olemme kaikki nähneet kuvia jääkarhuista ajelehtimassa meren jäälle. Niitä käytetään liian usein nopeasti muuttuvan ilmaston ikonisina julisteeläiminä. Silti aina silloin tällöin mediassa nousee esiin väitteitä, joiden mukaan jääkarhujen ahdinko ei ehkä sittenkään olisi niin vakava.

Carbon Brief on kaivellut kirjallisuutta ja puhunut jääkarhuasiantuntijoiden kanssa. Vaikka kaukaisista jääkarhupopulaatioista tiedetään vain vähän, on selvää, ettei tällaiselle optimismille ole tieteellistä pohjaa. Lämpötilojen noustessa jääkarhuilla on edessään synkkä tulevaisuus, sanovat tutkijat.

suurin yksittäinen uhka

jääkarhujen ensisijainen elinympäristö on merijää. Sitä käytetään hylkeiden metsästysalustana. Oheisessa kartassa on esitetty 19 jääkarhujen asuinaluetta, jotka ulottuvat Kanadan, Grönlannin/Tanskan, Norjan, Venäjän ja Yhdysvaltojen arktisille alueille.

kaikki jääkarhujen 19 alapopulaatiota ovat kokeneet jonkinasteista jään katoamista. Kaiken kaikkiaan merijään katoaminen on uusimman ja tähän mennessä kattavimman katsauksen mukaan suurin yksittäinen uhka jääkarhujen määrälle. Siinä todettiin:

” arktisen merijään katoaminen ilmastonmuutoksen vuoksi on suurin uhka jääkarhuille koko niiden levinneisyysalueella… havaintomme tukevat mahdollisuutta jääkarhujen määrän suureen vähenemiseen.”

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN julkaisee muutaman vuoden välein ”punaisen listan” eli katsauksen uhanalaisten eläin – ja kasvilajien suojelutilanteesta. Tuoreimmassa, vuonna 2015 julkaistussa iteraatiossa jääkarhut luokitellaan ”haavoittuvaisiksi”, eli niillä on suuri riski kuolla sukupuuttoon luonnossa.

ilmastonmuutos ja jääkarhut

lämpötilat arktisilla alueilla nousevat vähintään kaksi kertaa nopeammin kuin koko maailmassa keskimäärin ja merijääpeite pienenee lähes neljä prosenttia vuosikymmenessä.

merijään katoaminen vaikuttaa jääkarhujen kykyyn löytää ravintoa, tutkimukset osoittavat. Jääkarhut syövät jään reunalla eläviä rengastettuja hylkeitä, jotka saavat loppukeväästä ja alkukesästä kaksi kolmasosaa koko vuoden tarvitsemastaan energiasta. Kun jää vetäytyy aikaisemmin keväällä ja muodostuu myöhemmin talvella, karhuilla on vähemmän aikaa metsästää saalista ja ne joutuvat olemaan pidempään ilman ruokaa.

tutkijat ovat havainneet, että tämä voi johtaa aikuisten naaraiden kehon kunnon heikkenemiseen ja keskipainon laskuun. Vähemmän pentuja selviää ja niitä, jotka selviävät, on pienempiä, tutkimus osoittaa.

vaikka jääkarhut ovat osoittaneet jonkinlaista kykyä sopeutua ympäristönsä muutoksiin-esimerkiksi etsimällä ruokaa maalta-tutkijat project jääkarhut tulevat lisääntymään ravinnosta-stressaantuneiksi merijään vähetessä ja populaatioiden pienentyessä.

Albertan yliopiston jääkarhujen ekologian ja suojelun asiantuntija Andrew Derocher kertoo Carbon Briefille:

”ilman merijää ei ole merijään ekosysteemiä, ja tämän ekosysteemin menettäminen sisältää jääkarhujen häviämisen”.

ilmastonmuutoksella on muitakin vaikutuksia jääkarhuihin. Lämpeneminen on yhdistetty saastumisen ja taudeille altistumisen lisääntymiseen. Epätavallisen lämmin sää talvella voi romahduttaa pesät, joita naaraat rakentavat syntyäkseen ja suojelevat poikasiaan.

