Afganistanissa.
toimitimme oikeutta bin Ladenille 2. toukokuuta 2011-yli vuosikymmen sitten. Al-Qaida tuhottiin.
ehdotan kunnioittavasti, että kysyisitte itseltänne seuraavaa: Jos meitä vastaan olisi hyökätty 11. syyskuuta 2001 Jemenistä Afganistanin sijasta, olisimmeko koskaan ryhtyneet sotaan Afganistanissa — vaikka Taleban hallitsi Afganistania vuonna 2001? Uskon, että rehellinen vastaus on ” ei.”Koska meillä ei ollut mitään tärkeää kansallista intressiä Afganistanissa-kuin estää hyökkäys Amerikan kotimaahan ja heidän ystäviinsä.” Ja se on totta tänään.
onnistuimme siinä, mihin ryhdyimme Afganistanissa yli kymmenen vuotta sitten. Sitten jäimme vielä kymmeneksi vuodeksi. Oli aika lopettaa tämä sota.
tämä on uusi maailma. Terroriuhka on levinnyt kaikkialle, Afganistanin ulkopuolelle. Meitä uhkaa al-Shabaab Somaliassa, al-Qaidan tytäryhtiöt Syyriassa ja Arabian niemimaalla; ISIS yrittää luoda kalifaatin Syyriaan ja Irakiin ja perustaa tytäryhtiöitä eri puolille Afrikkaa ja Aasiaa.
presidentin perusvelvollisuus on mielestäni puolustaa ja suojella Amerikkaa — ei vuoden 2001 uhkia vaan vuoden 2021 ja huomisen uhkia vastaan.
tämä on Afganistania koskevien päätösteni pääperiaate. En yksinkertaisesti usko, että Amerikan turvallisuutta parannetaan jatkamalla tuhansien amerikkalaisten joukkojen lähettämistä ja käyttämällä miljardeja dollareita vuodessa Afganistaniin.
mutta tiedän myös, että terrorismin uhka jatkuu turmiollisena ja pahana. Mutta se on muuttunut, laajentunut muihin maihin. Meidänkin strategiamme on muututtava.
jatkamme terrorismin torjuntaa Afganistanissa ja muissa maissa. Meidän ei vain tarvitse käydä maasotaa tehdäksemme sen. Meillä on niin sanottuja over — the-horizon-kykyjä, eli voimme iskeä terroristeihin ja kohteisiin ilman amerikkalaisia saappaita maassa-tai tarpeen vaatiessa hyvin harvakseltaan.
olemme osoittaneet sen kapasiteetin juuri viimeisen viikon aikana. Iskimme ISIS-K: hon etänä päiviä sen jälkeen, kun he murhasivat 13 palvelijaamme ja kymmeniä viattomia afgaaneja.
ja ISIS-K: Emme ole vielä valmiita kanssasi.
ylipäällikkönä uskon vakaasti, että paras tie turvallisuutemme ja turvallisuutemme turvaamiseksi on kova, anteeksiantamaton, kohdennettu, tarkka strategia, joka menee terrorismin jälkeen sinne, missä se on nyt, ei sinne, missä se oli kaksi vuosikymmentä sitten. Se on kansallisen etumme mukaista.
ja tässä on kriittinen asia ymmärtää: maailma muuttuu. Meillä on kova kilpailu Kiinan kanssa. Käsittelemme haasteita monella rintamalla Venäjän kanssa. Vastassamme on kyberhyökkäyksiä ja ydinaseiden leviämistä.
meidän on vahvistettava Amerikan kilpailukykyä vastataksemme näihin uusiin haasteisiin 2000-luvun kilpailussa. Ja voimme tehdä molempia: torjua terrorismia ja ottaa vastaan uusia uhkia, jotka ovat täällä nyt ja tulevat olemaan täällä tulevaisuudessakin.
