jättiläispandat ovat norsujen tapaan suuria. Ne ovat silmiinpistäviä ja visuaalisesti huomaamattomia, kuten afrikkalaiset leijonat. Ne ovat harvinaisia, kuten valkosarvikuonot.

mutta toisin kuin kaikkia kolmea lajia, pandoja ei metsästetä huvin vuoksi. Todellakin, ”jos kävelisit jonkun palkintohuoneeseen ja näkisit Pandan, katsoisit tekijää ja ajattelisit:’ Oletko tosissasi?'”sanoi Robert Montgomery, villieläinten ekologi Michiganin osavaltionyliopistosta.

tämä ei ole itsestäänselvyys-sata vuotta sitten laji näytti olevan valmis toisenlaiseen rooliin. Uudessa Conservation Biology – lehdessä Tri Montgomery ja hänen työtoverinsa tutkivat, miten” yhdistelmä tekijöitä, kuten lajin ikoninen asema, karisma, harvinaisuus, arvostus ja endemismi”, ovat pitäneet Pandan poissa tähtäimestä.

vuonna 1929 kaksi Teddy Rooseveltin poikaa, Theodore Jr.ja Kermit, tappoivat Pandan kuukausia kestäneen, paljon julkisuutta saaneen metsästyksen jälkeen. (He toivat hänen ruumiinsa takaisin Chicagon Field Museumiin, jossa se on edelleen näytteillä.) Rooseveltien kertomukset metsästyksestä korostivat Pandan erityispiirteitä: kuinka suuri se oli ja kuinka vaikea löytää. He kutsuivat eläintä ” matkamme kultaiseksi Taljaksi.”

mutta sitten asiat muuttuivat. Seuraava henkilö, joka onnistui tuomaan Pandan ulos Kiinasta, oli Ruth Harkness, manhattanilainen pukusuunnittelija, joka matkusti Sichuaniin vuonna 1936 toteuttamaan edesmenneen miehensä unelmaa.

lehdistö seurasi Su-Liniä kaikkialle, minne hän meni. Kun hän pääsi San Franciscoon, häntä tervehtivät ”kymmenet toimittajat, kameramiehet ja äänikelateknikot”, tutkija kirjoitti. Kun hän saapui New Yorkiin, salamavalot laukesivat niin paljon, että pandanpoikanen — joka matkusti pajukorissa-peitti silmänsä. Kaikki tämä uutisointi sai aikaan Yhdysvaltain yleisen kiinnostuksen vuodon, jota New York Times kutsui ” panda-moniumiksi.”Kymmenettuhannet ihmiset menivät katsomaan häntä hänen lopulliseen kotiinsa, Brookfieldin eläintarhaan Chicagossa.

jos Rooseveltien metsästämä nimetön panda tunnettiin lähinnä koostaan ja eloisuudestaan, Su-Lin toi esiin lajin muita piirteitä: lempeyden, karisman ja uteliaisuuden. Sanomalehdet julkaisivat kuvia, joissa pienokainen joi tuttipullosta ja purskahti retkituolilla. Tavattuaan hänet henkilökohtaisesti, Dean Sage, joka oli aiemmin tappanut kaksi pandaa American Museum of Natural Historylle, huomautti, että hän ” ei koskaan ampuisi toista pandaa.”

Su-Lin kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1938. Mutta seuraavina vuosikymmeninä muut eläintarhan pandat olisivat jatkaneet yleisön hurmaamista. Samaan aikaan yhteisöt aamiaismuroyhtiöistä luonnonsuojelujärjestöihin hyödyntäisivät ja vahvistaisivat Pandan mainetta käyttämällä eläintä symbolina—Ajatellaanpa vaikka WWF: n kuuluisaa mustavalkoista logoa.

näin” konteksti… jossa laji popularisoitiin lännessä ” teki Pandasta laajalti rakastetun, kirjoittajat kirjoittavat. Tässä vaiheessa he arvelevat, että ” kaikki ehdotukset jättiläispandan metsästyksen avaamisesta edes luonnonsuojelun nimissä kohtaisivat ennennäkemättömän suuren julkisen raivon.”

kirjoittajat nostavat esiin myös muutamia muita avaintekijöitä, jotka ovat auttaneet pandaa pakenemaan metsästyksestä. Yksi on se, että se on ainutlaatuinen Kiinalle, mikä auttaa lainaamaan sille diplomaattista arvoa: Kiinan johtajat lainaavat pandoja usein muille maille hyvän tahdon osoituksena.

toinen on se, että Kiina on aina ollut autonominen ja hallinnut omia luonnonvarojaan. Suuri osa esimerkiksi Afrikan maiden metsästysmuistoista juontaa juurensa kolonisaatioon—samoin kuin suuri osa taloudellisesta paineesta, joka kannustaa näitä maita pitämään kiistanalaisen käytännön tulonlähteenä.

”voitaisiin esittää vakuuttava väite, että jos jättiläispandat olisivat kehittyneet Euroopan, pohjois-amerikan tai Afrikan mantereella, lajia voitaisiin metsästää nykyään”, kirjoittajat kirjoittavat. Tämän kuvitteleminen on pikakurssi siinä, miten lajien maine rakentuu, sanoi tohtori Montgomery: Jos se saa sinut pahoinvoivaksi, sillä on todennäköisesti vähemmän tekemistä pandojen ja muiden eläinten välisten erojen kanssa, ja enemmän tekemistä sen kanssa, ”miten tämä laji popularisoitiin lännessä.”

aivan Pandan vieressä siinä hypoteettisessa palkintohuoneessa hän lisäsi: ”would be a lion, would be a leopard, right? Tai olisi ruskeakarhu. Mitä eroa niillä on?”