kysymys: tiesikö Jeesus aina olevansa Jumala, vai kasvaiko tuo ymmärrys hänessä vähitellen?

— Barbara Allison, sähköpostitse

vastaus: teologit yleensä erottavat erilaisia tietoja Herrassa Jeesuksessa. Jumalana hänellä on jumalallinen tieto, joka on täysin kattava; hän tietää kaiken ja kaikki mahdolliset asiat. Herralla Jeesuksella on ihmisenä myös ihmisäly. Se, miten tämä ihmisäly vaikuttaa hänen jumalalliseen tietoonsa, on arvoituksellista ja jonkin verran keskustelua herättävää.

on laajimmin katsottu, että inhimillisen tietonsa perusteella Kristuksella oli autuas näky hedelmöitymisensä ensimmäisestä hetkestä lähtien. Tästä hänellä oli myös valettua tietoa, jossa hän saattoi inhimillisesti tuntea toisten ajatuksia, tapahtumia ja asioita, joita muut eivät yleensä voineet saavuttaa. Hänellä oli inhimillisessä tietämyksessään myös jotakin niin sanottua kokeellista (tai hankittua) tietoa. On eri asia tuntea appelsiinin olemus, – mutta sen maun maistaminen ihmisluontonsa kautta on inhimillistä. Tässä mielessä, Raamattu sanoo, että Jeesus kasvoi ikä ja armo ja viisaus (vrt. Lk 2:52).

kysymykseen siitä, tiesikö Jeesus aina olevansa Jumala, vastaus on kyllä, ei vain jumalallisessa tiedossaan vaan myös inhimillisessä tiedossaan. Jotkut teologit ovat väitelleet siitä, miten Jeesus tarkalleen tiesi tämän ja koki sen ja miten tämä tieto on saattanut kasvaa hänen varttuessaan mieheksi.

tulee mielenkiintoinen hetki, Kun Jeesus sanoo, ettei tiedä lopullisen tuomion päivää tai hetkeä. Katekismus sanoo tästä: ”liittymällä ruumiillistuneen sanan persoonassa olevaan jumalalliseen viisauteen Kristus nautti inhimillisessä tuntemuksessaan niiden ikuisten suunnitelmien ymmärtämisen täyteydestä, joita hän oli tullut paljastamaan. Mitä hän myönsi ei tiedä tällä alalla, hän muualla julisti itseään ei lähetetty paljastaa ” (CCC 474).

näin ollen ihmisen tieto Kristuksesta, vaikkei se olekaan rajatonta, on paljon voimakkaampaa ja kattavampaa kuin kenenkään muun ihmisen. Kristus tiesi varmasti olevansa Jumala ja olevansa alituisesti isänsä yhteydessä.

ovatko ajatukset syntisiä?

kysymys: ripittäydynkö tunnustamaan ajatuksiani ja tekojani vai vain tekojani.

— Billy, sähköpostitse

vastaus: meidän pitäisi erottaa ajatukset, jotka vain tulevat mieleemme, ja ajatukset, joiden parissa asumme ja hyväksymme. Meillä kaikilla on kokemus, jossa tyhmä, epäystävällinen tai epäpyhä ajatus vain putkahtaa mieleemme. Sillä hetkellä se ei ole syntinen; se on vain kiusaus, joka saattaa tulla maailmasta, lihasta tai Perkeleestä. Usein voimme vain hylätä sen, tai jos se viipyy, vastustaa sitä. Mutta jos jossain vaiheessa alamme tahallamme hautoa sitä tai aktiivisesti haaveilla siitä, astumme ajatuksen syntien maailmaan, jotka voidaan tai pitäisi tunnustaa. Meillä on myös muunlaisia ajatuksia ja asenteita, jotka ovat syvään juurtuneita ja voivat olla syntisiä. Saatamme esimerkiksi kantaa kaunaa tai herättää kateutta. Itsepintaisesti eri mieltä oleminen kirkon opetuksesta voi myös olla tapa, jolla Sallimme ajatustemme olla syntisiä. Kaikki tällaiset ajatukset voidaan ja pitäisi tunnustaa, varsinkin jos ne ovat vakavia.

rukoileminen ryhmässä

kysymys: meille kerrotaan, että ryhmänä rukoilemisessa on erityinen voima. Mutta Tuhkakeskiviikon lukemissa Jeesus näyttää sanovan, että kun rukoilemme, meidän pitäisi mennä huoneeseemme, sulkea ovi ja rukoilla yksin. Onko siis parempi rukoilla yksin vai toisten kanssa?

– Kurt Weber, sähköpostitse

vastaus: Jeesus ei tarkoita ryhmärukousten poissulkemista. Mitä hän nuhtelee on kirjoitettu aikaisemmin jae,” kun rukoilet, älä ole kuin ulkokullatut, jotka rakastavat seistä ja rukoilla synagogissa ja kadunkulmissa, jotta muut voivat nähdä ne ” (Mt 6:5). Toisin sanoen vältettävissä oleva synti on ihmisten ylistyksen etsiminen. Sitten hän jatkaa neuvoen: ”mutta kun rukoilet, mene sisähuoneeseesi, sulje ovi ja rukoile isääsi salassa. Ja teidän Isänne, joka salassa näkee, maksaa teille takaisin” (Matt.6:6). Niinpä Herra opettaa hieman liioittelevalla tavalla, että meidän pitäisi olla halukkaita rukoilemaan, vaikka kukaan muu kuin Jumala ei näkisi meitä. Tavoitteenamme ei ole toisten arvostus, vaan Jumalan rakkaus. Sekä ryhmärukoilua että yksilörukoilua arvostetaan ja hyvä niin.

Msgr. Charles Pope on Pyhän Lohduttajan Pyhän Cyprianin pastori Washingtonissa., ja kirjoittaa Washington D. C.: n arkkihiippakuntaan at blog.adw.org. Lähetä kysymyksiä [email protected].