eikä ole mitään, mitä Kiina tai Venäjä haluaisi mieluummin, haluaisi tässä kilpailussa enemmän kuin Yhdysvallat jämähtää vielä vuosikymmenen Afganistanissa.
kun käännämme sivua ulkopolitiikasta, joka on ohjannut kansakuntaamme viimeiset kaksi vuosikymmentä, meidän on opittava virheistämme.
minulle on kaksi tärkeintä. Ensin meidän täytyy asettaa tehtäviä, joilla on selkeät, saavutettavissa olevat tavoitteet — ei sellaisia, joita emme koskaan saavuta. Toiseksi meidän on keskityttävä selkeästi Amerikan Yhdysvaltojen tärkeimpiin kansallisiin turvallisuusetuihin.
tämä Afganistania koskeva päätös ei koske vain Afganistania. Kyse on suurten sotilasoperaatioiden aikakauden päättämisestä muiden maiden uudistamiseksi.
näimme terrorisminvastaisen operaation Afganistanissa-terroristien saamiseksi ja iskujen pysäyttämiseksi-Morphin vastavallankumoukseksi, kansakunnan rakentamiseksi-yrittäen luoda demokraattisen, yhtenäisen ja yhtenäisen Afganistanin – mitä ei ole koskaan tehty afgaanien historian monien vuosisatojen aikana.
siirtyminen tuosta ajattelutavasta ja tuollaiset laajamittaiset joukkojen sijoitukset tekevät meistä vahvempia, tehokkaampia ja turvallisempia kotona.
ja jokaiselle, joka saa väärän käsityksen, sanon sen selvästi. Niille, jotka haluavat Amerikalle pahaa, niille, jotka harjoittavat terrorismia meitä ja liittolaisiamme vastaan, tietäkää tämä: Yhdysvallat ei koskaan lepää. Emme anna anteeksi. Emme unohda. Me jahtaamme sinua maailman ääriin asti, ja me … sinä maksat lopullisen hinnan.
haluan tehdä selväksi, että jatkamme Afganistanin kansan tukemista diplomatian, kansainvälisen vaikuttamisen ja humanitaarisen avun avulla. Jatkamme alueellista diplomatiaa ja sitoutumista väkivallan ja epävakauden estämiseksi. Puhumme edelleen afgaanien, erityisesti naisten ja tyttöjen, perusoikeuksien puolesta, kuten puhumme naisten ja tyttöjen puolesta kaikkialla maailmassa. Olen tehnyt selväksi, että ihmisoikeuksista tulee ulkopolitiikkamme keskipiste.
mutta siihen ei päästä loputtomilla sotilaallisilla komennuksilla, vaan diplomatialla, taloudellisilla välineillä ja kokoamalla muu maailma tueksi.
hyvät amerikkalaiset, Afganistanin sota on nyt ohi. Olen neljäs presidentti, joka on joutunut pohtimaan, lopetetaanko sota ja milloin. Kun pyrin presidentiksi, lupasin Amerikan kansalle, että lopetan tämän sodan. Tänään olen kunnioittanut sitä sitoumusta. Oli jälleen aika olla rehellinen Amerikan kansalle. Meillä ei ollut enää selvää tarkoitusta avoimella operaatiolla Afganistanissa.
20 vuotta kestäneen Afganistanin sodan jälkeen kieltäydyin lähettämästä toisen sukupolven Amerikan poikia ja tyttäriä sotaan, jonka olisi pitänyt päättyä jo kauan sitten.
kun Afganistanissa on käytetty yli 2 biljoonaa dollaria — kustannukset, jotka Brownin yliopiston tutkijat arvioivat olevan yli 300 miljoonaa dollaria päivässä 20 vuoden ajan Afganistanissa — kahden vuosikymmenen ajan — Kyllä, amerikkalaisten pitäisi kuulla tämä: 300 miljoonaa dollaria päivässä kahden vuosikymmenen ajan.
