Oletko koskaan miettinyt, miksi sinun täytyy mennä ripille, tai miksi et voi vain tunnustaa syntejäsi suoraan Jumalalle ilman, että sinun tarvitsee ripittäytyä papille? Seuraavassa on vastauksia joihinkin yleisimpiin katumuksen sakramenttia koskeviin kysymyksiin, jotka on poimittu Franciscuksen kanssa tehdyn tunnustuksen kauneudesta Fr Donncha Ó Haodhan toimesta:

miksi minun täytyy pyytää anteeksiantoa, eikö Jumala voi vain antaa minulle anteeksi?

Herran armo on ehtymätön niille, jotka etsivät anteeksiantoa. Jumala kunnioittaa vapauttamme; meidän täytyy vapaasti pyytää häneltä anteeksi syntimme. ”Jumala, joka loi sinut ilman sinua, ei pelasta sinua ilman sinua”, sanoo Pyhä Augustinus. Jumalallinen armo ja inhimillinen vapaus toimivat yhdessä sielujemme pelastamiseksi. Jumala Isä ”ei vain jätä ovea auki meille, mutta hän odottaa meitä”, sanoo paavi Franciscus. ”Hän odottaa lapsiaan.” Meidän tehtävämme on päättää astua sisään Jumalan armon ovesta.

Miksi tarvitsen ripittäytymistä?

meitä jokaista kutsutaan pyhimyksiksi. Kasteessa saamme Jumalan uuden elämän, pyhyyden elämän, jota kuvataan valkoisessa kastevaatteessa. Langenneen luontomme heikkouden vuoksi olemme kuitenkin taipuvaisia syntiin ja todellakin kaadumme matkallamme kohti taivasta. Tämän vuoksi pyhä isä opettaa, että ”kääntymyksessä ei ole kyse hetkestä tai ajasta vuodesta, se on yritys, joka kestää ihmisen koko eliniän”. Todellakin, ”tämä on elämämme: nousta jälleen jatkuvasti ja jatkaa matkaamme”.

parantaako ripillä käyminen suhdettani Jumalaan?

sovinnon sakramentti on suunnattoman hedelmällinen, sillä se antaa meille mahdollisuuden pyytää anteeksi Jumalaa, joka on antanut meille kaiken ja todistanut rakkautensa ylivertaisella tavalla ristillä. ”Jumala on osoittanut rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä” (Rm 5: 8). Tiedämme, miten tärkeää meille ihmissuhteissa on, että voimme pyytää anteeksi niitä, joita olemme loukanneet tai tehneet väärin millään tavalla. Mitä läheisempi ihminen on meille, vanhemmalle, sisarukselle, rakkaalle ystävälle, sitä syvempi on surumme. Ilmaistaksemme surumme kaikkein rakkaudellisimmalle ystävällemme Jeesukselle Kristukselle ja saadaksemme hänen anteeksiantonsa meillä on ripittäytymisen sakramentti.

mitä minun pitäisi tehdä, jos minun on vaikea mennä ripille?

kun meidän on vaikea mennä ripille, meidän on hyvä pyytää Herralta armoa, jota tarvitsemme lähestyäksemme tätä sakramenttia. Erityisellä tavalla voisimme vedota Mariaan, armon äitiin, johdattamaan meidät poikansa luo, rohkaisemaan meitä, kuten hän teki Kaanassa, tekemään mitä tahansa hän käskee meitä (vrt. Joh. 2:5).

kun menen ripille, Tarvitseeko minun olla todella pahoillani synneistäni?

katolisen kirkon Katekismus selittää selvästi kolme ”katuvan tekoa”, nimittäin katumuksen, syntien tunnustamisen ja tyydytyksen (nn. 1450-1459). Katuvaisen teoista” katumus ” eli synnin aiheuttama suru on ensi sijalla. Tätä katumusta kutsutaan ”täydelliseksi”, jos se johtuu rakkaudesta, jossa Jumalaa rakastetaan yli kaiken, ja” epätäydelliseksi ”(kutsutaan myös” näännytykseksi”), jos se johtuu synnin rumuuden tai ikuisen kadotuksen pelon ja muiden syntistä uhkaavien rangaistusten (pelon katumus) tarkastelusta. Vaikka meidän tulisi pyrkiä rakastamaan Jumalaa yli kaiken muun ja siten saamaan täydellinen katumus, epätäydellinen katumus on myös lahja Jumalalta, ja se saatetaan päätökseen sakramentaalisella synninpäästöllä synnintunnustuksessa. Katumuksen sakramentin lähestyminen on tosiaan jo ilmaus synnin aiheuttamasta surusta. Meidän murheemme synnistä sisältää ”muutoksen tarkoituksen” tai päätöksen olla tekemättä syntiä uudelleen. Tällä on usein hyvin käytännöllisiä seurauksia, kuten ”synnin tilaisuuksien” välttäminen, nimittäin sellaisten paikkojen tai tilanteiden, jotka ovat omiaan johtamaan syntiin.

onko olemassa joitakin syntejä, jotka ovat liian suuria tai jotka tapahtuvat liian usein, jotta Jumala voisi antaa anteeksi?

toisinaan jotkut saattavat ajatella, ettei heidän erityisiä syntejään voida antaa anteeksi, ehkä siksi, että ne vaikuttavat liian vakavilta ja anteeksiantamattomilta, tai ehkä siksi, että
on ollut pitkään poissa synnintunnustuksesta. Kuten paavi Franciscus sanoo:

” ketään ei voi sulkea pois Jumalan armosta… kuinka suurella rakkaudella Jeesus meitä katsoo! Miten suurella rakkaudella hän parantaakaan syntisen sydämemme! Syntimme eivät pelota häntä. Tarkastelkaamme tuhlaajapoikaa, joka, kun hän päätti palata isänsä luo, harkitsee puheen pitämistä, mutta isä ei anna hänen puhua. Hän syleilee häntä (vrt. Lk 15: 17-24). Näin Jeesus on meidän kanssamme. ’Isä, Minulla on niin paljon syntejä…’ – ’mutta hän on iloinen, jos menet: hän syleilee sinua sellaisella rakkaudella! Älä pelkää… älä unohda, että Jumala antaa anteeksi kaiken, ja antaa anteeksi aina. Älkäämme koskaan väsykö pyytämään anteeksiantoa.”

miksi minun pitää mennä ripittäytymään papille? Enkö voi tunnustaa niitä yksityisesti sydämessäni?

”ensimmäinen”, kuten paavi Franciscus selittää, ”syntiemme anteeksiantoa emme voi antaa itsellemme. En voi sanoa: annan syntini anteeksi. Anteeksiantoa pyydetään, pyydetään toiselta, ja tunnustuksessa pyydämme anteeksiantoa Jeesukselta. Anteeksianto ei ole omien ponnistelujemme hedelmä vaan pikemminkin lahja”.

toiseksi, kuten näimme Johanneksen evankeliumin Kahdestakymmenennestä luvusta, ylösnoussut Herra uskoi tehtävän ja vallan antaa syntejä anteeksi seurakuntansa papeille. Kirkko
on paikka, jossa Kristus jatkaa pelastustyötään tässä Ja nyt Pyhän Hengen voiman kautta.

lisäksi synnit, kaikkein kätketyimmätkin, vaikuttavat toisiin, erityisesti veljiimme ja sisariimme uskossa. Rikos Jumalaa vastaan on myös rikos hänen kansaansa kohtaan, ja siksi kirkolta on pyydettävä armahdusta papin, kirkon Pyhän papin, persoonassa. Kuten paavi Franciscus sanoo:”Jumala antaa anteeksi jokaiselle katuvalle syntiselle henkilökohtaisesti, mutta kristitty on sidottu Kristukseen, Ja Kristus on yhdistetty kirkkoon”.

onko papille ripittäytymisestä inhimillistä hyötyä?

papille Ripittäytyminen on psykologisesti ja tunneperäisesti hyödyllistä, jotta voi purkaa taakkaansa. Lisäksi synninpäästön sanat, jotka kuulemme tunnustuksessa, antavat ulkoisen vakuutuksen anteeksiannosta, joka on erittäin tärkeää sisäiselle rauhallemme.

miksi minun täytyy suorittaa katumusharjoitus ripittäytymisen jälkeen?

paavi Franciscus sanoo: ”Jumala ylittää armollaan ja anteeksiantamuksellaan oikeuden. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että oikeudenmukaisuutta pitäisi vähätellä tai tehdä tarpeettomaksi. Päinvastoin.: jokainen, joka tekee virheen, joutuu maksamaan siitä.” Korvauksen maksamisessa ei ole kysymys leppymättömän Jumalan tyydyttämisestä, vaan pikemminkin oikeudenmukaisuuden, Jumalan ja ihmisluontomme rakkauden vaatimuksesta. Paavi sanoikin suurelle pappien kokoukselle:”armo – – ei sulje pois, vaan pikemminkin sisältää oikeudenmukaisen velvollisuuden sovittaa, siinä määrin kuin mahdollista, tehty vääryys”.

mitä hyötyä on käydä ripillä usein?

tämä sakramentti on suunnattoman armon, jatkuvan puhdistautumisen ja lisääntyvän läheisyyden lähde Jumalan kanssa. Me emme ainoastaan anna syntejämme anteeksi, vaan me saamme myös sen hengellisen voiman, jota tarvitsemme jatkaaksemme kristillistä taistelua kasvattamalla hyveitämme.

mitä jos jatkan samojen syntien tekemistä?

meitä saattaa joskus vaivata ajatus, että syntimme ovat aina samat. Benedictus XVI käsitteli tätä huolenaihetta hyvin tehokkaasti katekheesissa tuhansille ensimmäisen Pyhän ehtoollisen lapsille:

” on erittäin hyödyllistä tunnustaa tietyllä säännöllisyydellä. Se on totta: syntimme ovat aina samat, mutta siivoamme kotimme, huoneemme, vähintään kerran viikossa, vaikka lika olisi aina sama; jotta voisimme elää puhtaudessa ja aloittaa alusta. Muuten multaa ei välttämättä näe, mutta sitä kertyy. Jotain samaa voi sanoa sielusta, minulle itsellenikin: jos en koskaan mene ripille, sieluni on laiminlyöty ja lopulta olen aina tyytyväinen itseeni enkä enää ymmärrä, että minun on tehtävä kovasti töitä kehittyäkseni, että minun on edistyttävä. Ja tämä sielun puhdistus, jonka Jeesus antaa meille tunnustuksen sakramentissa, auttaa meitä tekemään omantuntomme valpaammaksi, avoimemmaksi, ja näin ollen se myös auttaa meitä kypsymään hengellisesti ja ihmisenä… on erittäin hyödyllistä tunnustaa säännöllisesti edistääkseen sielun puhtautta ja kauneutta ja kypsyä päivästä toiseen elämässä.”