monimutkaistavat tekijät

muuttuvien merijääolosuhteiden seuraukset ovat erilaiset arktisen alueen eri alueilla, eivätkä kaikki jääkarhupopulaatiot reagoi samalla tavalla. Suoria laskelmia jääkarhujen määrästä on vaikea saada myös arktisen alueen syrjäisemmissä osissa, minkä vuoksi tutkijat tietävät joistakin jääkarhupopulaatioista paljon enemmän kuin toisista.

eteläisellä Beaufortinmerellä ja läntisellä Hudsoninlahdella merijään häviämisellä on suora yhteys aiempaan tai nykyiseen jääkarhukannan vähenemiseen. Mutta toisaalla muut tekijät, kuten metsästys, merenkulku, öljy-ja kaasutoiminta, Matkailu, saaliin saatavuus ja onnistunut suojelu, vaikuttavat enemmän tai vähemmän.

kaikki tämä antaa melko monimutkaisen kuvan, sanoo IUCN: n lajien Selviytymiskomission koordinaattori Dena Cator. Hän kertoo Carbon Brief:

” laajemmin, on olemassa useita tekijöitä – mukaan lukien, mutta ei rajoittuen, meren-jään muutos – jotka vaikuttavat alapopulaatiosuuntauksiin.”

käytettävissä olevien tietojen perusteella IUCN: n viimeisimmän arvion mukaan kolme jääkarhupopulaatiota ovat tällä hetkellä vähenemässä: baffininlahden, Kanen altaan ja eteläisen Beaufortinmeren populaatiot.

kuutta jääkarhujen alapopulaatiota pidettiin tällä hetkellä vakaina, perustuen vuoteen 2015 keskittyneeseen 12 vuoden ajanjaksoon: davisinsalmen, Foxen altaan, Boothianlahden, Pohjois-Beaufortinmeren, eteläisen Hudsoninlahden ja läntisen Hudsoninlahden alueita.

laskettuaan 1990-luvun ja 2000-luvun alun aikana jääkarhujen määrän läntisessä Hudsoninlahdessa, joka on luultavasti tutkituin alapopulaatio, arvellaan nyt olevan vakaa, joskin huomattavasti pienempi kuin 25 vuotta sitten. M ’ Clintockin kanavan jääkarhut näyttävät olevan nousussa, joskin huomattavasti pienemmistä määristä kuin 1970-luvulla.

tutkijoilla ei ole riittävästi tietoa jäljellä olevista yhdeksästä populaatiosta, jotta voitaisiin sanoa, ovatko jääkarhujen määrät nousseet vai laskeneet (arktinen allas, Barentsinmeri, Itä-Grönlanti, Karanmeri, Lancaster Sound, Laptevinmeri, Norwegian Bay, varakreivi Melville Sound ja Tšuktšinmeri).

tuore tutkimus tšuktšienmeren jääkarhuista osoitti kuitenkin, että ne eivät muuta elinympäristönsä valintaa, vaikka merijää on vähentynyt, mikä johtaa 75%: n häviämiseen käytettävissä olevista elinympäristöistä. Vaikka tällä hetkellä ne on listattu ”puutteellisiksi tiedoiksi”, merijään ja elinympäristöjen häviämisellä on todennäköisesti vaikutuksia populaation kokoon, kirjoittajat sanovat.

rengastettu hylje, jääkarhujen saalis, tökäten päänsä merijään läpi. Creative Commons.

ennustettu väheneminen

kaiken kaikkiaan IUCN arvioi jääkarhujen kokonaismääräksi 26 000, vain 5 prosentin todennäköisyydellä se on alle 22 000 tai yli 31 000. Mutta koska useita jääkarhujen alapopulaatioita on edelleen kateissa ja niiden lukumäärästä on suurta epävarmuutta, tutkijat ovat varovaisia yrittämään määrittää maailmanlaajuisen jääkarhupopulaation absoluuttista kokoa.

sen sijaan jääkarhututkijat käyttävät parasta saatavilla olevaa tietoa seuratakseen eri alaryhmien suhteellisia muutoksia ajan kuluessa. Sen perusteella he voivat arvioida koko väestössä tapahtuvia todennäköisiä muutoksia. Cator selittää:

” esimerkiksi, jos alapopulaatiot A muodostavat noin 25% ja B 3% maailman populaation koosta, alapopulaation a pienenemisellä on suurempi vaikutus maailman populaation kokoon kuin alapopulaation B pienenemisellä.”

tutkijoiden paras arvio on, että on 70% mahdollisuus, että maailman jääkarhupopulaatio pienenee yli kolmanneksella seuraavan kolmen sukupolven aikana.