jos otetaan Luku 1 biljoona dollaria, kuten monet sanovat, se on silti 150 miljoonaa dollaria päivässä kahden vuosikymmenen ajan. Ja mitä me olemme sen seurauksena menettäneet mahdollisuuksiemme suhteen? Kieltäydyin jatkamasta sotaa, joka ei enää palvellut kansamme elintärkeitä kansallisia etuja.
ja ennen kaikkea sen jälkeen, kun 800 000 amerikkalaista oli palvellut Afganistanissa — olen matkustanut koko maassa — urheaa ja kunniallista palvelusta; kun 20 744 amerikkalaista sotilasta ja naista oli loukkaantunut, ja kun 2 461 amerikkalaista kuoli, mukaan lukien 13 ihmishenkeä juuri tällä viikolla, kieltäydyin aloittamasta toista vuosikymmentä sodankäyntiä Afganistanissa.
olemme olleet kansakunta liian kauan sodassa. Jos täytät tänään 20 vuotta, et ole koskaan tuntenut rauhallista Amerikkaa.
joten kun kuulen, että olisimme voineet, meidän olisi pitänyt jatkaa niin sanottua heikkotasoista työtä Afganistanissa, pienellä riskillä palvelustovereillemme, alhaisin kustannuksin, en usko, että tarpeeksi ihmiset ymmärtävät, kuinka paljon olemme pyytäneet 1 prosentilta tästä maasta, joka pukee univormun ylleen, jotka ovat valmiita laittamaan henkensä alttiiksi kansakuntamme puolustamiseksi.
ehkä se johtuu siitä, että edesmennyt poikani Beau palveli Irakissa kokonaisen vuoden, sitä ennen. Ehkä se johtuu siitä, mitä olen nähnyt vuosien varrella senaattorina, varapresidenttinä ja presidenttinä matkustamassa näissä maissa.
monet veteraanimme ja heidän perheensä ovat käyneet läpi helvetin-käyttöönotto käyttöönoton jälkeen, kuukausia ja vuosia poissa perheistään; unohtuneet syntymäpäivät, vuosipäivät; tyhjät tuolit lomilla; taloudelliset kamppailut; avioerot; raajojen menetys; traumaattinen aivovamma; posttraumaattinen stressi.
näemme sen kamppailuissa, joita monilla on kotiin tullessaan. Se näkyy heidän perheidensä ja hoitajiensa rasitteena. Se näkyy heidän perheidensä rasituksissa, kun he eivät ole paikalla. Näemme sen surussa, jota heidän eloonjääneensä kantavat. Sodan kustannuksia he kantavat mukanaan koko elämänsä.
kaikkein traagisinta on se järkyttävä ja tyrmäävä tilastotieto, jonka pitäisi pysähdyttää kaikki, joiden mielestä sota voi joskus olla ala-arvoista, vähäriskistä tai edullista: keskimäärin 18 veteraania, jotka kuolevat itsemurhaan joka ikinen päivä Amerikassa-ei kaukaisessa paikassa, vaan juuri täällä Amerikassa.
missään sodassa ei ole mitään heikkotasoista, vähäriskistä tai edullista. On aika lopettaa Afganistanin sota.
päättäessämme 20 vuoden sodan ja riidan, tuskan ja uhrauksen, on aika katsoa tulevaisuuteen, ei menneisyyteen — tulevaisuuteen, joka on turvallisempi, tulevaisuuteen, joka kunnioittaa niitä, jotka palvelivat, ja kaikkia niitä, jotka antoivat sen, mitä presidentti Lincoln kutsui ”viimeiseksi täydeksi antaumuksekseen.”
annan teille sanani: koko sydämestäni uskon, että tämä on oikea päätös, viisas päätös ja paras päätös Amerikalle.
Kiitos. Kiitos. Jumala siunatkoon teitä kaikkia. Jumala suojelkoon joukkojamme.
3: 54 P. M. EDT