Hunger Free America-järjestön toimitusjohtaja Joel Berg esitti seuraavat huomiot Just Harvestin 28. vuosittaisen Harvest Celebration-illallisen pääpuhujana lokakuussa. Niitä on muokattu pituuden ja selkeyden vuoksi.

Berg on kansallisesti tunnustettu johtaja ja median edustaja muun muassa kotimaisen nälän, ruokaturvan, lihavuuden ja köyhyyden aloilla. Lukuisten muiden saavutusten lisäksi hän toimi kahdeksan vuotta Clintonin hallinnossa johtotehtävissä Yhdysvaltain maatalousministeriössä, joka valvoo maan ravitsemusapuohjelmia.

Amerikassa nälkäänäkevät ihmiset eivät ole laiskoja. He ovat köyhiä. He eivät yksinkertaisesti ansaitse tarpeeksi elättääkseen perheensä.

minulla on sinulle hyviä ja huonoja uutisia. Ensin huonot uutiset: olemme planeetan ainoa teollistunut länsimaa, jossa nälkä ja köyhyys ovat lähelläkään tätä tasoa, jopa henkeä kohti. Katso luetteloa maailman maista ja niiden ravintovaikeuksista. USA seuraa Slovakian tasavaltaa ja Kreikkaa.

silti tässä maassa on niin monta miljardööriä, että pelkkä miljardi ei riitä Forbesin 400-listalle. Amerikan neljänsadan rikkaimman ihmisen yhteenlaskettu nettoarvo on yli 2 biljoonaa dollaria. Varakkaimpien neljänsadan amerikkalaisen nettoarvo on nelinkertainen koko Yhdysvaltain budjettivajeeseen verrattuna.

ja silti 42 miljoonaa amerikkalaista elää kotitalouksissa, joilla ei ole varaa tarpeeksi ruokaan. Siihen kuuluu 13 miljoonaa Amerikkalaislasta (joka viides amerikkalainen lapsi) maailmanhistorian rikkaimmassa maassa.

meillä ei ole kaduilla nälkää näkeviä ihmisiä kuten Somaliassa tai Pohjois-Koreassa, koska meillä on joitakin turvaverkko-ohjelmia. Meillä on minimipalkka, vaikka se on liian alhainen.

silti Center for American Progress, jossa olin ennen vanhempi kollega, on laskenut, että nälkä maksaa yhteiskunnallemme 167 miljardia dollaria vuodessa:

• lapset eivät ehkä näe nälkää kadulla, mutta heiltä jäävät ateriat väliin. Koulupiirit tekevät kovia päätöksiä olla tarjoamatta ilmaista kouluruokaa kaikille oppilailleen, joten lapset eivät saa aamupalaa. Nälkäiset lapset eivät voi oppia. Tästä ei ole epäilystäkään; on kasoittain todisteita siitä, että koulumenestys perustuu ehdottomasti lasten ravitsemukseen.
• terveellisempi ruoka on kalliimpaa, eikä monilla pienituloisilla paikkakunnilla ole edes tuoretuotteita saatavilla. Samaan aikaan pienituloiset tekevät yhdestä kolmeen työtä eivätkä ehdi kokata kaikkea ruokaansa tyhjästä. Kaikkien näiden tekijöiden vuoksi nälkä ja lihavuus ovat saman aliravitsemuskolikon kääntöpuolia. Nälkäisimmät kaupunginosat ovat myös raskaimpia kaupunginosia.
• työntekijät eivät voi tehdä töitä, jos heillä on nälkä. Taloushistorian tutkimuksestaan Nobelin saanut Robert Fogel havaitsi, että teollisen vallankumouksen kannalta ratkaisevaa ei ollut ainoastaan teknologian parantaminen, vaan myös työntekijöiden ravitsemustilanteen parantaminen.
• nälkäiset seniorit eivät voi pysyä itsenäisinä.

laskin, että nälänhädän voi lopettaa Yhdysvalloissa. pelkästään nostamalla pienituloisten amerikkalaisten ruokaostovoimaa 25 miljardilla dollarilla. Jos voisimme tehdä kaiken palkankorotuksilla, se olisi hienoa, vaikka useimmat nälkäiset ihmiset Amerikassa ovat lapsia, vanhuksia ja vammaisia. Joten luultavasti tarvitsisit yhdistelmän korotettuja palkkoja ja parempia turvaverkko-ohjelmia-kuten sivistyneessä maailmassa, jossa ei ole tällaista nälkää, on.