IUCN: n kriteerien mukaan tämä luokittelee jääkarhut ”haavoittuvaisiksi”, mikä kuvastaa mahdollisuutta, että maapallon populaatio pienenee merkittävästi ilmastonmuutoksen ja merijään häviämisen jatkuessa. Professori Charlotte Lindqvist, jääkarhujen ja ilmastonmuutoksen asiantuntija Buffalon yliopistossa, kertoo Carbon Brief:

” osoittaa merijään vähentyneen merkittävästi koko jääkarhujen levinneisyysalueella viimeisten 35 vuoden aikana, ja jos tämä suuntaus jatkuu…tulevaisuus näyttää kohtalokkaalta jääkarhujen lajeille.”

plussan puolella tutkijat pitävät pienenä (7%) riskiä jääkarhujen määrän vähenemisestä yli puoleen seuraavan 35 vuoden aikana, kun taas 80%: n romahduksen riski on mitätön. Tämä pitää jääkarhut kavahtamassa IUCN: n vakavampaa ”uhanalaisuusluokkaa”.

mitä pitää tapahtua, jotta jääkarhut siirtäisivät kategorian toiseen suuntaan, ”haavoittuvasta” lievempään ”lähellä uhanalaista”? Cator on selkeä tässä asiassa:

” tärkein yksittäinen tekijä jääkarhujen pitkän aikavälin selviytymisen parantamiseksi on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja arktisen merijään vakauttaminen.”

IUCN: n arviossa ei tarkastella jääkarhujen sukupuuttoriskiä yli 35 vuoden aikajänteellä-tai kolmen jääkarhusukupolven aikana. Mutta ilman toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi on todennäköistä, että monet napaseudun alapopulaatiot ylittävät ”kippauspisteet” seuraavan vuosisadan aikana, jos merijään häviäminen jatkuu ennustetun mukaisesti, Cator sanoo.

viimeisimmät lukemat

on syytä huomata, että vuosina 2011-2014 Kanadan ja Grönlannin yhteiskomission tieteellinen työryhmä suoritti baffininlahden ja Kanen altaan uuden kattavan jääkarhujen lukumäärän laskennan (pdf). Havainnot julkaistiin heinäkuussa 2016, kun IUCN: n viimeinen punaisen listan arviointi oli lopetettu elokuussa 2015.
jotkut väittävät, että uusi tutkimus tarkoittaa sitä, että tutkijoiden pitäisi tarkistaa maapallon populaatioarviota ylöspäin, koska jääkarhuja on ”Baffininlahdella ja Kanen altaassa selvästi enemmän kuin aiemmin on luultu”. Mutta havainnot ovat paljon vivahteikkaampia, raportissa mukana ollut tutkija kertoo Carbon Briefille.

Baffininlahden osalta raportti kertoo, kuinka tutkijat eivät pysty tekemään varmaa johtopäätöstä siitä, ovatko jääkarhujen määrät muuttuneet, koska niiden laskutavassa on eroja nyt aiempaan verrattuna.

Kanen altaassa menneet ja nykyiset luvut ovat vertailukelpoisempia. Tuoreimmassa tutkimuksessa karhuja havaittiin enemmän kuin edellisen kerran 1990-luvulla, mikä sai tekijät päättelemään, että alapopulaatio on todennäköisesti ”vakaa tai lisääntyvä”.

on kuitenkin syytä huomata, että määrät ovat hyvin pieniä. Tutkijat havaitsivat tuoreessa tutkimuksessa 357 karhua, kun viime kerralla niitä oli 224 – ero 130. Tutkijoiden mukaan näennäisen nousun syynä voisi olla metsästyksen väheneminen, mutta he eivät sulje pois eri näytteenottotekniikoiden vaikutusta.