”voi”, sanot, ” tuo on hullua. 25 miljardia dollaria? Se on niin paljon rahaa!”Se on noin kolmannes Bill Gatesin pankissa olevista rahoista.

tai toisin sanoen nälkä maksaa maalle 167,5 miljardia dollaria vuodessa. Voimme ratkaista sen 25 miljardilla dollarilla.

jos olet asunnonomistaja ja katossasi on reikä, joka maksaa 167,50 dollaria vuodessa ylimääräisinä lämmitys-tai jäähdytyskustannuksina. Kätevä nainen tai yleismies tulee ja koputtaa ovellesi. He ovat rehellisiä ja läheisiä, ja naapurit sanovat heidän tekevän hyvää työtä. Katon saa korjattua 25 dollarilla. Suostuisitko? Suostuisit sopimukseen.

miksi emme sitten tee sitä sopimusta Amerikassa? Koska meillä oli osallistavampi turvaverkko ja osallistavampi talous — elävä minimipalkka, ammattiyhdistysoikeudet ja työpaikat etuuksineen — lopetimme nälänhädän Amerikassa lähes kokonaan 1970-luvulla. Koska 1960-luvulla lääkäriryhmät olivat matkustaneet ympäri maata dokumentoimassa kolmannen maailman nälänhätää.

meille kerrotaan, että sota köyhyyttä vastaan oli epäonnistunut. Se ei ole totta. Sota köyhyyttä vastaan alkoi Kennedyn hallinnon aikana. (Kennedy itse asiassa allekirjoitti toimeenpanovallan määräyksellä ruokakupongit-ohjelman laiksi, kun presidentti Eisenhower kieltäytyi toteuttamasta sitä, koska piti nälkää ongelmattomana.) Richard Nixon, joka loi WIC-ohjelman, jatkoi paljon sotaa köyhyyttä vastaan. Se kesti siis vuodesta 1960 vuoteen 1974.

Köyhyysohjelmien vastaisen sodan päätarkoituksena ei ollut edes köyhyyden lopettaminen. Ruokakupongeilla oli tarkoitus vähentää nälkää. Ja niin kävi. Asumisohjelmien piti vähentää asunnottomuutta. Ja niin he tekivätkin. Medicaidin piti nostaa elinajanodotetta. Ja niin kävi. Vistan oli tarkoitus tarjota yhdyskuntapalvelua ympäri maata. Ja niin kävi.

Amerikan silloinen köyhyysaste puolitettiin. 16 miljoonaa amerikkalaista jätti köyhyyden ja siirtyi keskiluokkaan.

silti meille kerrotaan, että julkiset ohjelmat eivät toimi.

”No on vielä köyhyyttä, se ei toiminut”, ihmiset sanovat. Kuvitelkaa, että arvioitte kaikki muut ohjelmat sillä mittarilla, että jos se ei poista ongelmaa kokonaan, se ei toiminut. Sillä mittarilla ei penniäkään käytetty armeijaan tai tiedusteluun, – koska meillä on yhä vihollisia. Siinä ei ole järkeä.

ajatus siitä, että kymmenet miljoonat amerikkalaiset voivat ”tehdä kokopäivätyötä ja pelata sääntöjen mukaan”, kuten vanha pomoni Bill Clinton tapasi sanoa, ja silti nähdä nälkää, olisi useimmille amerikkalaisille käsittämätön muutama vuosikymmen sitten.

ei hyväksytä tätä uudeksi normaaliksi.