sekä uusi Baffininlahden että Kanen altaan laskenta edustavat tähänastisia parhaita arvioita populaatioista ja ovat arvokkaita tulevia arvioita varten, sanoo Washingtonin yliopiston jääkarhuasiantuntija Eric Regehr, joka auttoi uuden raportin laatimisessa. Hän kertoo Carbon Brief:

” minun mielestäni tämän uuden tiedon pitäisi edistää arvioita maapallon väestön runsaudesta, kun tällaisia arvioita päivitetään.”

mutta olisi ennenaikaista olettaa löydösten olevan hyviä uutisia koko lajin pitkän aikavälin tulevaisuudelle, Regehr lisää:

” Baffininlahden ja Kanen altaan tutkimukset voivat parantaa ymmärrystämme siitä, miten jääkarhut reagoivat ilmastonmuutokseen. Ne eivät kuitenkaan missään nimessä johda siihen johtopäätökseen, että ”jääkarhut ovat kunnossa suhteessa ilmastonmuutokseen”.”

tämä johtuu siitä, että merijään kutistuminen tarkoittaa sitä, että jääkarhut menettävät elintärkeitä elinalueita. Baffininlahdella raportissa todetaan, että”on kohtuullista ennustaa uusia muutoksia tässä alaväestössä, mukaan lukien viime kädessä runsastuminen”. Samoin jos merijään häviäminen jatkuu Kanen valuma-alueella, tutkimus ennustaa jääkarhujen määrän viimeaikaisen kasvun ”vähenevän ja korvautuvan kielteisillä vaikutuksilla”.

IUCN: n viimeisen punaisen listan arvion mukaan vasta vuosi sitten, seuraavaa ei ole tulossa vielä muutamaan vuoteen. Se, näkeekö jääkarhujen tilan muuttuneen, riippuu paitsi Baffininlahden ja Kanen altaan uusista määristä, myös siitä, miten tulevia populaatioita projisoidaan kaikilla arktisen alueen alueilla, millä aikataululla ja mitä muita uusia tutkimuksia siihen mennessä saadaan päätökseen, Regehr sanoo.

vähenemässä oleva laji

yhteenvetona voidaan todeta, että on olemassa jääkarhupopulaatioita, joista tutkijat tietävät vielä hyvin vähän, ja jääkarhujen kokonaismäärä maailmassa on edelleen epävarma. Mutta niiden populaatioiden kehitys, joista on tietoa, viittaa siihen, että laji on taantumassa, verrattuna parin kolmen vuosikymmenen takaiseen. Ja koska lämpenemisen vaikutukset jääkarhujen elinalueeseen ja ruokintaan ovat hyvin ymmärrettyjä, tutkijat ovat selvillä siitä, että jääkarhut ovat perinpohjaisesti uhattuna niiden selviytymiselle tulevina vuosikymmeninä.

kasvavan huolen vuoksi Yhdysvallat, Kanada, Norja, Grönlanti ja Venäjä allekirjoittivat syyskuussa 2015 Circumpolar Action Plan (CAP) – toimintasuunnitelman, jonka tarkoituksena on vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä jääkarhujen suojelun alalla. Seuraava tapaaminen on määrä järjestää vuonna 2017 Yhdysvalloissa.

——-

huomautus: tätä artikkelia päivitettiin 22.maaliskuuta 2017 sisällyttämään keskusteluun Baffin Bayn ja Kanen altaan viimeaikaisista jääkarhulaskennoista, jotka on julkaistu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) viimeisimmän arvioinnin jälkeen.

huomautus: tätä artikkelia päivitettiin 23.12.2016 sisältäen viimeisimmän IUCN: n punaisen listan ja tutkijoiden lisäkommentin. Tutkimus jääkarhujen suojelutilanteesta, jonka tiedot olivat IUCN: n arvion perustana, julkaistiin Royal Society Biology Letters-lehdessä joulukuussa 2016.

Huom.: Tämä artikkeli on päivitetty 4.3.2015 sisällyttämällä siihen IUCD/PBSG: n tuorein jääkarhujen alapopulaatiokartta ja lisäselvitys.

pääkuva: jääkarhu pentuineen.